Vaeltelua

---

Saa nahda meneeko taas koko kylalta sahkot. Asken ne jo patkivat niin, etta japanilaiset kyllastyivat ja lahtivat taalta nettipaikasta. Eilen, kun palailimme kampillemme, kadut olivat taysin pimeita. Usein Intiassa monilla on omat generaattorit, joten sahkojen katkeaminen ei paljonkaan vaikuta valaistukseen, mutta juuri talla taipaleella, mita eilen kavelimme generaattoreita ei ollut. Mopojen valot onneksi valaisivat hieman. Oli kuitenkin vaikeuksia lahtea laskeutumaan portaita guesthousiimme, silla siella oli sakkipimeaa. Munkki-isantamme tuli sopivasti paikalle tulitikkujen ja kynttilan kanssa, mutta hanen tikkunsa olivat kostuneita ja katkeilivat. Pitkaan raavimme tikkuja ja valilla ne syttyivatkin, mutta viima puhalsi aina liekin sammuksiin. Kalle sitten eteni kasi kopelolla huoneeseemme ja haki taskulampun. Silla aikaa munkki oli tullut avuksemme ja han osasi taidokkaasti sytyttaa kynttilan noilla huonoillakin tikuilla.

Meidan majapaikkamme on kylla nyt ollut kaikin puolin viihtyisa:puhtaat seinat, toimiva vessa,ei hometta, paksut lampimat peitot,hyttysverkot ikkunoissa ja oma parveke. Se on myos rauhallinen, mita nyt munkkien resitointia kantautuu alkuillasta ikkunoiden takaa ja ulko-ovemme ylapuolella on linnun pesa,jotka visertelevat.Ajattelimme kuitenkin rahan ahneuksissamme vaihtaa paikkaa, silla loysimme Monastary guesthousin, missa huoneen hinta oli vain 100. Saastyneet rahat voisi sitten kayttaa shoppailuun, silla kerrankin saatavilla on kaikkea oikeasti hienoa. Tuossa huoneessa oli vain petonilattia ja kaksi sankya.Se oli siis hyvin askeettinen lohkeilleine seinineen ja puuttuvine vessoineen. Kuuma suihku ja vessa oli kuitenkin huoneen ulkopuolella ja paikasta oli uskomattomat nakoalat alas laaksoon ja horisontissa siintaville vuorille.

Erillaisia putiikkeja ja kojuja on taalla kylla loputtomiin, kaikkea on saatavilla. Suunnittelimme, etta menisimme huomenna Daramsalaan, koska emme uskoneet taalta loytyvan pankkiautomaattia tai puhelinkauppaa, mutta sitten tormasimme niihinkin kumpaankin. Oikeastaan tama Mcleod Ganjikin on Daramsalaa, tama on yksi sen kylista. Silti usein tama paikka on myos merkattu omaksi kaupungikseen.Yhta sekavaa kuin aina Intiassa.Olemme paatyneet ratkaisuun, etta tappaisimme kaksi karpasta yhdella iskulla, siten etta ostaisin kamerapuhelimen. Tarvitsen kuitenkin jossain vaiheessa puhelimen ja,kun kamerammekin kerran on hajalla niin sama se on yhdistaa nama tarpeet.

Taalta saisi kylla mahtavia kuvia.Hieman harmitti tanaan kameran puute, kun kavelimme vesiputouksille ja siella olisi ollut sanoinkuvaamattoman jylhat maisemat.Mahtavan vahan taalla on kylla roskia! Taalla kiinnitetaan selvasti huomiota ymparistonsuojeluun, silla roskiksia on saatavilla ja roskaamisen kieltavia kylttejakin on muutamia. Jopa eras rokousmyllyn rukous oli kirjoitettu rikkaan ja monipuolisen luonnon sailyttamisen puolesta.Silti intialaiset, jotka kayvat taalla vapaapaivinaan nayttavat roskaavan surottomasti.Onneksi he ovat kuitenkin vahemmistona ja tiibetilaiset hallitsevat tata aluetta tapoineen. Tiibetilaiset ihmiset ovat kylla vaikuttaneet kohteliailta ja hyvakaytoksisilta perusintalaisiin verrattuina.

Koko eilisen paivan oli hyvin kylma ja satoi. Oli kylla mahtava nayttia kuumia juomia,lahinna erillaista teeta, mutta juuri muuta mahtavaa kylmyydessa ei ollutkaan. Sita vastoin tanaan oli taas lammin paiva. Keskella paivaa tarkeni lyhythihaisella ja muutenkin villapaita tuntui riittavan lampoiselle. Paivalla kahlailin vesiputousten hyisessa himalajan vedessa ja valelin silla kasvojani, silla se oli niin upean kristallinkirkasta ja viileaa,kun juuri silloin aurinko lammitteli.

Tormasimme tanaan suomalaiseen tyttoon ja hankin oli taas Oulusta.Han oli taysin hurahtanut tiibetin buddhalaisuuteen ja oli menossa jonnekin luostariin asumaankin pariksi viikoksi.Han mainosti meille meditaatio ryhmaansa, joka oli perustettu Ouluun.Siitahan vois tulla meille uusi kiehtova harrastus.

---