muutama sana

---

Jaan kylla suuresti kaipaamaan Diuta! Huomenna lahdemme jatkamaan matkaa Dwarkaan, joka on myos rannikolla ja Gujaratissa. Olen unohtanut mainita, etta Diu on oikeastaan oma laaninsa. Tama alue pysyi pitkaan Portugalin hallinnassa ja ihmiset taalla, jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1961 ovat edelleen Portugalin kansalaisia. Ensimmaisina paivina ihmettelimmekin, kun niin moni kertoi meille olevansa portugalilainen. Sen jalkeen eras seta selvitti meille asiaa ja han tuntui olevan hyvin tyytyvainen Portugalin kansalaisuudestaan. Monet tulevat tanne Diulle, koska taalla on halpaa viinaa. Se on taalla yli puolet halvempaa kuin muualla Intiassa. Mielestanui taalla on kuitenkin paljon muutakin koettavaa kuin juominen. Itse asiassa me ei olla juotu kuin muutama olut. On ollut sen verran vasynyt olo, etta olemme alkaneet aikaisin nukkuun. Jokin pieni terveysongelnma minulla on jalleen, kun vasyttaa, joskus on pienta lampoa, hiuksia lahtee ja usein yolla saattaa palella, vaikkei taalla tosiaan ole kylma.(epailen kilpirauhasen vajaatoimintaa) Toivottavasti tama ei tasta pahene. Haluaisin ehdottomasti nahda Nepalin!

Mahani on sentaan ollut kohtalaisen hyvana. Jokaisesta ripulittomasta paivasta Intiassa on syyta olla kiitollinen. Kaiken lisaksi olen pystynyt lopettamaan happovaivalaakityksen, joka minulla oli pitkaan. Hmm, mitas muuta? Laitoin asken muutamia kuvia, mutta se on niin hidasta, etten niita paljon pysty lataileen.

Huomenna saattaa tulla pitka paiva, silla joudumme vaihtamaan taas bussia useaan kertaan. Olemme varanneet enslauantailla pitemman matkan junaliput ja menemme Jamnagarista Delhiin. Siina saastamme kivasti aikaa, kun pitaisi viela aivan pohjoisessa kierrella ennen Nepalia. Tuossa junamatkassa menee noin 26 tuntia, mutta meilla on nukkumispaikat, joten matka menee varmasti rattoisasti.

En tieda yhtaan, missa on seuraava netti, kun niita ei pikku kylilla yleensa ole aivan joka nurkalla.

---