Advertisement
Published: February 5th 2012
Edit Blog Post
Hong king Kong
Torstaina oli meidän viimenen päivä Hong Kongissa. Reissu oli liian lyhyt, että olis päässy oikeesti kaupungista kärryille. Saatiin kuitenkin hyvä raapasu kaupunkiin ja lämpimämpään ilmaan. Sisämaan Kiinaan verrattuna hongkongilaiset osaa englantia paljon paremmin, mikä helpotti pyörimistä. Hong kong on myös monikansallinen kaupunki, jossa pukumiehet ja jakkunaiset matkustaa metrossa salkku kädessä ja kadulla puhelin korvalla.
Älypuhelimien ja muiden padien käyttö on täällä yleistä. Metrossa nopeella otannalla noin kolmasosa pelaa, lukee tai kuuntelee musiikkia omasta viihdekeskuksesta. Kerran meidän viereen metrossa istu pukumies, joka vastas eka sähköpostiin ja alko sen jälkeen pelaan Angry birdsiä. Se oli meistä huvittava näky, mutta ei se sitä kaveria paljon huvittanu kun pelas samaa kenttää sen vartin verran, mitä sen vieressä vietettiin. Sellanen huomio Hong Kongista pitää vielä sanoo, että muutamaan kertaan kummasteltiin, kun rakennusmiehet temppuili bambun varsista tehtyjen rakennustelineiden varassa. Muualla kiinassa käytetään rautasia telineitä, mutta täälä ne luottaa bambuun. Meidän kämppis Terry sano, että bambu on rautaa vahvempi raaka-aine. Ei sitä osattu kyseenalaistaa eikä hankkia kummempia faktoja, vaan uskottiin siihen mitä silmä näki.
Torstai oli puistopäivä. Ollaan tykätty viettää aikaa enemmän ulkona, kun sisällä museoissa, vaikka niissäkin varmasti näkemistä olis. Käytiin ensiks mantereen Kowloon parkissa, joka oli muinoin Kiinan omistuksessa, kun
englantilaiset vielä hallitti muuten honkkarissa. Kiinalaisilla ei ollu tuollon intressejä hallita aluetta ja niin se kehittykin aivan järjettömällä tavalla ja alueella ei ollut minkäänlaisia lakeja. Päivänvalo ei päässy vieraileen korttelissa ollenkaan, kun korkeeta kerrostaloo oli rakennettu ihan vieri viereen. Kiinalaiset ja englantilaiset päätti järjestää paikan asukkaille järkevämmän majotuksen teki paikasta puiston. Puisto oli ihan mukava, vaikka ei vertoja vetänykkään kasvi- ja eläintieteelliselle puistolle, jossa tiistaina käytiin. Siinä ruuhkan keskellä kävellessä kohti puistoo Linda päätti tarttua pitkää harmaa takkista kaveria kädestä luullen sitä Simoks ja onnistu pelästyttään karskin kiinalaisen. Miehen vauhti kiihty ja Lindan naama punastu. Flamingot ja muutama muut tuntemattomiks jäänet linnut oli kuitenkin vaikuttavaa ihmeteltävää. Ihmetetystä herätti se, että linnuilla ei ollut mitään kattoo, mikä olis pitänyt ne aisoissa. Tultiin siihen tulokseen, että työntekijät lahjoo lintuja hyvällä ruoalla pysyyn alueella. Ruokinta-aika olikin mielenkiintoinen näky, kun korttelipulut ( tai jotkut lentokykyset haaskalinnut) vaani läheisissä puissa, että pääsis osingoille herkuista. Alueen linnuilla oli kuitenkin vahti vuoroja ruokapaikalla ja ite todistettiin, kun pari hanhee tuli vapauttaa silkkiuikkuja tai töyhtöhyyppiä tehtävistä. Flamingoilla näytti olevan myös ihmisen vinkkelistä outo tapa nukkua. Ne taitto s –mutkalle taipuvan kaulansa selkänsä päälle lepään ja nosti toisen jalkansa myös lähelle kehon höyheniä. Yhdellä jalalla seisten ja pää selän
päällä leväten ei moni ihminen luultavasti kuorsais.
Käytiin pikaruokapiknikillä mantereen puolella meren rannalla, jossa Lindaa valokuvaan pyysi arabipoika lakanahameessa –länsimaalaisuudesta löytyy eksotiikkaa. Lounaan jälkeen otettiin sympaattinen Star ferry (lautta) saaren puolelle, jossa haluttiin vielä käydä puistoilemassa. Kelit toimi Hong Kongissa meidän kohdalla hyvin. Kahtena ensimmäisenä pitkänä päivä jolloin meillä suunniteltua tekemistä oli enemmän, paisteli mukavasti aurinko. Kolmas kokonainen päivä olikin pilvinen, mutta haluttiin se ulkona viettää. Harmillisesti löydettiin kaikkien haaveilujen keskellä vasta viiden jälkeen Hong Kong parkkiin. Viideltä nimittäin oli menny lintu- ja perhoshuoneet kiinni. Se mikä siinä harmitti niin lintuhuone oli pikemminkin verkkohalli, jossa linnut pääsi lenteleen. Siitä tuli kova Jurassic park –fiilis ja siks oltas halliin hirveesti haluttu mennä. Tiäs, vaikka siä olis lentoliskoja ollukkin. Ihasteltiin kilppareita ja pulleita kultakaloja puistossa ja pelästyttiin, kun puusta tippu kukan näkönen hepene meidän syliin. Kaupunki alko valmistuun valoin iltaan ja päästiin tunnelmalliselle iltakävelylle. Tunnelma tosin vaihtuu moottoreiden myrskeeseen ja ihmismassaan, jossa paikotellen vaeltaminen tuntuu selviytymiseltä. Tehtiinkin outo havainto Victoria peakilla tiistaina, joka siis on korkeella vuorella kaupungin yläpuolella, että kaupunginmoottorimarssista muodostuu jopa vuoren huipulle asti muhiseva äänimatto. Kasvusto on kuin viidakossa, mutta äänet muistuttaa vielä suurkaupungista.
Koska päivästä oli muodostunu meille sympaattisen matkustamisen päivä, päätettiin ottaa vielä ding ding
tram, joka on kakskerroksinen saaren puolella kiertävä ratikka. Pienen odottamisen jälkeen saatiin eturivin paikat toisesta kerroksesta. Saarta näki sillä tavalla ihan mukavasti, joskin eteneminen oli aikas hidasta kaikkien liikennevalojen ja muun liikenteen takia. Hetkestä osas kuitenkin nauttia, koska meillä ei kummemmin kiire mihinkään ollu. Pällisteltiin vaan taloja ja valoja, jotka näyttäyty meille enemmän trans formers-roboteilta, kun totutuilta palikkataloilta.
Jalkasin kulkeminen osottautu hankalaks paikkoja tuntemattomalle. Jouduttiin muutamaan kertaan palaan takasin päin, kun suojatietä ei mee joka kuuskaistasen kadun yli. Yli- ja alikulkuja on luultavasti jalkakäytäviä enemmän saaren ja mannerkeskustan ytimessä. Jalankulkijoiden tielle hyppimistä on estetty myös aidoin. Joka paikasta ei pääse joka paikkaan, mihin Suomessa on tottunut, vaan välillä joutuu meneen samaa reittiä takasin, kun huomaa tulleensa umpikujaan. Se on turhauttavaa.
Illalla käytiin ostaan eväät junamatkaa varten ja käytiin kämpän lähellä syömässä honkkarin jäähyväisateriat. Kumma kyllä nuudelit ja riisit ei tunnu tulevan korvista. Vaihtelua on sen verran hyvin, että aina tuntuu löytävän uusia makuja. Riisinuudelit on muun muassa on aikas toimivia. Tehtiin ruuan päälle pieni lähiökävely ja mentiin kämpille pakkaan.
Rajan ylitykset takas mannerkiinaan meni nopeesti ja pian makailtiinkin jo pikajunassa neljän kiinalaisen kanssa. Muuten ei mitään valittamista löydetty, mutta yhden harastuksena oli kiinalaisen oopperan kuuntelu kännykästä. Istumapaikoilla
saatiin kuunnella yhtä aikaa kolmee kappaletta, että ihan yleinen käytäntö tää oman musiikin tarjoominen muille täälä on. Muutaman tunnin kuuntelun jälkeen oli sen kieunnan pystyny sisäistään niin, että se ei häirinny. Pian se sitten loppukin. Pidettiin peukkuja, että se oli akku mikä loppu. Paljo karmeempaa herätystä on nyt vaikee kuvitella, mutta eiköhän niitä löydy. Junassa tuli kymmeneltä illalla hiljasuus ja valot sammutettiin. Lindalle tuli ensimmäisenä mieleen, että ollaan jossain leirikoululla jossa meidät pakotetaan nukkuun tiettyyn aikaan. Ei meinaan onnistunu lukeminen enää pimeyden tultua. Aamulla oltiin lähellä teilata meidän alakerrassa majottunu pappa, kun tiputettiin vahingossa reppu toisesta kerroksesta maahan. Papparainen raapi takaraivoonsa siinä vieressä rauhallisena ja me pahoteltiin, että oltiin niin kamalan kömpelöitä.
Lauantai vietettiin vielä Hansun kanssa Shanghaissa. Käytiin isossa piraattitavaratalossa, josta löyty kyllä kaiken näköstä hilavitkutinta ja toinen toistaan tyrkympää myyjää. Suomalaiseen ei oikein uppoo tollanen huutomyynti, vaan oikeestaan ettii niitä liikkeitä missä myyjä ei oo tyrkyttämässä aitoja silkkihuivejaan ja kultakellojaan. Tinkiminen on tietysti tärkeetä. Noin 90% hinnasta on ilmaa. Hyvästeltiin Hansu ja otettiin metro lentokentälle, missä nyt tätä blogia kirjotellaan.
Kiina oli mukava, joskin paikallisten englannin kielentaitotaso yllätti. Asioiminen oli vaikeeta. Oli kuitenkin hieno huomata, että ihmiset oli pääpiirteittäin ystävällisiä ja meidän rohkeus majottua paikallisten tarjoamissa
asunnoissa anto meille mahdollisuuden nähdä Kiina, joka ei joka turistille avaudu. Kiinasta jäi hyvä kuva. Ei ainakaan heti kaipaa takasin, mutta ihmisiä kyllä varmaan tulee kaipaan. Nyt on kiva päästä aurinkoon ja näkeen Britaa, Tommia ja Topiasta Australiaan sekä Emmaa ja Eliasta myös. Odotetaan innolla tässä vikalla viikolla on jo päässy ajatukset auringon suuntaan mukavasti ja täältä nyt tullaan. Jee!
Jännänä juttuna pitää vielä todeta, että nähdään kolme miljoona kaupunkia kolmessa päivässä: Hong Kong, Shanghai ja Sydney, tahti on meille ainakin ainutkertanen. Hiio hoi, Täältä tullaan Sydney ja Salmiset!
Advertisement
Tot: 0.091s; Tpl: 0.012s; cc: 12; qc: 50; dbt: 0.0519s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb