Advertisement
Published: September 11th 2007
Edit Blog Post
Kutalla
Juhlimaan menossa Aamulla hypättiin Kota Kinabalussa taksiin ja huristeltiin lentokentälle. Perus venailun ja järkyttävän huonon voileivän jälkeen päästiinkin koneeseen. Kuala Lumpurissa oltiinkin sitten jo parin tunnin kuluttua. Tie keskustaan oli tukossa, joten bussimatkassa meni normaalia kauemmin. Palattiin tuttuun hotelliin, jossa meillä oli jo huone valmiiksi buukattuna. Onneksi hotelliin aikaisemmin jättämämme laukkukin oli vielä tallella.
Tomilla oli jo parin päivän aikana ollut hieman nuhainen olo, joka nyt kuitenkin muuttui sitten kuumeeksi. Se oli jo harmittavaa, mutta vielä harmittavampaa oli se, että ei pystytty säätelemään jo valmiiksi jääkaappikylmän huoneemme lämpötilaa, vaan ilmastointikanavat puskivat lisää kylmää huoneeseen.
Katja oli ostanut posliinisen kolikkolehmän Sandakanista, joten päätettiin pistää se postiin, niin ei jouduttaisi roudaamaan sitä ympäriinsä. Ympärille piti ostaa parit pyyhkeet, jotta lehmä päätyisi yhtenä kappaleena perille. Siihen vielä postimaksut päälle, niin lehmän arvo nousi moninkertaiseksi. Muuta ei sitten Kuala Lumpurissa tehtykään, mutta ei meillä ollut paljoa aikaakaan, koska lento Balille lähti seuraavana aamuna.
Aamulla taas matkattiin tuttu reitti lentokentälle ja check-iniin. Lennettiin taas Air Asialla, jolla on se 15kg:n matkalaukkujen painorajoitus. Meillä meni yhteensä kaksi kiloa yli, joten virkailija alkoi valittamaan. Oli meillä mennyt painoraja yli Borneon lennoillakin, mutta tämä kaveri oli tarkempi. Eipä siinä mitään, vaihdettiin släbärit lenkkareihin ja siirrettiin raskaampaa kamaa rinkasta
Kutalla
Hotlan poolilta mukana kannettavaan putkikassiin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Tietysti lopputilannehan oli sama, eli sama paino meni kuitenkin koneeseen..
Lentomatka meni ihan sujuvasti mitä nyt alastulo pisti taas kylmän hien pintaan. Kun juuri ennen renkaiden osumista maahan katsoi toisesta ikkunasta ulos, niin näkyi taivasta ja kun katsoi toisesta, niin näkyi kiitorata ja nurtsia. Viisumeiden hommaamisen ja tullimiehen pikaisen tarkastuksen jälkeen oltiin vihdoin virallisesti Indonesiassa. Sanottiin morjens kaikille kalliille takseille, käveltiin lentokenttäalueelta ulos ja pysäytettiin kadulta normaalihintainen taksi Kutalle.
Kuta on Balin vilkkain turistikeskus, jossa sijaitsee reppumatkalaisten halvat majapaikat, Vaikka kyllä sieltä löytyy kallista resorttiakin. Etsittiin sieltä meille paikka, jota yksi itävaltalainen nainen suositteli meille Borneossa. Se oli kuitenkin täynnä, mutta läheltä löytyi toinen ihan ok paikka viiteen euroon, jonne päätettiin jäädä yhdeksi yöksi. Ystävämme Jani ja Sanna tulisivat seuraavana päivänä ja meidän ”ok-paikka” olisi heille varmaan aikamoinen murju, joten lähdettiin vielä etsimään toista paikkaa. Samalla käppäiltiin rantsun tuntumassa, joka oli täynnä surffaajia. Sopiva majapaikka löytyikin pienen etsimisen jälkeen, joten varattiin parit huoneet ja illallisen jälkeen painuttiin nukkumaan.
Seuraavana aamuna hypättiin taksiin ja vietiin kamat toiseen hotlaan. Taksit ovat onneksi täällä sen verran halpoja, että niitä kehtaa käyttää. Jani ja Sanna tulisivat vasta neljän kieppeissä, joten palloiltiin päivällä ympäri Kutaa ja käytiin ostamassa mansikoita tulokkaille. Meidän piti myös ostaa shampanjaa, mutta se oli vähän vaikeampi homma, koska tiskit ammottivat tyhjyyttään. Se taas johtui siitä, että jotkut viranomaiset olivat unohtaneet hakea jotain tuontilupaa, joten Balilla on tuontiviinan vaje. Päätettiin kuitenkin metsästää pulloa, mutta sitten matkan varrelle pölähti joku hotellia edustava kaveri, joka antoi meille arvat raaputettavaksi. Kaveri avasi arvan Tomille ja jippii! Tomi olisi palkinnon voittaja, mutta ensiksi pitäisi kuunnella hieman löpinää hotellista jota oltiin mainostamassa. Tomin pitäisi vain kuunnella puolisentoista tuntia infoa hotellista, jonka jälkeen katsottaisiin mitä Tomi voittaisi. Arvassa lueteltiin neljä voittoa ja tässä vaiheessa tietysti katsottiin mikä oli surkein palkinnoista ja se oli 300 dollarin edestä kuponkeja. Katjakin avasi yhden arvan ja Katja voitti kaksi t-paitaa. Koska meillä ei ollut mikään kiire ja aikaa oli tapettavana (kellon ollessa jotain yhden kieppeissä), käytiin katsomassa mikä oli homman nimi. Kaveri kutsui taksin ja meidät vietiin johonkin toimistoon, missä sitten saatiin juomaa ja nainen tuli selittämään mikä oli homman nimi. Homman nimi oli loma-osakkeet. Nooh, tavallaan aihe oli semi-kiinnostava, joten päätettiin jäädä kuuntelemaan. Ihan mielenkiintoinen oli juttu ja kattava oli lomaverkosto, mutta ei kuitenkaan vielä laitettu nimeä paperin alle. Meille myynyt nainen oli ihmeissään, että miksi me ei tartuttu niin hyvään diiliin ja että mitä hän oli tehnyt väärin, kun ei saanut meitä asiakkaakseen. Ehkä nainen ei tajunnut, että kaikilla länsimaalaisilla ei ole rahaa ihan mielin määrin ja että me ei ainakaan oltu valmiita maksamaan 6500 dollaria kolmen tunnin puheilla tosta noin vain. Niinpä! Kun tultiin huoneesta ulos, niin kysyttiin kelloa ja se oli jo puoli viisi! Janin ja Sannan koneen laskeuduttua jo 15:45 oltiin jo hipposen myöhässä! Tilanne ei olisi ollut niin paha, jos me ei oltaisi luvattu olla vastassa heidän saapuessa. Otettiin nopeasti t-paidat mukaan (joita ei kehtaa käyttää julkisilla alueilla) ja ylläri ylläri 300 dollarin edestä kuponkeja 😉 Asialla oli myös valoisa puoli, koska esittelyyn kuului ilmainen taksikyyti, joka otettiin lentokentälle. Taksimatkalla sitten vain toivottiin, että tulokkaiden viisumimuodollisuudet kestäisivät yhtä kauan kuin meillä kesti. Ja kyllähän ne kesti, koska ehdittiin venailla heitä hyvät puolisen tuntia ennen kuin putkahtivat ovesta ulos. Siitä sitten käppäiltiin taas ulos lentokentältä ja otettiin yhdessä kyyti Kutalle.
Illalla sitten lähdettiin syömään ja siinä safkan ohessa otettiin tervetuliasdrinksua. Jotenkin se sitten muuttui siihen, että otettiin sitä tervetuliasdrinksua aamun pikkutunneille saakka 😉 Tämä ei ehkä ollut niin hyvä idea Tomin kannalta, joka oli ollut vielä eilisenä päivänä kuumeessa. Se taas kuului tai oli kuulumatta aamulla, kun Tomin ääni oli kateissa. Päivällä käytiin rantsulla kääntymässä ja käveltiin ympäri Kutaa. Käytiin siinä pulahtelemassa vielä hotlamme uima-altaallakin. Jani ja Sanna kävivät vaihtamassa hieman rahaakin ja parhain kurssi tuli tietysti takakujan rahan vaihtajalta. Kaverilla oli hienot kyltit liikkeen edessä, mutta muuten paikka oli aika epäilyttävän tuntuinen. Kaveri kertoi, että ei ole välityspalkkiota, mutta kun oltiin vaihtoa suorittamassa, niin yllättäen hintaan tulikin välityspalkkio. Kaveri oli ehtinyt koskea jo dollareihin, joten se alkoi nostamaan epäilyjä. Päätettiin perua vaihto ja vaihdettiin paikkaa. Löydettiin toinen paikka, joka sekin oli hieman hämyinen. Hämyinen ehkä siksi, että kaikki setelit tulivat pieninä 20 000 (=n.2 euroa) seteleinä. Mikälie rahanpesuyritys, mutta hyvää kurssia tarjosi, joten vaihto suoritettiin sitten siellä.
Vaihtojen jälkeen käytiin syömässä todella surkeat pitsat ja samalla Jani huomasi, että sadan dollarin seteli oli mystisesti hävinnyt!! Epäilyt tietysti kääntyivät ensimmäistä rahanvaihtopaikkaa kohti, joten käytiin katsomassa paikkaa. Ovet olivatkin säpissä, mikä osoitti meidän epäilyjen olleen oikeita, joten mentiin suoraan turistipoliisin puoleen. He osoittautuivatkin todella ystävällisiksi, sillä kun karautettiin taksilla pihaan, niin kaverit tulivat avaamaan ovia. Siinä sitten kerrottiin tarina ja kaverit kuuntelivat korvat tarkkana. Jani lähti vielä näyttämään ”rikospaikan” muiden mennessä hotellille. Matkalla rahanvaihtopaikalle poliiseille selvisi, että Janikin oli poliisi. Tämän tullessa ilmi kaverit sanoivat, että kun he kertovat se pomolleen, niin tapaus menee erikoiskäsittelyyn (tai sitten se vaihtokaveri menee erikoiskäsittelyyn). Oltiin jo varattu matkat Gili Airille, joten annettiin poliiseille meidän prepaid- liittymän numero, johon voisivat heittää viestiä tutkinnan edetessä. Päivä oli ollut pitkä ja tapahtumarikas, joten painuttiin nukkumaan aamun aikaista lähtöä odotellen. Oli siinä jännittävä alku Janin ja Sannan lomalle!
Advertisement
Tot: 0.144s; Tpl: 0.011s; cc: 17; qc: 80; dbt: 0.0921s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
miia
non-member comment
hienot puvut : )
Moikka! Kylläpäs siellä on oikein kunnon bilteysasut :) Täällä on niin kurjat säät, kun syksy tekee tuloaan... Mutta uusi elämä on alkanut jumpan myötä, joten eiköhän se piristä tätä syksyä!