Advertisement
Published: August 9th 2007
Edit Blog Post
Almirante
Matkalla Bocasille (Ei olla vähään aikaa päivitetty blogia, koska Bocasin jälkeen netit ovat olleet olemattomissa tai sitten yhteydet on niin hitaita)
Costa Rica oli vähäksi aikaa nähty, joten päätettiin lähteä Panaman puolelle. Aamulla käytiin ”bussiasemalla” kyselemässä busseja Sixaolan pikkukylään, josta päästäisiin rajan yli. Bussin lähtöön oli sen verran hyvin aikaa, että ehdittiin vielä syödä aamiainen, pakata kamat ja ihmetellä paikan menoa. Bussin matkatavaratilat olivat niin täynnä, että meidän reput eivät sinne mahtuneet. Toisella puolella bussia olisi ollut täysin vapaa tila, mutta sitä ei oltu varmaan koskaan siivottu. Matkustajien iloksi siis vietiin rinkat bussiin. Matka taittui aika mukavasti pomppuisesta tiestä huolimatta.
Sixaolassa oli taas ”kaverit” venaamassa ja toivottelivat tervetulleeksi. Bussi jätti meidät aivan rajan tuntumaan, joten ei onneksi jouduttu patikoimaan liikaa. Rajamuodollisuus Costa Rican puolella taittui nopeasti ja kivuttomasti. Pelättiin vähän, että jouduttaisiin maksamaan jotain veroa maasta poistumisesta, mutta onneksi mukana oleva Lonely Planet oli tässä asiassa väärässä. Costa Rican rajana täälläpäin on joki, jonka yli pitää kävellä n.200m pitkää vanhaa siltaa pitkin. Panaman puolella rajamuodollisuudet menivät sielläkin nopeasti, eikä jouduttu maksamaan mitään maksuja, bueno! Koko kävelymatkan ajan mukanamme kulki kaveri, joka tarjosi meille taksikyytiä. Koska bussihyppely ei ollut nyt meidän mieleen, varmistettiin hinta turisti-infosta, suostuttiin tarjoukseen ja jaettiin taksi kanadalaisen naisen
Almirante
"paradise beach" venetaksi-laiturin vieressä kanssa, jonka kanssa oltiin juteltu bussimatkalla.
Määränpäämme tällä kertaa oli Bocas del Toro, joka on saarirykelmä Karibianmeren puolella. Sinne pääsee paateilla vain kahdesta paikkaa, Changuinolasta ja Almirantesta. Me halusimme mennä Changuinolasta, koska sieltä olisi kuulemma maisemallinen reitti vanhojen kanaalien läpi. Kesken taksimatkan kuski soitti jonnekin ja puhelun jälkeen kertoi, että Changuinolan paatti oli jo täynnä ja seuraava lähtisi vasta parin tunnin kuluttua. Sen sijaan hän veisi meidät Almiranteen, josta paatteja menisi koko ajan. Tässä sitä taas sitten oltiin hienosti eristyksissä eikä ollut mitään keinoa varmistaa puhuiko kuski totta. Almirante oli huomattavasti kauempana kuin Changuinola eli kuski pyysi siitä tietysti lisää rahaa. Pakko se oli kuitenkin maksaa, koska kanadalainen nainen halusi ennen pimeää perille ja ei meitäkään huvittanut lähteä sompailemaan bussien kanssa.
Almirantessa taksikuski vei meidät suoraan venetaksin lähtöpaikalle, jossa sitten venailtiin puolisen tuntia ennen kuin paatti pääsi liikenteeseen. Kun tultiin paikalle, laiturilta tuli pari kaveria, jotka ottivat meidän rinkat kysymättä ja vei ne veneen viereen 7m päähän. Sen jälkeen hän tuli ja sanoi, että nyt olis dollarin tippi paikallaan. Ei kuitenkaan oltu ihan samaa mieltä, joten jäi meidän doltsu saamatta. Samalla tuli kyseltyä pikkuiselta nassikalta, että oliko tämä ainoa taksiliike, joka tekisi matkaa Isla Colonille. Juup, kyllä kuulemma
oli. Kun vene lähti liikenteeseen, nähtiin toinen liike sadan metrin päässä.. Noh, kiva nähdä kuinka turistinhuiputustaito taittuu jo nuoresta iästä huolimatta. Venematka kesti parisenkymmentä minuuttia ja oli aika töyssyinen. Hullu kuski kaahasi aaltoisella merellä niin, että vene tuntui hajoavan alta. Vähän siinä jännitettiin, että päästäänkö ollenkaan perille - mutta päästiin.
Bocas del Toroon saavuttuamme aloitettiin hotellin etsintä. Siinä samalla tuli ilmi, että paikat olivat aika täynnä ja täälläkin päin oli pulaa vedestä. Vesi oli ollut poissa kuulemma jo viitisen päivää, kiva! Tällä kertaa päätettiin panostaa kämpän etsimiseen, joten hoidettiin häiritsevä nälkä pois alta, jätettiin rinkat yhden hostellin respaan ja lähdettiin käppäilemään ympäri kylää. Edullisin majoitus oli 7 dollaria nuppi dormissa, mutta paikat olivat myös sen näköisiä. Pitkän etsinnän jälkeen löydettiin kuitenkin meille sopiva. Hintaa paikalla oli 30 dollaria yö, eli ei mitään kovin halpaa. Tässä kämpässä oli vaan sen verran hyvät edut, että päätettiin ottaa se. Yksi suurimmista eduista (kaikin puolin), oli takana jököttävät isot vesisäiliöt, jotka varmistivat, että meillä oli vettä käytössä koko ajan. Myös ilmastointi, kassakaappi, 24h langaton netti, jääkaappi ja kaapelikanavilla varustettu telkkari lievensivät maksamisen tuskaa 😉 Koska jääkaappi oli niin tyhjän näköinen, käytiin lähikaupassa ja Tomi osti sinne kaljaa. Panamasta löytyy paljon erilaisia oluita, joten
Tomi otti kaikkia suorittaakseen makutestin ja löytääkseen voittajan. Illalla käytiin kylässä kääntymässä ja ihmeteltiin paikkoja.
Seuraavana aamuna käytiin syömässä aamupalat yhden hotellin ravintolassa, jonka tarjoilija oli irkku ja kuultiin, että sinä päivänä juhlittiin Saint´s Patricks Day:tä. Oli kiva jutella englantia ja kyseltiinkin tarjoilijalta mitä kaikkea voitaisiin saarella/saarilla tehdä. Kattavan info-paketin jälkeen käytiin hotellilla hakemassa beach-kamat, hypättiin taksiveneeseen ja matkattiin läheiselle saarelle Bastimentosin kylään. Sieltä käveltiin viidakon läpi toiselle puolelle saarta, jossa sijaitsi Wizard-beach. Siellä oli muutama kaveri surffaamassa, mutta ei siitä oikein näyttänyt tulevan mitään, kun aallot olivat yhtä mössöä. Uiminen ei ollut oikein tämän rantsun juttu, koska virtaukset merelle päin olivat aika voimakkaat. Ja jos joutuisi virran viemäksi merelle, olisi turha venailla rantavahtia. Rantsu oli muuten todella hieno ja rauhallinen, joten vietettiin siellä päivä lueskellessa kirjoja.
Iltapäivällä nälän iskiessä oli pakko luovuttaa ja lähteä takaisin Bocasiin. Käytiin muutamat ravintolat läpi etsiessä sopivaa paikkaa ja huomattiin, että hinnat olivat aika korkeat Panaman yleiseen hintatasoon verrattuna. Onneksi kuitenkin taas löydetiin natiivien suosima paikka, josta sai todella hyvää ruokaa meille sopivaan hintaan (n.3dollaria/annos+juoma). Seuraavana päivänä ajateltiin käydä snorklailemassa, joten käytiin yhdessä monista palvelua tarjoavista liikkeistä varaamassa meille paikat. Illalla käytiin vielä etsimässä pippaloita mihin irkkukaveri oli meidät kutsunut. Ei oltu kuitenkaan
Delfiini
Vähän heikko kuva, kun se ei tahtonut pysyä paikallaan.. kuunneltu ohjeita pippaloihin kovin tarkasti, joten jäi käymättä niissä kemuissa.
Seuraavana aamuna käytiin syömässä samassa paikassa kuin edellisenä päivänä. Irkulla oli aurinkolasit päässä ja oli paljon hiljaisempi kuin eilen, joten pippalot olivat luultavasti olleet menestys. Aamupalan jälkeen mentiin sovittelemaan snorkkelikamoja ja valmistauduttiin lähtöön. Mukaan lähti pari norjalaista tyttöä ja amerikkalainen pariskunta. Kuskina toimi leppoisa paikallinen 18-vuotias Johnny niminen kaveri. Ennen snorklausta kruisailtiin veneellä mangovekasvuston läpi Dolphin Bay nimiseen paikkaan. Siellä sitten etsiskeltiin delfiinejä ja pienen kruisailun jälkeen sellainen tulikin leikkimään veneen jälkiaalloissa. Bongailtiin vähän aikaa näitä merinisäkkäitä (viiden muun veneen kanssa!), kunnes jatkettiin matkaa Coral Cayn snorkauspaikalle.
Ennen snorklausta pysähdyttiin vieressä olevaan veden päälle rakennettuun ravintolaan, josta tehtiin ruokatilaukset. Safka olisi sitten valmista kun tultaisiin takaisin. Snorklaus oli ihan ok. Siellä näkyi vaikka minkälaista kalaa ja merielävää. Yhdessä bongattiin ainakin merimakkaroita, meritähti, hummeri, papukaijakaloja ja ties mitä akvaariofisuja. Safkan jälkeen matkattiin kohti seuraavaa etappia eli Red Frog Beachia. Nimi tulee siitä, että lähistöltä löytyy punaisia sammakoita. Koitettiin tähyillä niitä matkalla luullen, että ne olivat isojakin, mutta nehän oli ihan pieniä. Sammakoita tarpeeksemme ihmeteltyämme jatkettiin Red Frog Beachille. Tämä ranta oli huomattavasti parempi vedessä hengaamiseen kuin Wizard Beach. Uimisesta ei kuitenkaan tullut mitään, koska aaltoja tuli jatkuvalla syötöllä. Aikamme
rannalla huilatessamme matka jatkui Hospital Point-nimiselle snorklauspaikalle. Siellä oli kanssa aika paljon kaiken näköistä menijää. Hienoin menijä oli luultavasti fisu, joka kiiti Tomin ohi (n. metrin päästä) veden päällä. Aika veikeä näky, koska kala oli n. 30 cm pitkulainen kaveri, joka veti sellaisessa 80 asteen kulmassa veden päällä ilmassa. Samoille apajille tuli Johnnyn (kuskin) kaveri omine turisteineen. Siitä sitten alkoi leikkimielinen huutelu. Johnny kysyi saksalaisilta tytöiltä mikä on sika saksaksi. Sanan ”opittuaan” hän alkoi huutelemaan kaverilleen ”SHHHWAAAAANGG!!”. Koska lausuminen oli niin huonoa ja huvittavaa ja kuulosti lähinnä kiinalle, koko porukka repeili vähän väliä. Snorklailun jälkeen touri oli ohi ja palattiin Bocasiin. Loppupäivänä ei tehty juurikaan mitään.
Seuraavana päivänä päätetiin lähteä Red Frog Beachille. Sinne pääsisi suoraan veneelle, jos kaivaisi kuvetta, mutta koska me oltiin ”säästöbudjetilla” otettiin paatti Bastimentosiin, käveltiin Wizard Beachille ja sieltä puolen tunnin matka viidakon läpi Red Frogille. Päivä meni mukavasti kirjoja lueskellen ja täyttäen keuhkoja lämpimällä merivedellä.
Seuraavina parina päivänä ei enää menty rantsuille vaan vietettiin aikaa Bocas del Torossa, huilaten ja kirjoja lueskellen. Kun oltiin huilattu kyllästymiseen asti, päätettiin pakata kamat ja suunnata kohti Tyynenmeren rannikkoa.
Advertisement
Tot: 0.049s; Tpl: 0.012s; cc: 11; qc: 28; dbt: 0.0296s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Miia
non-member comment
rantsuja
Voi vide! Kylläpä ihan kadehdituttaa, kun on noin mahtavat rantsut!! Ja ihanan värinen meri :) Täällä on viime viikolla lähtenyt jäät merestä. Ja lämpöä on lupailtu ensi viikolle jopa 15 astetta. JEE! Meillekin koittaa kohta kesä :) Hyvää reissun jatkoa!