Toita ja murtuneita luita

---

Viime kirjoituksesta on tosiaan kulunut luvattoman pitka aika ja aina kun on ollut tarkoitus kirjoittaa niin on tullut jokin este. Viimeinen kuukausi on kuitenkin sujunut lahinna tyon merkeissa, mika on tietenkin hyva asia, silla senhan takia taalla Sydenyssa ollaan. Milka tyoskentelee viisi paivaa viikossa Beach Culture nimisessa vaatekaupassa ja Kari on tehnyt edelleen raksahommia. Yhteiset vapaapaivat on toiden takia kuitenkin ollut vahan vahissa ja meidan tuurilla silloin kun niita on ollut ilma ei ole ollut niita parhaimpia. Kevat oli taalla harvinaisen kylma, mutta nyt ollaan paasty jo kunnon hellelukemiin ja koettu jo muutama +40 C:een paiva. Silloin kun vapaapaivia on ollut ollaan kierrelty kaupungissa, istuskeltu puistossa ja rentouduttu. Yhtena paivana paastiin testaamaan soittotaitoja didgeridoon soitossa. Didgeridoo on aboriginalien perinne soitin. Se tehdaan eukalyptuspuusta, jonka termiitit ovat nakertaneet ontoksi. Soitto on kauniin ja mystisen kuuloista silloin kun sen osaa. Taytyy sanoa etta Kari vei ehdottomasti voiton soittotaidoissa, vaikka molempien soitto kuulosti lahinni samalta kun vessassa kaynti. 😊 Myos elokuvissa on kayty katsomassa Saw III ja oli ihan tarpeeksi karmea kokemus. 😉
Ystavien kanssa ollaan myos vietetty niin paljon aikaa kun mahdollista. Kavereita onkin saatu melko paljon ja osa heista on suomesta ja osa muualta, lahinna kuitenkin euroopasta. Myos molempien tyopaikassa kansallisuuksien kirjo on runsas ja Milkalla on tyokaverina mm. brasilialainen, englantilainen, suomalainen, kaksi uusi-seelantilaista ja muutama alkuperainen aussi. Ihmiset ovat taalla avoimia ja liikkeella rennolla asenteella ja varsinkin toisten matkalaisten kanssa on helppo ystavystya.

Sitten kaiken mukavan lisaksi on sattunut niita vahemman mukavia asioita. Ensinnakin Milka kavi leikkauttamassa hiuksensa ja tuloksen nahtyaan tuli anoppia ikava kova ikava 😉. Onneksi hiukset ovat kuitenkin kasvava luonnonvara. Milka oli viime viikon alussa myos kovassa mahataudissa seka kuumeessa ja joutui viettamaan muutaman paivan sangyn pohjalla. Onneks tiistaina vointi alkoi olemaan jo parempi. Viime viikon lauantaille suunniteltiin sitten innolla juhlia ja oltiinkin kutsuttu kolme ystavapariskuntaa meille kylaan. Tarkoitus oli uida ja saunoa meidan talon allasosastolla (josta ollaan loydetty oikein perinteinen suomalainen sauna, joka toimiikin viela ihan moitteettomasti) ja myohemmin lahtea katsastamaan Sydeneyn yoelamaa. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos kun Kari soitti Milkalle toihin kahden aikaan paivalla. Karille sattui tyotapaturma, jossa karry seka silla olleet kymmenen kyprokkilevya kaatuivat Karin paalle ja nilkka jai levyjen alle. Ensiavussa laakarin diagnoosi oli murtunut nilkka ja ilta vietettiinkin vahan toisenlaisissa merkeissa. Milka paasi onneksi lahtemaan toista kesken paivan ja kiirehti Karin luo ensiapuun. Kari vaitti etta kipuja ei ole ja ei voinut uskoa etta nilkka oli murtunut. Nilkka oli kuitenkin sen verran turvonnut etta paaltapainkin naki etta jotain oli pahasti vialla. Muutaman tunnin odottelun jalkeen nahtiin laakari joka kertoi etta hanen pitaa viela saada toisen laakarin mielipide siita pitaako jalka leikata vai ei. Tunnin paasta tasta tavattiin kaksi uutta laakaria, jotka kertoivat etta jalka leikataan seuraavana paivana ja sinne laitetaan muutama ruuvi pitamaan luut paikoillaan. Kaikki olivat sairaalassa oikein mukavia ja muutenkin kaikki tuntui toimivan hyvin. Ainut huomattava ero oli etta laakarit olivat sivilivaatteet paalla ja pari laakaria naytti sortseissa ja T-paidassa nuoruutensa takia enemman surffareilta kun laakareilta.

Kari siirrettiin ensiavusta lauantain ja sunnuntain valisena yona rauhallisemmalle osastolle. Milka palasi sairaalaan yhdeksan aikaan aamulla, silla Kari oli tarkoitus laikata heti aamusta. Kari vietiinkin jo aamusta valmisteltavaksi leikkausaliin, mutta pian meille selvisi etta kirurgeille olikin tullut joku hatatapaus ja Karin leikkausta jouduttiin siirtamaan. Loppujen lopuksi Kari sitten leikattiin lauantain iltana. Leikkaus meni hyvin ja tokkurainen mies saapui huoneeseen kolme tuntia myohemmin jalka polveen asti kipsissa. Milka jutteli ennen kotiin lahtoa hetken Karin kanssa ja Suomeen ilmoitettiin etta kaikki on mennyt hyvin. Maanantaina Kari paasikin jo kotiin, silla suurempia kipuja ei tuntunut olevan ja kainalosauvoilla kavely sujui ongelmitta.(Taalla ei ilmeisesti tunneta kyynarsauvoja) Viikonlopun aikana meille myos selvisi, etta koska kyseessa on tyotapaturma niin Kari saa sairasloman ajan korvauksia tuoantajan vakuutusyhtiolta ja sairaalakuluista ei tarvitse maksaa mitaan. Joten ainakin jossain mielessa voi sanoa etta onni onnettomuudessa. Ilman noita korvauksia olismme voineet joutua jattamaan matkan kesken ja palamaan kotiin ennen aikojaan. Nyt kuitenkin jatketaan hyvalla mielella ja suunnitellaan ja kovasti minnepain lahdetaan jatkamaan matkaa tammikuun puolenvalin tienoilla.

Kaikki nayttaa nyt siis jarjestyvan ja laakareiden mukaan 2-3 viikon paasta Kari voi alkaa jo vahan kavelemaan ja saa kipsin tilalle muovikengan jalkaa tukemaan. Karin tyokaveri toi tanaan Karille ison kasan elokuvia joten nyt on sitten Karilla paivisin enemman tekemista ja kun jalka parenee niin onneks talosta loytyy myos kuntosali jossa saa aikaa mukavasti kulumaan.

Taas kerran lahetetaan kaikille tutuille terveisia ja yritetaan paivittaa kuulumisia viela ennen joulua ja tietenkin on aina mukava lukea kuulumisia ja kommentteja sielta kotoa. 😊

T: Kangasniemet

---

Photos

Rontgenkuva
Kuva nilkasta leikkauksen jalkeen. Paaseekohan Kari viela selittelematta turvatarkastuksista lapi lentokentalla.

Milka portaissa
Portaissa matkalla Botanic Gardeniin

Kavele nurmikolla
Tassa Botanic Gardenissa olevassa kyltissa kehoitetaan ihmisia toimintaan joka on monessa muussa puutarhassa kielletty.

Kuva Sydneyn keskustasta
Tama kuva on otettu samalta kadulta jossa asumme, aivan ydinkeskustasta. Kuva on otettu Sydney Towerin juurella.

Kari sairaalassa
Tassa odottelemme kotiin paasya leikkauksen jalkeisena paivana, 4.12, St. Vincentin sairaalassa

Comments

[Kattikset]

Hei rakkaat!
Kiva nähdä teistä kuvia! Enni sanoi, että Karin jalka näyttää röntgenkuvassa ihan hevosen jalalta! Toivottavasti Karille ei olla leikkauksessa vaihdettu vahingossa väärää jalkaa. Muistakaa tarkistaa se heti, kun kipsi otetaan pois:o) Täällä aloittelemme viikonloppua ja odotellaan Mattia yökylään. Oikein paljon halauksia ja pusuja teille molemmille. Rakkain terveisin M,T & 3xE

[Jenni ja Tumppi]

Joulunodotusta
Onpa teillä ollut tähän asti mielenkiintoinen reissu! Meiltä tosin pääsi pieni hihitys, kun kerroitte, että näitte ensimmäisen norsun... ä:n pilkut kun taisivat puuttua =) Toivottavasti Karin jalka on parempi. Ennin kommentti hevosen jalasta oli aika osuva, kenties tulevaa eläinlääkäriainesta?! =) Milka sitten muistaa antaa fysioterapiaa jalalle! Me täällä odotetaan kuin kuuta nousevaa kunnon lumivaippaa, mutta se näköjään antaa odotuttaa itseään. Ainakin Helsingissä puskat ovat toistamiseen tänä vuonna hiirenkorvilla. Pikkujouluja riittää, kovasti odotettua lomaa ennen pitää puristaa vielä tenttejäkin. Lähetämme kauniita jouluajatuksia kovasti siihen suuntaan. Halein, Jenni ja Tumppi sekä Aulis säestäen hännänheilautuksin. P.S. Millasessa asussa Joulupukki liikkuu siellä 40 asteen helteessä?!:O