Titicacalla viela, mutta Perun puolella

---

Aamulla jatimme hyvastit Copacabanalle ja samalla Bolivialla ja livahdimme tanne Perun puolelle. Rajamuodollisuudet olivat lapihuutojuttu, vaikka Boliviasta saapuvilla luulisi olevan tiukat turvatarkastukset. Laukkujakaan ei tarkistettu millaan lailla, passeisin sentaan saatiin leimat ja 90 paivan turistiviisumi Peruun on laillistettu.

Vihdoin olemme aktivoituneet: toissapaivana vuokrasimme purjeveneen ja kavimme purjehtimassa Titicacalla. Aallot olivat melko kovia ja tuuli aika lailla tyynta, joten tyydyimme seilaamaan rantavesissa, mika toisaalta oli hyva juttu kaltaiseni keltanokan kannalta. Paasin seilaamaan ja opin edes joitain purkkarinikseja. Jos ei muuta, niin tiedan missa on masto ja perasin, seka pulleat purjeet 😊 Tuntui hienolta olla jarvella ja killua aallokossa. Aurinkovoiteita tai hattuja ei tullut mieleenkaan kayttaa, ilmahan oli niin viileaa. Illalla sitten tuskailtiin punaisten nenien kanssa. Joten muistakaahan korkeuksissa ehdottomasti paahineet ja aurinkovoiteet, aurinko polttaa monta monituista kertaa paivantasaajaa pahemmin, vaikkei ilma lampenekaan lahellekaan ekvaattorin lukemia!

Eilen oltiin Isla del Solilla trekkailemassa. Aamulaivalla mentiin ja paiva kaveltiin aivan mahtavissa maisemissa. Titicaca-jarvea ei suotta kehuta, kirkasta sinista vetta loytyy silmankantamattomiin Andien kehystaessa maisemaa. Vanhoja Inka-raunioitakin saarelta loytyi ja "myyttinen" kivi, josta Inka-kulttuurin kerrotaan saaneen alkunsa. Hmm, legendan todellisuuspohjasta en ole aivan vakuuttunut, mutta hieno saari joka tapauksessa. Edelleen muistuttaisin aurinkosuojien tarkeydesta naissa korkeuksissa, kehitimme eilen hienoa raitarusketusta vaihtelevien vaatekertojen ansiosta. Hattu olisi ollut kova sana minullakin...

Olimme aktiivisia jopa tanaan ja heti jatettyamme tavarat hotelliin metsastimme travel agencyn ja varasimme matkan Sillustanin torneille. Iltapaivan vietimme vuorilla ihmettelemassa muinaisia torneja, jotka on rakennettu hassusti "vaarinpain", siten etta ne levenevat ylospain. Tornit ovat muinaisia hautamuistomerkkeja pyramidien tapaan. En muista miten faaraoiden kanssa oli asianlaita, mutta takalaiset kuninkaat kuollessaan tarvitsivat mukaansa haudan taakse myos vaimonsa, lapsensa ja palvelijansa, joten kuninkaan kuollessa kaikki lahimmaiset tapettiin myos. Joskus palvelijan vaimona taitaa siis olla parempi...😊 Kaytiin myos paikallisessa kodissa ihmettelemassa takalaista elamantapaa ja maistelemassa pottuja seka savea(!) Suolalla maustettu savivelli kuulemma auttaa vatsavaivoihin. Ihan hyvaa se ainakin oli, joskin vellin alla oleva peruna oli maukkaampaa, myonnettakoon. Ja Uura: nahtiin laamoja! Ja kylla, sopoja olivat, joskaan eivat sylkeneet kohdallamme.

---

Photos

Isla del Sol
Paivakavelylla vuorilla, alla Titicaca.

Alpakka
Ihana, enko olekin :)

Menu del dia
Paivan ruokalistalla: la terra; suolalla maustettua savea. Herkullista.

Purjehtimassa
Ilpo hoitelee perasinta.

Comments

['ip 'ip]

Lama glama parhautta
*virittää CD-soittimeensa Andien huilumusiikkia tunnelman luomiseksi*... Nyt toivon sitten todella, että jätit kaiken turhan (vaatteet, teltan ja passin) pois rinkastasi ja tuot tuliaisina tuon upean karvaisen söpötyksen! *paijaillee näyttöpäätettä eläinrakkaasti* Mututuntumani väittäisi, että saven syönti aiheuttaisi mahanpuruja, ei parantaisi sitä. *kuvittelee otsa kurtussa saven kovettumista* Ainakin se näyttää luotaantyöntävältä. On upeaa, että jaksat/ehdit laitella kuvia näytille! Ei kai Ilpo muuten lue tätä blogia? Näyttää uros ihan kelposalta, nimittäin. :p Te puuhailette mielestäni todella paljon ja vaihtelevasti! Koko ajan menossa kuin black metallin rumpusyke. Et luultavasti saanut asiaa käsittelevää tekstariani: omistan nyt 42 neliön parvekkeellisen kaksion! Se oli hyväkuntoinen kunnes aloimme hävittää ja repiä kaikkea alas remontoinnin jaloon nimeen. Nyt se on paljasta pintaa, pölyä ja tainnuttavia maalihuuruja. Vein sinne bananaanipuuni piristämään asunnon yksinäisyyttä, tai kuolemaan. Mikä nyt ensiksi ehtii.