Espanjalaista ja saksalaista

---

Laitoin kannykan varta vasten herattamaan, jotta kavin katsomassa aamuista tahtitaivasta. Jupiter, Venus ja Merkurius nakyivat. Palasin takaisin nukkumaan.

Tahan hostelliin ei sisally aamupalaa. Piti siis lahtea suihkun jalkeen etsimaan aamiaispaikkaan. Paadyin aukion lahelle. Vein kortteja paapostiin. Sielta ei pystynyt ostamaan postimerkkeja, mutta niita oli kuulemma bussiasemalla. Joen rannan turistineuvonnasta sain paremman kartan ja vihkosen jossa oli ideoitu 48 tuntia Valdiviassa: ensimmainen paiva kaupungissa ja toinen paiva joen suistossa Nieblassa. Paatin noudattaa tuota ehdotusta suurin piirtein.

Kavelin ensiksi kuitenkin bussiasemalle ostamaan torstaiksi lipun Puconiin. Se olikin ihan hyva idea. Ensinnakaan mikaan bussiyhtio ei mainostanut matkoja Puconiin. Kun sitten kysyin yhdesta, sielta neuvottiin "Tsäk bus". Kun kysyin seuraavasta, siella kirjoitettiin "Jac bus". Tietenkin Jacin tiskille oli kaikkein pisimmat jonot. Torstain bussissa oli onneksi ruhtinaallisesti tilaa. Ostin sitten viela postimerkkeja Chilen-matkan loppuajaksi.

Kavelin bussipysakille, kun ajattelin menna bussilla joen yli katsomaan yliopistoa ja puutarhaa. Ensimmaisessa bussissa luki "Niebla" ja paatinkin muuttaa suunnitelmia eli menna Nieblaan asti. Jain pois siina kuin vieruskaverikin. Linnoitukselle piti kavella viela yli kilometrin verran. Aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta. Olin palannut taas helmikuun helteisiin. Kavin katsomassa espanjalaisten linnoitusta. Palasin joen vartta pitkin. Taallakin oli jokin Costumbrista-juttu. Aloin miettia mitahan tuo termi olisi suomeksi. Costumbre on tapa, mutta tuo tarkoittanee varmaan jotain kansanperinteista.

Nieblan satamasta lahti 500 pesoa maksanut laiva, johon mahtui 30 matkustajaa. Menin silla Manceran saarelle. Siellakin oli espanjalaisten tekema linnoitus. Kiersin saaren. Kun palasin laiturille, ehdin juuri takaisin lahtevaan laivaan, ja satamasta oli juuri lahdossa pikkubussi eli micro. Micro-matkat maksavat taalla tosiaan 300 pesoa eli puoli euroa.

Jain pois Kunstmannin panimon kohdalla, jossa valmistetaan saksalaistyyppista olutta. Otin ensiksi maistiaisvalikoiman: naytteet 7 olutlaadusta ja join sitten tuopin hunajaolutta. Talla kertaa piti odottaa muutama minuutti, ennen kuin paasin bussilla keskustaan takaisin.

Kavin illalla viela keskustassa. Aukiolla oli paljon vakea. Kavelin kavelykatua joen rantaan. Joen rannasta tuli mieleen Pori. Tosin vahan kauempana ylajuoksulla maisemista tulee taas mieleen Rovaniemi. Rannassa soitettiin intiaanimusiikkia. Ohitin Moro-nimisen ravintolan. Kavin syomassa rantakadulla ravintolassa, joka oli toisessa kerroksessa ja josta naki hyvin bandin. Olin ihmetellyt aiemmin, miksi aukiolla monet myivat pienia muovikasseja, joissa oli sisalla jotain valkoista. Syy selvisi. Se oli rei'ittimella tehtya paperisilppua, jota heitettiin muiden paalle. Poikkesin illan paatteeksi viela lahibaarissa, joka on hostellin naapurissa. Siella juttelin paikallisen Ricardon kanssa. Hankin oli ollut Castrossa ja yopynyt teltassa.

---