Tupizasta

---

Ratsastusretkella
Argentiina on taakse jaanytta elamaa ja nyt ollaan Boliviassa. Matka tanne sujui huomattavasti odotettua helpommin. Ensin otettiin bussi Humahuacasta La Quiacaan, mista kaveltiin rajalle ja ylitettiin silta Bolivian puolelle Villazonin kaupunkiin.

Rajan ylittamiseen kului kaikkineen ehka sellaiset 20 minuuttia. Siina ajassa kerettiin hakemaan Argentiinan puolelta leima, kavelemaan maasta toiseen, tayttamaan Bolivian maahantulokortti ja saamaan myos Bolivian leima passiin. Ainoa "ongelma" oli, etta saatiin rajalta vain 30 paivaa maassaoloaikaa. Tarvitsee siis kayda jossain isommassa kaupungissa viranomaisten pakeilla pyytamassa jatkoaikaa, jonka kuitenkin pitaisi jarjestya ilman sen suurempia kommervenkkeja.

Villazonissa suunnattiin samantien rautatieasemalle ostamaan junalippua Tupizaan. Lipunmyynti aukesi vasta pari tuntia myohemmin, joten saatiin vahan levahtaa (yhdessa lukuisten israelilaisturistien kanssa) juna-asemalle kavelyn aiheuttaman rasituksen jalkeen. Matka juna-asemalle ei toki ollut kovinkaan pitka (ehka kilometrin), mutta se oli loivaa ylamakea ja korkeutta meren pinnasta oli sellaiset kolme ja puoli tuhatta metria, joten rinkan kanssa kavellessa tuppasi vahan hengastyttamaan.

Junamatka kesti kolmisen tuntia ja sen aikana saatiin huonon elokuvan lisaksi katsella kauniita maisemia. Taytyy kylla todeta, etta en olisi ikina odottanut nakevani nain komeita paikkoja kuin mita viime aikoina on saatu ihailla.

Ensimmainen paiva Tupizassa meni lahinna lepaillessa. Korkealla olo vaatii oman veronsa, eika millaan jaksa olla jatkuvasti menossa. Eilen sitten kunnostauduttiin
Ratsastusretkella
ja mentiin ratsastusretkelle maisemia katselemaan. Tanaan paiva on vierahtanyt marketilla kierrellessa ja polttaessa kuvia muistikortilta levykkeille. Huomenna lahdetaan aamusta neljan paivan mittaiselle retkelle Bolivian lounaisosiin ja Uyunin suola-aavikolle.

---