Advertisement
Published: November 28th 2007
Lentokoneesta
Wanaka-maisemaaAamulla pohdittiin jäätäisiinkö Wanakan hulppeaan kämppään vielä toiseksi yöksi, mutta päätettiin jatkaa matkaa kohti Queenstownia. Ennen sitä käytiin kuitenkin paikallisessa turisti-infossa ja varattiin Katjalle tandem laskuvarjohyppy. Uudessa-Seelannissa kun riittää näitä adrenaliiniharrastusten tarjoajia, joten pitihän niistä jotain kokeilla. Hyppy saatiin varattua puolentunnin varoajan päähän, joten lentokentälle huristelun jälkeen Katja olikin jo esittelyvideota katsomassa. Siitä puolen tunnin kuluttua Katja olikin jo sitten koneessa matkalla 3 500 metrin korkeuteen. Koneessa oli sellainen tunne, että mitä sitä olikaan tullut tehtyä, kun kaikki oli käynyt niin nopeasti, mutta eipä ollut enää varaa perääntyä. Vapaata pudotusta kesti noin 45 sekuntia, joka ei tuntunut niin pitkältä, mutta oli mahtava kokemus ja hymy oli herkässä alas päästyä.
Hypyn jälkeen suunnattiin kohti Arrowtownia, jonka kautta koukattiin pikaisesti ennen Queenstownia. Kylä rakennettiin sen jälkeen kun alueelta löydettiin kultaa. Vanha pääkatu oli täynnä 1860 luvulla rakennettuja taloja. Nyt kaikki niistä oli valjastettu turismin käyttöön jäätelöbaarien, kahviloiden ja matkamuistomyymälöiden muodossa. Ei viihdytty paikassa lounasta kauempaa, vaan jatkettiin nopeasti Queenstowniin. Matkalla sinne soiteltiin hostelleja läpi, mutta kovasti paikka vaikutti täyteen bookatulle. Onneksi löydettiin kuitenkin huone pienen soittorumban jälkeen. Koska Queenstown mainostaa itseään maailman ”adventure”-pääkaupunkina, piti meidänkin testata mitä paikalla oli tarjota. Varattiin seuraavaksi päiväksi ajelu shotover-jetillä. Tomi varasi vielä siihen päälle Canyon Swingin,
joka on uusi hilavitkutin bengyn rinnalle. Illalla käytiin vain vähän kävelemässä keskustassa päin. Samalla tuli huomattua Queenstownin alppikylämäinen tunnelma, joka houkutti laskettelemaan, vaikka lunta ei näkynytkään. Majoitusta oli joka puolella ja keskusta oli kauppojen, ravintoloiden ja kahviloiden täyttämä.
Seuraavana päivänä lähdettiin bussikuljetuksella Shotover-joelle, missä paatit jo odottelivatkin. Vaatteet kuivana pitävät kaavut ja pelastusliivit tulivat kirjaimellisesti liukuhihnalta. Tietysti ennen paattiin menoa laiturin luona oli kaveri ottamassa kuvia, joita sitten voisi ostaa jälkikäteen. Me onneksi onnistuttiin livahtamaan kaverin linssistä. Paattiajelu oli kaikin puolin mukava. Siinä viiletettiin aika lujaa kallioiden välissä. Mitä kapeampi välikkö, niin sitä syvemmällä Katja oli penkissä. Kaavuista huolimatta ei selvitty täysin kuivina reissusta. Ehkä vauhdin lisäksi hampaidenkiristystä aiheutti myös suolainen 60 euron hinta per nuppi! Paattiajelun jälkeen olikin heti Tomin swingihypyn vuoro. Matka vei läheiselle kanjonille, jonne oli kyhätty maailman isoin keinu. Homma toimi niin, että hypättiin kanjonin reunalta olevalta kielekekyhäelmästä alas kohti kanjonin pohjaa. Vapaapudotusta pääsi nauttimaan 60 metrin verran, kunnes ”keinu” viiletti alhaalla olevan joen yli. Hypystä olisi saanut videonkin, mutta se olisi maksanut about 30 euroa! Sillä hinnallahan saa kaksi elokuvaakin kaupasta. Videosta itse hyppyä oli 10 sekuntia ja loput ties kuinka monta minuuttia oli jotain turhaa intro videota. Kaiken kukkuraksi kuvanlaatu vastasi webkameran tasoa.
Matkalla ylös
Katja ja Simon Hyppy oli kuitenkin kiva, joten rahastus ei jäänyt harmittamaan. Illalla oltiinkin aika poikki, joten pikaisen kaupunkipyrähdyksen jälkeen painuttiin nukkumaan.
Advertisement
Tot: 0.118s; Tpl: 0.01s; cc: 16; qc: 77; dbt: 0.0838s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
MAMA
non-member comment
Canyon Swingin "kahlekuningas-Tomppa" ja avaruuden "koppakuoriainen-Katja", tai siltä se kuvissa ainakin näyttää. Toi tautinen avaruuden vallotus ei voi olla venyttämättä vatsan bohjaa ja boltsia. Onneks caddy-Simon kantaa bagin. Täällä kotona voi aerofobinen olla niin nissejanasse.fi. Eiks teille vielä löytyis jotain hurmoslajia kokeiltavaks? Esim. kiitää joulupukin ree'ellä 5:ssä kvanttisekunnissa Suomeen.