Advertisement
Published: February 18th 2007
Ensimmäiset päivät hedelmänpoimijana ovat nyt takanapäin, joten on aika pistää fiiliksiä kaiken kansan nähtäville. Fiilikset vaihtelevat valtavasti: Välillä vituttaa kuin lumiukkoa kevätauringossa, mutta välillä on niin tohkeissaan, ettei malta nukkua.
Poimijoita tilalla on parisen kymmentä ja asustelemme kaikki samalla majoitusalueella. Porukasta valtaosa on saksalaisia ja ranskalaisia, sitten pienempi joukko korealaisia. Lisätään keitokseen vielä yksi japanilainen ja yksi suomalainen, niin poimijaporukka on valmis. Itse työ on fyysisesti todella raskasta, mutta sitähän tänne tultiin hakemaan. Tehtävänä on poimia tarpeeksi isot päärynät puista tikkaita apuna käyttäen. Sopivankokoiset päärynät mätetään ensin olkalaukkuun, jonka lasti tyhjennetään lopulta puulaatikkoon. Yhden laatikon täyttymiseen menee päärynöiden koosta riippuen noin 3-6 tuntia. Kun muistetaan, että yhdestä laatikosta saatava palkka on verojen jälkeen noin 30 dollaria, ei tässä paljoa voi tienesteillä kehua! Lisäksi hommassa vituttaa se, etteivät hedelmät ole tarpeeksi isoja poimittavaksi. Esimerkiksi eilinen työpäivä kesti 3,5 tuntia, jonka jälkeen meidät lähetettiin takasin majoitusalueelle, koska hedelmät loppuivat puista!
Töitä tehdään neljän hengen porukassa, jossa jokaisella on oma laatikko täytettävänään. Nämä neljä laatikkoa kulkevat minitraktorin perässä, jota työnjohtaja käy välillä siirtelemässä. Työnjohtaja on tilan vakituisia työntekijöitä, työvuosia on kertynyt kunnioitettavat 18 kappaletta. Johtaja on valmis neuvomaan tarvittaessa ja tulee välillä selittämään kaikenlaista. Ainut ongelma vaan, ettei kukaan ota hänen puheestaan
mitään selvää! Johtajan poistuttua oman monologinsa jälkeen suomalais-japanilais-saksalainen työporukka jää keskenään ihmettelemään, mitä helvettiä meille juuri kerrottiin.
Tänään on vapaapäivä Australian kansallisen juhlapäivän johdosta, joten kirjoittamiselle on aikaa. Luulin, ettei täällä keskellä ei-mitään ole mitään tekemistä. Aamupäivä meni makoillessa ja kirjaa lukiessa, kiitokset Lauralle lainasta! Illalla tuli hieman yllättävää ohjelmaa, sillä yhdellä saksalaisella oli mukanaan kannettava tietokone ja kaksi langatonta ohjainta. Näytöllä pyöri pelien kuningas, Pro Evolution Soccer 5. Kohta olikin kansainvälinen turnaus pystyssä! Suomeenhan sen turnauksen voitto lopulta meni. Sain arvokasta oppia saksankielisessä kiroilussa, kun voitin finaalissa saksalaiskaverin puhtaasti maalein 5-0. Alkuerässä pudottamani ranskalainen keksi heti selityksen suomimenestykselle: "Teillä Suomessa on niin kylmä, ettette pysty olemaan ulkona. Siksipä istutte kaikki päivät sisällä ja pelaatte Pro Evoa!" Osittain totta. Laitetaanpa tässä välissä terveisiä Anterolle: Arvaapa vaan, minkälaisia maaleja tein koko ajan? Heijjj!
Advertisement
Tot: 0.227s; Tpl: 0.011s; cc: 5; qc: 44; dbt: 0.1702s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Pyryy
non-member comment
Juust hyvä
Vähä repesin ku luin tuon lopun :D