Advertisement
Published: February 6th 2008
Edit Blog Post
Jo niin aika meni siivilla ja matkallemme kertyi hienoja elamaa suurempia kokemuksia tana hiljaiselon aikana! Kaikkien niiden suurien huolien ja murheiden varjostama kuljimme paivan kerrallaan kunnes saimme kokea tuon piristyksen pilkahduksen! Saimme tyotarjouksen kuin ihmeen kautta(4paivan/8h paivassa itkemalla tyo agentille). Tyo oli kuin unelmaa, kun han kuvaili sita meille suu vaahdoten ja iloisuuden/onnen pystyi aistimaan agentin kasvoilta. Niin me, Columbian huumelordi Alvaro ja Saksalainen herra taydellinen Dick Ben allekirjoitimme pergamentille hieroklyfimme. Ja eiko vain junalippuja ostamaan (varastamaan) ostamaan etta paasisimme tuonne upeaan luxus majoitukseen ja suunnittelemaan sadetus jarjestelmia viinitilalle niinkuin meille annettiin ymmartaa. Innostus oli sanoin kuvaamaton kun odotimme seuraavaa paivaa etta paasisimme jo matkaan. Eikohan se aamu sitten saapunut ja paasimme matkaan junalla joka oli kuin Apollo 11 matka UrAnukseen. Ja ensimainen valietappi oli BUNBURY, tuo delffiinien kaupunki. Ja niinhan meilla oli aikaa tutustua noihin kuuluisiin vesien veijareihin tai niinhan sita kuvitteli ennen kuin oltiin paasty kaupungille. Ja niin alkoi todellisuus hahmottua ja nuo hienot mielikuvat matkasta havita... Ainoat "vesien" veijarit olivat aborginaali miehet joilla oli kehittyneet kidukset omassa virtsassaan sukellellessaan. No niin se siita kaupungista ja niin jatkoimme matkaamme bussilla kohti PEMBERTONIA joka oli tarkoituksena olla asuinpaikkamme seuraavan kuukauden. Matka meni maukkaasti elokuvia napostellessamme. Niin siina matkalla meille kerrottiin
etta Pemperttonissa asui n. 30 000 ihmista eli suunnilleen samankokoinen kuin kokkola. Kuulostipa hyvalta paikalta ja lisana viela kaikki ne mahtavat kehut mita meille oli kerrottu tuosta paikasta. Ja niin perille, ensimainen asia jota ei voinut olla huomaamatta, ainuttakaan ihmista ei nakynyt 4km sateella ja me olimme "kaupungin" keskustassa. Todellisuus oli etta olimme keskella ei mitaan savimajojen keskella josta ihmiset olivat todennakoisesti paenneet jotain kulkutautia tai dinosaurusta. Eipa siina kauaa tienvieressa seisokeltu vaan kohti tuota Paratiisia majoitusta missa yopyisimme. Saavuimme tuon ihanuuden portaille ja iskeydyimme sisaan hamahakin verkkojen valista jotka olivat tukkineet oven. Olihan seinalla jonkun kalsarit ja ne kylla kuvasivat paikkaa parhaiten ruskea mustine jarrutus jalkineen. Saimme huoneen 165$ viikkohintaan ja kuuluihan siihen rahaan paskaiset haarukat ja mukit. Sitten huoneeseen johon meidat saattoi paikan omistaja, mika kunnia, joka sylki seinille huoneen ovelle meidat viedessaan. Ovi auki ja jarkyttava loyhka levisi sieraimiin, aivan kuin siella olisi kasvatettu pienia sinisia sikoja jotka olivat samalla jyrsineet lakanat tayteen reikia. Niin siina piti yrittaa hymyilla ja toivoa etta seuraavana aamuna tuntuisi jo paremmalle kun aloittaisimme tyot. Yeah You wish, 1h tunnin younilla jonka syyna oli nuo meidan asuinkaverimme 30 aasialaista kokkia jotka kolistelivat tuossa upeassa ja siistissa keittiossa. Toihin ja matkamme teimme 30v
vanhalla Toyota Hiace merkkisella itsetuho laivalla, kun kuskina oli viela puolisokea havittaja lentaja Zing Hon Wong. Melkein paastiin perille ja saavuimme tuolle Delcroy Orhards Farmille jossa kasvatettii Avocadoja. 20 sivua papereita lahinna verotus, tyoehtoja ja riskitekijoita joita voisi tulla tyoskennellessa heilla jotka meidan sitten piti yrittaa tayttaa. Ja heti ennen kuin olimme saaneet juotua vesilasit meidat hatistettiin lahimpaan autoon ja vietiin keskelle aukeaa puska-aluetta jossa oli Avocado puita. Korit kaulaan ja poimimaan kuului kasky, peraan pirullinen kommentti etta laittakaa paljon aurinkorasvaa ettei tule pipi paivalla. Onneksemme paika iso herra kouhia tuli noutamaan meidat pois 2h paasta ja ohjasi meidat toiselle viela suuremalle alueelle, saimme ylennyksen ja mina sain johtaa joukkoja, saatiin myos auto kayttoon. No tehtavamme oli repia sprinklerit ja niiden vesijohdot maasta 30cm syvyydesta ylos ja asetella ne 5cm eripaikkaan. Kuulosti helpolta hommalta ja aloitimme tyot, ensimainen tunti meni hyvin kunnes saimme lisatoiksi katkoa joka puusta alimmat oksat ja muut ylimaaraiset pois, tietenkaan meilla ei ollut kaytossa edes hanskoja vaan paljain kasin saimme kaikki tyot hoitaa. No siina pari paivaa meni hienosti leivalla ja vedella kunnes vkl:pu paasi yllattamaan. No niin ja sitten miettimaan mita tekisi tuossa kauniissa ja suuressa aavekaupungissa. Nettiin 5$/15min, pesukone 5$/30 min eli ei muuta
kuin kauppaan ja paljon ruokaa mukana takaisin, noihin yhteisjaakappeihin mita hostellissa oli ei mahtunut kaikki ruoat vaan osan jouduimme viemaan huoneeseen, arvaattekos miten kavi? Nooh illalla kun tulimme takaisin luolaamme siella oli uusi matto joka oli ns. muurahaisten liikkuva evaspartio. Siina vaiheessa alkoi hymy hyytymaan. Vkl:pu kestettiin mutta ma toihin ja jouduimme tekemaan 3paivan tyot yhdessa paivassa koska olimme kuulema tehneet niin hyvaa jalkea edellisviikolla, ylitoihin ja sitten tuonne hullujen huoneelle takaisin. Silloin oli pakko paasta pois ja nettii katsomaan muita paikkoja jonne voisi suunnata ja sellaista hostellia jossa ihminen voisi kavella oksentamatta. No yksi loytyi ja varasimme sielta huoneet Ke lahtien, pomolle ei kerrottu mitaan ja illalla tyytyvaisena nukkumaan, taas 2h unet ja aamulla nopea paatos ettei enaan toihin mentaisi. Samalla siina pikku teet juotuamme suuntasimme etsimaan paikkaa mista saisimme bussiliput seuraavalle paivalle Albanyyn mista olimme makuupaikat varanneet. Kaupungin Info piste loytyi ja sielta ensimainen kommentti oli ettei Ke mene busseja Albanyyn... Siina hataantyneena aloimme miettimaan vaihtoehtoja ja eikos paadytty siihen tulokseen etta lahtisimme 1h paasta lahtevalla bussilla Albanyyn. Juosten hostelliin ja kaikki tavarat vakisin kasseihin, lakanat repeytyneena respaan ja ruoat jaakaappiin jaaneena taas juosten bussi lippuja talle paivalle hakemaan ja niin Info pisteeseen ja nopea huudahdus myyjalle etta
Roissa
Columbian huumelordi vaaleanpunaisine tyohanskoineen ja Saksan Dick Ben hitsauslaseineen tarvisimme liput seuraavaan bussiin, tuo sama myyja joka oli meita palvellut rajaytti pain naamaa ettei lippuja voisi enaan ostaa. Siina ilma yopaikkaa keskella tuota aavekaupunkia jaimme istumaan ilman lippuja bussipysakille. Bussi tuli ja anelevasti pyytamaan voisimmeko ostaa liput suoraan tuolta karvaiselta kuljettajalta, no han suostui ja 40$ koyhenpana paasimme matkaan kohti Albanya.
Jutun luonteesta tulee varmaan ilmi ettei taalla aina hauskaa ole :P
Mutta taalla on sentaan lammin, mites siella :D
Advertisement
Tot: 0.089s; Tpl: 0.012s; cc: 8; qc: 48; dbt: 0.0617s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb