Advertisement
Published: August 28th 2006
Edit Blog Post
Ja nain,
Olen takaisin Brisbanessa koukattuani Goodiwindin kautta..
Lahdin siis talle Tonylle hommiin Lansi New South Walesiin. Homman nimi oli se etta heilla oli n 1500 paata jotka olivat olleet liikkeella tammikuun alusta alkaen. Matkan paatepiste oli pohjoisemmassa Queenslandissa mutta heidan leiri oli vahan jumissa koska pohjoisemmassa ei ole ruokaa tallahetkella kuivuudesta johtuen eli joutuivat pyorimaan NSWn puolella. Mun lisaksi oli toissa hanen tyttokaveri ja yksi toinen kundi. Saavuin sinne illalla ja ensin se vaikutti ihan ok diililta, kunnes Tony ilmoitti etta mun pitaa hakea joku Australian Business number, eli tarkoittaisi sita etta tyoskentelen yksityisena alihankkijana... ABNn hankinnassa kestaa ainakin kuukausi, ja siihen liittyy kaikkia pikku vakuutusongelmia jne.. Meinasin jattaa koko homman sikseen kun kuulin tasta, mutta paasimme sitten yhteisymmarrykseen etta kokeillaan miten homma pelaa ja han vaikka ostaa multa hevosen kun lahden pois.
Toinen kundi joka siella oli toissa kertoi etta pomo voi olla vahan hankala valilla ja siella on ollut vaikka keta toissa, han oli kestanyt pisimpaan, 3 viikkoa..
Aloitin siella kuitenkin tyot, itse hommat oli tosi hauskoja. Varsinkin kun tyovoimapulasta johtuen oli yleensa yksin toissa. Ekana paivana itse johtaja ja sen kaveri lahtivat kaupunkiin ja me jaatiin toisen tyontekijan kanssa kahdestaan lauman kanssa. 12
tuntia satulassa, elaimet ajettiin yoaitauksesta juomaan 4-5 kilometrin paahan ja takas. Toisena paivana lauma jaettiin kahtia ja ma sain toisen vastuulleni. Eli ensin etsit elaimet n4x1,5 km alueelta, kokoat ne ja viet juomaan ja tuot takas. Operointiin kaytetiin monkijaa tai hevosta, en olisi uskonut etta tykkaan monkijoista mutta niilla on yllattavan hauska ajella ympariinsa puskia.
Tata jatkui vahan yli viikon, muutimme n joka toinen paiva, eli kaikki aidat ja vermeet kasaan jonka jalkeen joku ajaa rekat uuteen paikkaan ja muut liikuttaa lehmia. Nama paivat oli kaikista raskaimpia, aidat oli metallitankoihin viristettyja lankoja ja niiden tankojen kiskominen irti ja taas takas junttaus oli )$(%*$#!
Pikku vasikoita opin myos vihaamaan oikein antaumuksella. Yleensa ajajat yrittaa valttaa ottamasta niita laumaan ja lahettaa mielummin rekalla eteenpain, mutta nyt sesonki oli viivastynyt niin pahasti ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin kuljettaa niita mukana. Toinen juttu oli poikivat lehmat. Vaikka miten yritti olla silmatarkkana ne aina yritti livistaa jonnekin puskiin poikimaan josta niita sai seuraavana paivana kayda etsimassa kun muu lauma oli jo liikutettu eteenpain. Ja vastasyntyneet vasikat jotka eivat pysy muiden mukana vaan aina pujahtavat johonkin puskaan lepaamaan ja uhkaavat jaada matkasta..
Yhtena iltana oltiin pistamassa leiria taas pystyyn kun Tony ilmoitti etta mun
on lahdettava etsimaan neljaa kadonnutta lehmaa ja kolmea vasikkaa jostain hornankuusesta 6 kilometrin paasta.. Paasin sinne helposti ja loysin elaimet, ne liikkuivat ihan kivasti eteenpain, kunnes vahan puolimatkan paasta vasikat vasyivat, yksi vasikkansa menettanyt lehma yrittaa jatkuvasti kaantya takaspain, muut paattavat jaada pahimpaan pusikkoon ruokailemaan eika yhtakaan elainta saa sitten mitenkaan eteenpain.. Yritin puskea niita eteenpain koska pimean jalkeen ajaminen on taysiin tuhoontuomittua kun yksi pikku vasikka lahtee vilistamaan takaisinpain.. Mun oli pakko lahtea peraan mutta se ei millaan suostu tulemaan ulos puskista eika hevosella voi menna ihan pienten lahelle koska ne jaa niin helposti jalkoihin. Mun oli siis pakko jalkautua ja yrittaa ajaa sita ulos ja eteenpain. Se oli aivan tuhoontuomittu yritys, vasikka oli jo niin vasynyt ettei se olisi varmaan valittanyt vaikka rekka olisi ajanut ylitse.
Oli siis pakko ratsastaa muiden luo ja yrittaa saada niita takaspain etta saan pidettya ryhman koossa..Ja ne ei tietenkaan osoita mitaan elonmerkkeja. Kaikenlisaksi mun oli maara tavata Tony jo tuntikausia sitten, aurinko oli jo laskemassa. Paatin etta mut on unohdettu sinne vaikken tuntenut koko aluetta ja ratsastin takas leiriin hakemaan koiria ym avuksi. Siellahan se mies istui trailerissaan eika muistanut ollenkaan etta elaimet on tienpaalla.. Lahti sitten onneksi aitaamaan ne paikoilleen
yoksi.
Tony vaati etta hevoset on ratsastettava ilman suitsia ja satulaa juomapaikalle, vaikka mukana oli tammoja oreja ja ruunia, seuraavana paivana sitten olin toisen lauman kanssa tulossa takaisin pain, kun toinen tyontekija laukkaa kauheaa vauhtia kohden yhdella viillintyneista oreista ja tippuu juuri ennen metsikkoa. Saatiin paikalle yksi monkijoista ja vietiin kaveri takas leiriin, ehdotin etta ehka olisi viisasta kayda nayttamassa hanta laakarille. Tony ilmoittaa tietysti etta mitaan ei ole murtunut, han on ollut niin kauan naissa hommissa. Eika kylla lahdeta mihinkaan laakariin kun hanelle on vieraita tulossa, kaikille parasta kun han tekee nama paatokset.
Huh huh... kundi joutui nukkumaan ULKONA, ei edes tarjottu paikkaa sisalla trailerissa, huomenna sitten paasi laakariin ja diagnoosi oli lantio murtunut kahdesta paikasta... Tassa vaiheessa mulle oli melko sama mita hanen lehmille tapahtuu eika paljon huvittanut auttaa tyyppia missaan, loimme satulakaupat lukkoon ja han heitti mut lahimpaan kaupunkiin.
Kirjauduin siella paikalliseen Moree Royal Motelliin jossa oli myos se loukkaantunut tyontekija joka oli myos lopettanut. Siella oli myos muita ajureita joilla oli omat leirinsa samalla alueella eika kukaan oikein valittanyt sanoa hyvaa sanaa entisesta tyonantajastani. Siella tuli yhden porukan kanssa puheeksi etta heilla loppuu omat hommat viikon kuluttua ja voisivat tarvita yhden tyontekijan siksi
ajaksi, tapasin heidat sitten seuraavana paivana uudelleen ja muutin uuteen leiriin. Olin tormannyt yhteen heista jo aiemmin tyoskennellessani joten ihan uppo-outuja he ei ollut.
Tassa paikassa viihdyin paljon paremmin, vaikka hommat oli tosi kevyita ja meilla oli aivan liikaa tyovoimaa, porukka siella oli paljon ystavallisempaa. Joinain paivina olin leirissa ja toisina karjan kanssa. Heilla ei ollut vasikoita vaan ainoastaan vuosikkaita jonka takia homma oli tuhat kertaa yksinkertaisempaa. Karja tuntui vievan itse itseaan eteenpin, juomaan ja sitten kappaili takas nukkumaan, emmeka muuttaneet kuin kaksi kertaa byrokraattisista syista 200 metria kerrallaan.
He oli kaksi veljesta joilla oli poikansa mukana ja loppuviikosta mukaan tuli viela yksi kundi lisaa. Kaikki kolme oli menossa kilpailemaan rodeoon jonka jalkeen kaikki lahtivat omille teilleen.
Tassa leirissa myos safkat olivat sata kertaa parempia, yhtena iltana miehet paattivat etta lauman seassa on liian kauan seikkaillut jonkun eksynyt elikko ja on parempi kun pistetaan elain lihoiksi ja pataan mahdollisimman pian. Laillisesti siis elainta ei saa teurastaa valtion ajoreiteilla eika varsinkaan yleisessa kaytossa olevassa aitauksessa mutta nyt ei ollut paljon vaihtoehtoja. Valaistus oli taskulampun varassa, ja yhtakkia aloin ihmetella etta miten taalla ukkonen jyrisee vaikka taivas on pilveton, muut elaimet oli villiintyneet ja uhkasivat menna aidoista ulos.. No,
Karkulaiset
Siinavaiheessa kun homma oli viela hallinnassa hyvat pihvit siita saatiin veistettya, yksi pojista oli koulutukseltaan teurastaja/lihanleikkaaja joten homma saatiin hoidettua siististi.
Lauantaina pakattiin kamat ja koirat pickupin takaosaan ja suunnattiin kilpailua ja Goodiwindia kohden. Naurettiin matkalla sita, etta mina joka olen kaupunkilaisnainen en ole koskaan kayttanyt pesukonetta, ja piti tulla outbackiin keskelle karjaleiria jossa Sam, harkaratsastuksen australian mestari opettaa mua pesemaan vaatteita.. (Kiitos Alan loistavasta pesulapalvelusta😉
Itse kilpailu ei kyllakaan mennyt kovin putkeen, yksi pojista katkaisi katensa kahdesta kohtaa, toinen tippui paalleen eika kukaan paassyt palkintosijoille.
Mina olen kylla varsinainen passi. Olin kilpailualueella kun muut valmistautuivat ja aloin juttelemaan jonkun tyypin kanssa joka oli myos auttamassa kaveriaan joka kilpaili. Han oli Pohjois Territoriosta ja keskustelimme sen alueen sesongeista ja niinedespain kun heitin etta siella olisi hauska joskus tehda toita. Han sitten mainitsi etta omistaa pari miljoonan acren karjatilaa, 4 helikopteria ja voisin tulla hanelle hommiin, tassa on osoite.
Ma ajattelin etta jaahas, taas naita tarinaniskijoita.. Rodeoissa liikkuu vaikka minkalaista vakea ja paatin etten jaksa nyt kuunnella mitaan cowboy paskanjauhantaa, lahdin matkoihini ja heitin paperin johonkin kuuseen.
Rodeon jalkeen sitten lahdettiin poikien kanssa baariin, tai siis kolmestaan kun yksi joutui sairaalaan. Vitsailin siella sitten etta mihinkohan ne pari miljoonaa eekkeria havisi.. Pojat
kysyi etta mitka eekkerit? Selitin sitten koko jutun ja he sanoi etta ihmettelivat miksi mina juttelin sen tyypin kanssa joka oli australialainen jumalattoman rikas leffatahti Troy Dann, eika suinkaan mikaan humalainen kylahullu kuten luulin.... Tassavaiheessa kirosin itseni alimpaan helvettiin ja yritin loytaa paperilappua kissojen ja koirien kanssa mutta minkas teet!!!
Voihan Shaisse... Pakko vaan palata Queensland Country Lifen pariin kuten muutkin kuolevaiset.
Advertisement
Tot: 0.072s; Tpl: 0.012s; cc: 6; qc: 44; dbt: 0.0347s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
sanna
non-member comment
vautsi vau:)
sain pienen vinkin tästä sun blogista ja pakkohan sitä oli tulla vähän ihmettelemään ku tuulikki painattaa ympäri isoa maailmaa... :) mahtavia nuo karjanajokuvat, oot sä kaikenlaista päässyt siellä tekemään! mutta teppokin lähettää terveisiä, ja pidähän oikein hauskaa siellä, nähdään sitten kun kotisuomi alkaa taas houkuttaa:)