Perilla!

---

2.1.2007 - Perilla Sydneyssa!

Sydneyn lentokentalla asiat sujuvat mallikkaasti. Saan Working Holiday -leiman jo lentokentalla, joten siita ei pida enaa stressata. Aulassa etsin yleisopuhelimen, soitan hostelliin ja tilaan kyydin. Pienen odottelun jalkeen kuski tulee sovittuun paikkaan. Minibussiin tulee kyytilaisia muihinkin hostelleihin, joten pujottelemme liikenteen seassa ensin keskustaan ja sielta Kings Crossiin, backpackereiden suosimaan kaupunginosaan. Ilma ei aivan sita, mita odotin, silla vetta tulee taivaan taydelta! Yritan tahailly ikkunasta jotain kuuluisia maamerkkeja, kuten oopperataloa. Kyseinen taideteos jaa talla kertaa nakematta, mutta eikohan noita tilaisuuksia viela tule.

Bussi saapuu hostellin edustalle, joten jaan kyydista ja kirjaudun hostelliin. Kuulen vastaanotossa, etten paase huoneeseeni viela kahteen tuntiin. Paasen kuitenkin suihkuun, joka tulee todella tarpeeseen. Suihkun jalkeen alkaa omituisesti huimaamaan. Penkilla pysyminen tuntuu liian haasteelliselta, joten joudun ottamaan tukea poydasta. Jet lagin ihanuuksia varmaankin! Juon hieman vetta ja paatan lahtea pienelle kavelylenkille. Kamat hostelliin, kartta taskuun ja tutustumaan seutuun. Pakkohan sita oopperataloa on paasta tollistemaan, joten sinne siis. Sade on lakannut ja aurinko paistaa, hellelukemissa mennaan.

Suuntaan puistoon, mista pitaisi olla hyvat nakymat keskustaan. Pienen kavelyn jalkeen eteeni avautuu Sydney kaikessa komeudessaan: Oopperatalo ja Harbour Bridge etualalla, pilvenpiirtajat taustalla. Merivesi on vaaleansinista ja ilma taydellinen. Pikkaisen eri meininki kuin Kuopion rantasateessa!!

Kavelylenkin jalkeen paasen huoneeseeni, joka on kahdeksan hengen dormi. Huoneessa on siis seitseman muutakin matkailijaa, tytot ja pojat nukkuvat samassa huoneessa. Koko hostelli nayttaisi olevan taynna britteja, jotka osoittautuvat varsin leppoisiksi tyypeiksi. Huoneessa on helvetin kuuma, hiki virtaa tauotta! Iltapaivalla ajattelin ottaa pienet torkut, silla lentomatkustus rasittaa vielakin. Tunnin mittaiseksi tarkoitetut nokoset venahtavat lopulta viiteen tuntiin, silla heratessani kello lyo jo iltakahdeksaa. Perseelleen meni, mahtaapa nukuttaa hyvin yolla! Unirymi pitaisi saada mahdollisimman nopeasti normaaliksi, tai horhoilen jet lagissa viikkokausia.

Seuraavana aamuna heraan virkeana ja hyvin levanneena. On vain yksi ongelma: Kello on nelja aamulla!! Unta ei yksinkertaisesti tule taman enempaa, joten seuraavat kolme tuntia kuuntelen iPodia ja makoilen sangylla. Aamuseitsemalta paasee aamiaiselle, jonka jalkeen voisi heittaa koko Australian reissun ensimmaisen juoksulenkin.

---