Paluu

---

Kuume oli laskenut. Olin jo pakannut pääosin. Koska Ryanairin politiikka matkatavaroiden suhteen on tiukka, kävin tavarani vielä läpi ja heitin menemään sellaista, jota olisin ehkä aiemmin tuonut Suomeen. Olen monesti säästänyt runsaasti kuitteja ja esitteitä. Nyt säästin vain joka kaupungin kartat ja kuitit luottokorttimaksuista sekä matkaliput ja kuitit majoituksista. Asuntoon jäi kulahtaneet sortsit, Irlanti-T-paita, saippua, melkein tyhjä hammastahnatuubi, käsivoidetuubi ja Prahasta ostamani pikkupyyhe.

Lähtö asunnolta oli klo 11. Päätin mennä joukkoliikenteellä, koska aikaa oli runsaasti ja 72 tunnin lippu ostettuna. Vähän huimasi aluksi, mutta hyvin meni, varsinkin kun istua sekä metrossa että bussissa. Reppu painoi 6,5 kg, eli jonkin verran paino oli lisääntynyt. Unohdin maihinnousukortin lähtöselvitykseen. Onneksi se löytyi kun palasin ja oli se minulla tulostettuna varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Sain käytettyä terminaalissa Unkarin kolikot ja suurimman osan seteleistä. Terminaalin portit A12 - A14 päihittivät Pirkkalan kakkosterminaalin: ulos rakennettuja peltihalleja, joissa ei ollut istuimia, roskiksia ja tuskin lämmitystäkään. Edessäni menneellä naisella käsimatkatavara ei mahtunut kehikkoon, jossa oli rajat, ja hän joutui ilmeisesti pulittamaan 70 euroa ylimääräistä siitä, että laukku siirrettiin siinä vaiheessa ruumaan.

Istahdin koneessa aasialaisen kaverin viereen. Hän alkoi lukea unkarinkielistä lehteä Suomi-Unkari-sanakirjan avulla. Ilmeni että hän oli Etelä-Koreasta, ollut 10 ensimmäistä elinvuottaan Japanissa (joten osasi japania) ja suomea hän oli opiskellut viisi vuotta, niistä kaksi viimeistä Helsingissä. Lisäksi kielitaitoon kuului englanti, viro ja unkari. Kun minua tultiin kentälle vastaan, tarjosimme hänelle kyydin rautatieasemalle ja ajoimme vielä sinne maisemallisempaa reittiä pitkin, eli Rajasalmen sillan ja Pispalan valtatien kautta.

---