Advertisement
Published: July 23rd 2009
Edit Blog Post
11.7. Stuttgartissa
Lähdettiin aamulla ajelemaan Ikeaan. Ikeassa piti käydä kun alkuaikoina saimme sinne lahjakortin, korvauksena siitä, että lähetimme väriäpäästävän juuri ostamamme termarin heille tutkittavaksi. Ikea korvasi termarin ja postimaksun eikä sitten yhtikäs mitään muuta - ja antamalla meille lahjakortin joka velvoitti meidät siis menemään Ikeaan uudestaan. Tämä nyt ei oikein houkuttele avustamaan Ikeaa laadunvalvonnassa jatkossa. No, me ostimme sillä huimalla kympillä tiskiharjan, cd-kotelon ja lakanan veneelle. Jälkimmäisen siksi, kun on osoittautunut tosi vaikeaksi löytää aluslakanoita ilman kuminauhaa reunassa.
Ikeasta jatkoimme Stuttgartiin, jätetiin auto Park&Ride halliin ja huristeltiin U-bahnilla keskustaan. Siellä oli aurinkoisessa säässä menossa jotkut hampurilaiset kalafestivaalit. Ihmeteltiin sitä menoa hetki, ja mentiin kiinalaiseen ravintolaan syömään (koti käpykylän tarjontaan nähden melko eksoottista). Onnistuimme vihdoin pääsemään Stiftskircheen sisälle. Sen todella pelkistetty sisustus oli pieni pettymys, onneksi kuorista löytyi hauskoja patsaita sentään.
Lopuksi päivää ohjelmassa oli Naturkundemuseum. Lare oli sen esitteistä valinnut, kun hän oli kiinnostunut "valaan ruulangoista ja dinosauruksista". Eipä olla tällaisessa museossa useinkaan käyty. Se oli mielenkiintoista, mutta jotenkin taustalla kalvoi epäilys: oikeestiko noiden kahden tai kolmen luun perusteella olette sitten päätyneet siihen, että tämä muinaiselefantti näyttää juuri tuolta?! Lare oli aivan otettu erilaisista installaatioista jotka esittelivät sauruksia vedessä, maalla ja ilmassa. Museon kaupasta hän valitsi pienen pitkäkaulaisen
dinon, ja ilmoitti sen nimen olevan ARTO.
Takaisin autolle mentimme hammasratavaunun reitin kautta. Sieltä olikin komeat näkymät alas kaupunkiin!
12.7. Albaquarium ja barokkipläjäys
Sateiseksi ennustetun sunnuntain ohjelmaksi oltiin valittu Albstadtin akvaario ja Zwiefaltenin barokkikirkko. Mukava rengasmatka, schwabenilaisia teitä kumpuilevien maastojen, laaksojen ja ylänköjen halki.
Akvaario oli paikallisin yhdistysvoimin ylläpidetty mukava pieni paikka. Paitsi kaikkia hauskoja kaloja, siellä oli terrario, jossa oli "Arton kavereita", eli kaikenmaailman hupaisia matelijoita. Parta-agamat tuntuivat myös hyvin kiinnostuneilta Artosta. Ne katselivat myös tyytyväisinä digikamerasta itsestään otettuja kuvia.
Ruuan jälkeen matka jatkui kohti länttä. Zielfaltenin kirkon ohi oltiin ajeltu jo pariinkin kertaan muilla reissuilla. Meidän kotitalon alakertaan oli taannoin jätetty kierrätykseen kirkon esite, josta totesimme että aitoa barokkia olisi luvassa. Kirkko oli tosiaan aivan niin hengästyttävä, kuin mitä esitteen kuvista osasi odottaa. Sävysävyyn pastelli- ja roosasävyiset marmoripylväät kohosivat kohti katon taivaallisia maisemia ja tapahtumia kuvaavia maalauksia. Enkeleiden stukkojalkoja roikkui katosta ja kultauksia pursusi sivualttarien ympärillä. Tarkemmalla tarkastelulla "marmori" osoittautui maalatuksi puuksi, mutta ihmekös tuo, NIIN hyvin värisävyihin sopivia marmorikuvioita tuskin olisi oikeasti löytynytkään. Henkan mielestä kirkossa hienointa oli akustiikka (jos kailotti, ja sen Henkka osaa tehdä kovaa) tai lattia (jos juoksi). Kiusallista. Laren sentään sai innostumaan kaikista pienistä yksityiskohdista, niinkuin yleensäkin.
13.-17.7. Paahdetta ja ukkosta
Säät olivat viikolla tosi vaihtelevat. Satoi silloin jos tällöinkin. Jos paistoi aurinko, tuli hetkessä aivan järkyttävän kuuma. Joskus pilvisinä päivinäkin oli niin kuuma ja seisova ilma, että tuntui kuin sitä voisi lapioida. Iltaisin usein tuli hurjia ukkoskuuroja. Jos ne osuivat kohdalle, vettä tuli kuin luonto-ohjelmien sademetsä-jaksoissa. Usein kauempana lyövät salamat näkyivät komeina meidän ikkunoistamme.
Tupu yritti jaksaa nousta kahdeksaksi kirjastoon pänttäämään kokeisiin, tai keräämään gradumateriaalia. Vielä kun torstaina tuli ilmi, että heti maanantaina olisi kahdet kokeet, niin kirjastoon piti suoriutua vielä viikonloppunakin.
Larea hiukan alkoi hermostuttaa lähteminen, mutta muuten pojat jatkoivat omia touhujaan. Henkka tiskasi ja kuskasi astioita pöytään ja pois hyvin innokkaasti. Laren fillarointi alkoi mennä hurjastelun puolelle. Se väitti tiukasti itse olevansa niin nopea, ettei hänestä saa edes kuvaa!
18.-19.7. Stadtfest
Lauantaina sateli, mutta onnistuttiin silti nauttimaan kaupunkijuhlien antimista niin, että isompien kuurojen aikana oltiin suojassa. Syötiin markkinaruokaa, ja raatihuoneen aukiolla torvisoittokunta soitti. Joka kadunkulmassa oli soittoa ja kojua. Oli mukava katsella ihmisiä. Lare tykkäs "murkkinoista", varsinkin kun sai hai-pallon.
Sunnuntaina murkkinat olivat jo ohi, Lare meinas kieltäytyä lähtemästä enää kaupungille. Lähti kuitenkin, Juha ja pojat tulivat taas kävellen kirjastolle treffaamaan pänttämässä olleen Tupun. Sitten käytiin syömässä ja
katsomassa kuinka Neckar virtasi harvinaisen lujaa.
20.-22.7. Kokeilua ja pakkausta
Ensimmäiset kokeet menivät hyvin ja tyydyttävästi - mikäli professoreita on uskominen. Kokeilijan omasta mielestä kieli tuotti ihan liian suurta tuskaa, ja oli kauheaa kiemurrella kun kysyttiin asioita joita ei tiennyt ja professori tuijotti. Tällä kertaa valmistautuminen taisi molemmissa, sekä 1400-luvun Euroopan että Rooman myöhäisantiikin osalta mennä hiukan pieleen - painopiste lukemisessa ei ollut siinä, mitä kysyttiin. Harmi, mutta oppia sekin.
Lähestyvään pakkaukseen (auto lähtee ensi perjantaina, me kuun viimeisenä päivänä) olimme suhtautuneet lähinnä miettimällä sitä, vähemmän tekemällä mitään asian eteen. Nyt oli jo pakko. Illalla poikien nukkuessa lajiteltiin niiden leluja alustavasti. Lukuisia lähiseudun turistiesitteitä laitettiin paperinkeräykseen. Vaatteita lajiteltiin kiertoon/Turkuun/veneelle.
Larella alkoi selkeästi muutosstressi iskeä. Se piirsi vihkonsa täyteen kuvia dinoista, akvaarioista, linnoista ja kilpa-autoista, sekä myös kellon, josta näkee koska kuuluu opiskella ja koska mennä kauppaan. Sitten kun sillä meni joku piirros vikaan, se itki kiukkuisena ihan toisella lailla kuin yleensä.
Henkka kyllä piristi isoveljeä oppimalla sanomaan LARE. Tähän mennessä sen sanavarasto on ollut hai, hei, hui, tyttö, pupu, kukka, äiti (tarkoittaa myös isi) ja kiitti. Nyt se alkoi laajentaa muihinkin sanoihin, jotka se unohti kyllä samantien. Laren sen muisti sentään seuraavanakin päivänä!
Advertisement
Tot: 0.084s; Tpl: 0.015s; cc: 5; qc: 44; dbt: 0.0451s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb