Advertisement
Published: March 5th 2009
Edit Blog Post
Lauantaina 28. paiva saavuttiin siis turistien kansoittaamaan Ao Nangiin. Oltiin alunperin suunniteltu menna Chiang Main jalkeen Koh Sametille mutta viidakosta loytamamme Kroatialaispariskunta, Daniela ja Marko osoittautuivat niin mahtaviksi ihmisiksi, etta paatimme muuttaa suunnitelmia. Kroatit olivat Thaimaassa kolmen viikon lomalla ja jo varanneet kaikki majoitukset ja transportaatiot valmiiksi. Meita kun ei ole sidottu mihinkaan, on erittain helppo vaihtaa plaania halutessaan. Krabille saavuttiin BKK:sta yobussilla. Otettiin kyyti dosarilta kampille, Nopparat Thara- biitsille. Kyseessa on huomattavasti hiljaisempi ranta, kuin mm. suomalaisten pakettimatkailijoiden suosiossa oleva Ao Nang. Kamppa saatiin neljaan sataan per yo. Siisti huone omalla kylpparilla, n. 5 min kavelymatkan paassa rannasta. Kampille paastya kaytiin vetamassa aamupilat ja sen jalkeen nukkumaan pariksi tunniksi. Bussissa tuli nimittain nukuttua astetta huonommin. Herattyamme lahdettiin tutkimaan mestoja. Kaveltiin rantakatua Ao Nang biitsille ja siella oli jengia ku pipoo. Harman kielta kuuli taas joka kulmassa ja kaikki oli kallista. Aika inha paikka. Aivan taysin turisteille tehty. Ao Nangin tutkiskelun jalkeen painuttiin takaisin kotio. Otettiin ilta rennosti kampilla.
Seuraavvan aamuna paatettiin aamupalan jalkeen lahtea katsastamaan biitsi. Vesi oli kuitenkin niin korkealla, etta ei oikein mahtunut ottamaan aurinkoa.. ja ei aurinko kylla edes paistanut. Oli pilvista ja vahan jopa ripsi vetta. Hengailtiin rannalla kuitenkin tunti ja kaytiin vahan pulikoimassa. Iltapaivalla
treffattiin Daniela ja Marko. Pariskunta oli saapunut tonteille hetkea aikaisemmin Koh Samuilta, joka oli kuulemma aivan karmea paikka. Olivat varanneet majoituksen sielta muistaakseni neljaksi yoksi mutta joutuivat jattamaan leikin kesken ja paukkimaan Koh Taolle. Kaytiin yhdessa kavelemassa Ao Nangilla ja auringon laskettua mentiin rantakuppilaan oluselle ja pelaamaan bilista. Ennen kotio menemista latkittiin viela pari timmaa korttia kroatien kampilla. Opetettiin pariskunnalle paskahousu. Nukkumaan paastiin vissiin yhden jalkeen.
Aamulla nukuttiin pitkaan, kaytiin aamupalalla ja treffattiin Marko ja Daniela puolilta paivin. Kaveltiin hissukseen kohti Ao Nangia. Kaytiin kaffella ja syomassa ja lopuksi paadyttiin pelaamaan kierros minigolfia. Peli oli aarimmaisen huvittava ja viimeisilla radoilla touhu kavi todella dramaattiseksi. Alkoi sataa kaatamalla, aivan kuin jenkkilaisissa urheiluun liittyvissa elokuvissa ja Niku, jonka omakehu loyhkasi koko pelin ajan, havisi surkeasti ja Daniela, joka ei koskaan aikaisemmin ollut pitanyt golfmailaa kadessa vei koko potin. Itse olin toinen. Jostain syysta Niku ei halunnut puhua pelin kulusta enaa jalkeenpain :-D Illalla mentiin ajoissa nukkumaan silla aamulla oli tarkoitus lahtea Railayn biitsille vahan kiipeilemaan.
Aamulla heratyskello soi kuudelta ja oltiin molemmat nukuttu todella huonosti. Kaytiin aamupalalla ja valmistauduttiin fyysisesti raskaaseen paivaan. Edessa olisi 8 tunnin kiipeilypaiva. Oltiin hieman huolissaan saasta, silla joka paiva Ao Nangissa ollessamme oli satanut. Huoli
osoittautui kuitenkin turhaksi. Meidat haettiin kampilta kasin jalkeen. Mentiin kiipeilykaupalle hakemaaan sopivat valjaat ja kengat, jonka jalkeen meidat kuskattiin laiturille. Hypattiin veneeseen, joka vei meidat Railay-biitsille ja voin sanoa, etta kiipeiltavaa kylla riitti. Eri kiipeilyalueita on vajaat 50 ja reitteja muistaakseni seitsemisensataa. Maisemathan taalla ovat todella kauniit. Korkeita, suoria kalliokukkuloita on jokapuolella. Ollaan Nikun kanssa kiivetty kerran aikaisemmin ja tama tapahtui sisatiloissa kotosuomessa, jossa korkein seina oli ehka 13m (mina en edes paassyt niin korkealle). Railayssa matalimmat seinat olivat tata luokkaa ja korkein, jonka meikalainen kiipesi, oli 25 metriin. Pelotti aivan tuhottomasti. Kiivettiin aluksi parisen tuntia, jonka jalkeen oli lounas. Jatkettiin kiipeamista viela pari tuntia lisaa, jonka jalkeen lahdettiin kavelemaan vahan matkan paahan, toiselle biitsille. Ja voi elama miten kaunis ranta olikaan. Turisteja siella kylla valitettavasti oli mutta jos niita ei lasketa, kyseessa saattaa olla ehka kaunein koskaan nakemani paikka. Valkoista hiekkaa, aivan taydellisen kirkasta, turkoosia vetta ja rantaa ymparoivat korkeat, erikoisen muotoiset kalliot. Kaveltiin biitsin paasta paahan ja siirryttiin kavelemaan viidakkoon. Parin minuutin jalkeen oltiin jalleen aivan upean kallion juurella. Seinamassa oli valtava luola, jonne paukittiin sisalle. Ymparistoa ei oikein pysty sanoin kuvailemaan, joten katsokaa kuvat. Vaikka taytyy kylla sanoa, etta luonnossa paikka on vielakin kauniimpi, kuin kuvissa! Kaveltiin
luolan paasta paahan pimeassa ja lopulta tultiin luolan suulle, joka oli n 35-40 metrin korkeudessa maan pinnasta. Edessa oli laskeutuminen alas. Yksi kerrallaan laskeuduttiin hitaasti koyden varassa maahan. Touhu oli pelottavaa mutta mukavaa. Laskeutumisen jalkeen kaveltiin takaisin alkupisteeseen ja paiva alkoi olla pulkassa. Oltaisiin haluttu juoda viela keitot Railay biitsilla mutta jostain kumman syysta kaikki kaupat joko olivat kiinni, tai eivat myyneet olutta. Vene tuli hakemaan meita viiden jalkeen ja takaisin kiipeilyliikkeeseen paastyamme kaytiin hakemassa viereisesta kaupasta ne oluset ja nautiskeltiin ne kiipeilyopettajien neiti oon ja herra sutin kanssa. Todella mainioita tyypeja molemmat. Lopulta lahdettiin valumaan kotiopain. Oltiin kaikki aivan poikki ja oli aivan pakko menna vetamaan burgerit Mc Donaldsiin. Sielta ei enaa jaksettu kavella kotikulmille vaan oli ihan pakko ottaa tuktuk. Kaytiin viela Danielan ja Markon kampilla kertaamassa paivan tapahtumia. Illalla koettiin erikoinen saailmio (tai meista ei kumpikaan ole nahnyt vastaavaa). Joka puolella salamoi ihan kunnolla mutta kertaakaaan ei ukkonen jyrissyt. Kotio mentiin aikaisin silla oltiin molemmat aivan loppu. Kotiin paastya uni tuli aika iisiin.
Eilen sitten herattiin jalleen aikaisin. Jokaiseen ylakropan lihakseen kolotti kiipeilyn ansiosta. Kaytiin vetamassa aamupilat ja kappailtiin kroatien kampille. Hengailtiin siella hetki ja lahdettiin koko koori yhdessa rantsuun. Vuokrattiin rannalta pitkahantavene paivaksi ja pyydettiin
Krabi
Niku kampan terassilla syomassa ananasta kuskia viemaan meidat rauhalliseen mestaan, jota kiipeilyopettaja, herra Suti oli edellispaivana suositellut. Kyseessa oli Poda saari, joka on muuten suuosittu turistien keskuudessa mutta pyydettiin kuskia ajamaan saaren taakse ns. salaiseen pikkulaguuniin, joka osoittautui paratiisiksi. Lyhyt hiekkaranta korkeiden kallioiden suojassa. Vesi oli taydellisen kirkasta ja kuin linnunmaitoa ja laguunissa uiskenteli satoja pienia varikkaita kaloja, jotka olivat todella uteliaita. Tassa vaiheessa tuli hetki mietittya, etta mitahan siella kotisuomessa mahdetaan puuhailla juuri samalla hetkella.... Porukka on varmaan matkalla toihin.... Uitiin ja otettiin aurinkoa vajaat kolme tuntia, jonka jalkeen paatettiin viela kayda katsastamassa toinen saari lahistolla. Mukava paikkahan sekin oli, mutta siella oli liikaa ihmisia. Uiskenneltiin siellakin hetki ja tormattiin todella omituiseen pikkukalaan. Kaveri oli about 2cm pitka ja naytti aivan kuolleelta. Kuitenkin kun kalaa yritti huitaista pois tielta se olikin yhtakkia elossa ja vaisti taitavasti kaikki huitomisyritykset eika halunnut millaan jattaa meita rauhaan. Outo kala.
Pulikoimisen jalkeen hypattiin veneeseen ja lahdettiin kohti kotio. Taivas oli iltapaivan mittaan tayttynyt uhkaavista pilvista ja nahtiin, etta Ao Nangissa sataa. Noin puolen kilsan paassa rannasta alkoi sataa ja TODELLA kovaa!! Me rikkaat lankkarit matkustimme mukavasti katoksen alla mutta kuski oli muutaman sekunnin jalkeen kuin uitettu koira. Ja rannalle paastya olimme myos me. Kaveltiin rantsusta kotiin vahan siistiytymaan.
Illalla kaytiin hakemassa kaupasta vahan massya ja pidettiin diashow kroatien kampilla. Tiirailtiin kaikki reissukuvat Chiang Maista tahan paivaan. Pimean tultua tuli myos kova ukkonen. Talla kertaa jyrisi ja salamoi ihan tosissaan. Ensimmainen ukkonen meidan reissulla. :-) Valokuvien tiirailun jalkeen mentiin kotiin nukkumaan.
Tanaan hyvasteltiin haikein mielin Daniela ja Marko, jotka lahtivat kotio, Kroatiaan. Itse otettiin myos rinkat kantoon ja hypattiin bussiin. Tultiin Krabin keskustaan ja taalla on aikomus olla pari yota, jonka jalkeen lahdemme taas vahan pohjoisempaan, Hua Hiniin moikkaamaan veljea!
Advertisement
Tot: 0.115s; Tpl: 0.015s; cc: 15; qc: 57; dbt: 0.0703s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Mige
non-member comment
HoaaaaaH!
Aika makee mesta toi Krabi! Ja Ni Q hävis minigolffis..JaHaHAhahahehehehohohohoho! Tääl vietetää 6.3.-09. eli huomenna pe! Gizmon VARPAJAISIA!!!!! Harmi ku ei Ni-Q pääse osallistuu.... mut pitäkäähän vire yllä siellä. Ootte aika paljon tehny kaikkeee aktiviteetejä.