Uneton Singaporessa

---

Saavuttiin koneeseen pääsyn jännityksen jälkeen suht pirteinä (J&S nukkui, mutta P&Y ei juuri yhtään) Hong Kongiin lauantai-iltapäivällä. Mun 10. kerta HKG ja napattiin taas vanhasta muistista superhalpa HK Hostel, jonne on loistavat yhteydet ja sijainti muutenkin hyvä. Halvalla hinnalla (ja sillä, että aulassa lukee paikan olevan täysin laiton), tuntuu olevan miinuspuolensa: S odotti huoneessa kun hain rinkat respasta ja maksamassa. Pieneen hissiin tuli 3 muuta HK:laista. Jossain kohtaa kesken matkan 2-3 krs välillä hissi yhtäkkiä pysähtyi ja jäi kerrosten väliin jumiin. EI HELV!! ajattelin tietty ekana. 10min venailtiin ja sit tekstailin jo muille tilanteesta. Huoneissa on telkkarit, joista näkee turvakameroiden kuvaa ja pari ruutua on varattu hisseille. Eli S katseli telkkarista ilmastoidussa huoneessa kun mä ja 3 muuta tuskailtiin. Oli törkeän kuuma ja happi tuntui loppuvan. Mietin jo miten ne muut murskaantuu kun hissi romahtaa 8m hissikuiluun ja mä niitä noin 7 kertaa isompana tietty otan ne pehmusteeksi… (J oli kuulemma myös mobilisoinut kanssajumittuneet hyppäämään yhtä aikaa ilmaan toivoen, että se olis auttanut, ja suunnitellut pakoa katon kautta.) Joku huuteli silloin tällöin hissiin, että kestää 5min. ja taas 5min… ja taas…. Kunnes 2 korjaajaa ja 5 palomiestä oli paikalla ja saivat hissin otettua alakerrokseen asti. Tässä oli kulunut 45min ja olin aivan läpimärkä ja hmmm… tuskainen.

Tämän episodin jälkeen mentiin tilaamaan J:lle Juhannuksena järveen pudonneiden rillien tilalle uudet. Oli taas aivan loistopalvelua meidän vakio-optikolla, homma hoitui 25 minsassa, saatiin friibiisejä ja tilaus noudettavissa maanantaina 1,5 päivän päästä.
Vietnamilaisen illallisen jälkeen jatkettiin Wan Chaille drinksuille, jossa nähtiin mun vanha kollega. On reissannut 6kk ja nyt viimeinen kk alkamassa. Oli tosi kivaa nähdä pitkästä aikaa. Jatkettiin siitä taksilla Lan Kwai Fongin expat versioon Khao San Roadista. P&Y hyytyi joskus 01 ja me muut jatkettiin vielä bändin katselua ja nukkumaan klo 03.00.

Sunnuntaina nukuttiin klo 13 asti, vaikka pihalla raksaäijät hakkasivat metallinkappaleita yhteen minkä kerkesivät ja hostellin sänky oli ihan kirjaimellisesti kivikova, mutta väsy taitoi painaa sen verran ettei kumpikaan paljoa haitannut. Silmien avauduttua lähdettiin maailman halvimpaan Michelin-tähden ravintolaan. Pikkuruinen dim sum-ravintola Tim Ho Wan Kowloonin puolella sai viime vuonna tosiaan 1 tähden. Syötiin aikamoinen annos ja maksoi 8e per naama. Rehellisyyden nimissä en olisi tuolle paikalle tähteä suonut. Ihan perus dim sum -luola, joskin muovituoleja ei ollut. Ei paljoa puuttunut… Tuli kuitenkin pari yllättävää uutta makua, kuten pesusieneltä näyttänyt munakakku.

Ravintolasta käveltiin lyhyt pätkä Mong Kokin markkinoille. Oli suunniteltu, et ostetaan sieltä uudet rinkat, mutta kaikki oli niin kuraa ettei kyennyt. S on noin 7 viime reissua vannonut, ettei enää lähde nykyisellä rinkalla minnekään, mutta ei siis vieläkään saanut uutta! Toisaalta tuntuiskin haikealta luopua Haltista, joka on reissannut melkein yhtä paljon kuin itse.

Jatkettiin shoppailua Harbour Cityssä + tsekattiin pikaisesti moneen kertaan nähty valoshow symphony of lights(vieressä kun oltiin), mutta oikein mitään ei löytynyt, joten jatkettiin vielä ”el clasicoon” eli Espritin outletiin. Meinas jo iskeä paniikki, kun sitä ei löytynyt tutuksi käyneeltä paikalta, mutta onneks oli vaan muuttanut muutaman korttelin päähän. Myöhäisillallinen syötiin vieressä kantonilaisessa raflassa, joka tuntui olevan paikallinen Rosso. Mun ja S:n tilaukset meni ihan ohi sektorin, mutta Y&P veti aika osuvat setit. Y&P:llä lähtee meitäkin helpommin tilaukset käsistä, joten ihan tavallinen 4hlö pöytäkään ei riitä meille kun lautasia tulee sellainen läjä. Nyt jäi kuitenkin harmittamaan, että vedettiin ihan huoltismättöä.

Yöllä hotellissa piti vielä katsoa netistä wlanilla mm-finaalia, mut eipä onnistunut ja mentiin nukkumaan just kun matsi alkoi. Sekä pronssipeli että finaali jääneet siis väliin. No, 4v päästä sit uusiksi.
Maanantaiaamuna pistettiin vaatteita viime kerralla löytyneeseen loistopesulaan: Pussillinen vaatteita, Dry clean, 3h päästä nouto, 3e. En valita!

Syötiin vielä yhteinen brekkari Y&P kanssa ennen kuin lähtivät kentälle ja Saigoniin. Nähdään ne 21.7. Surabayassa Indonesiassa. Hämärää tilata friteerattua possua hapanimeläkastikkeessa AAMUPALAKSI. No eipä paljoa maistunutkaan… S tilasi aamupalasetin eli nautanuudelikeitto, munakas ja valkoinen sandwich.
Ei olis uskonut että näin vois ikinä käydä, mutta Honkkari on tuottanut ison pettymyksen shoppailumielessä. Heinäkuussa on aina ollu mielettömät alet, mut nyt tarjotaan hikiset -10% jos ostaa 2 juttua. Mitä helv?? Ja valuuttakurssikin on heilahtanut ikävään suuntaan meidän kannalta. Paljon mitään ei siis oo ostettu, varsinkaan aiempiin keikkoihin verrattuna.

Olemme saaneet lukijapalautetta, jossa on toivottu tarkempaa lämpötilan raportointia, joten tässä tulee: Päivällä reilu 33c ja yöllä laskee 28c:een. Eli aika lämpöistä täälläkin.

Nyt ollaan Singaporessa, lentokentällä. Ihan turha uhota ettei enää koskaan nukuta kentällä, kun täällä taas ollaan. Nukkumista tosin haittaa käynnissä olevat laajennustyöt ja kahvilan naapuripöydässä hoilaava työntekijä. Saavuttiin 01.30 eikä jakseta ottaa mitään hotellia, kun klo 06 pitää hoitaa jatkoyhteys ja halutaan käydä pikaisesti keskustassa. Lento Jakartan kautta Manadoon lähtee 14.30. Suunnitelmana aamupala food marketeissa ja kierros jokirannassa, joka jäi viime visiitillä näkemättä. Tulossa siis aika rankka päivä. Illalla myöhään pitäisi olla Manadossa. Hotellia ei tietty vielä ole. Ke aamuna klo 07.00 jatketaan Bunakenin saarelle ja tiedossa eka pvnä refresh-sukellus..
Sori pitkä sepustus.. alkaa olla yliaktiivinen olo vaikka pitäisi olla jo ihan unipäissään.

Epilogi: Menomatkalla luin (S) Hesarista Riku Rantalan kolumnin, jossa tiivistyi se, johon olen yrittänyt löytää sanoja, kovin hyvin onnistumatta: ”… Siihen tiivistyy se, mikä minulle on matkailussa tärkeää: vapaus menneisyydestä ja tulevaisuudesta - on vain nykyhetki. Vapauden saavuttaa paradoksaalisesti ainoastaan silloin, kun ei voi tehdä mitään. Voi vain olla vieraassa maassa ja katsella jotain arkista ja epäkiinnostavaa. Samalla tarkkailee itseäänkin etäältä, kaukana kotoa. Sadetta pitäessä ymmärsin, että käytän suurimman osan aivotoiminnastani menneiden märehtimiseen tai yrityksiin hallita jotenkin kaoottista tulevaa. Hetkessä osaan elää ehkä kaksi prosenttia ajastani. … tajusin, että ilman kahta prosenttia elämäni olisi kestämätöntä.”

---