Advertisement
Published: December 8th 2007
Muaisemaa
Pimeällä taksilla matkaillaan Mt. Kinabalulta takaisin Kota Kinabalun kaupunkiin....ja jatkoa seuraapi.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa kuvat saavat puhua puolestaan. Sanoilla on vaikea tiettyjä asioita kuvata ja niitä sanoja pitää valitettavasti säästellä - harjoitustyöt odottavat word-dokumenttehin kirjaimia, sanoja, lauseita, kappaleita, sivuja - ja ennen kaikkea älykästä sisältöä. Ja aikaa on vähän. Kovin vähän.
..jos muutamalla sanalla kuitenkin kuvaa elämää jälkeen Mt. Kinabalun, niin päästään melko tavalla tunnetilojen, ilmojen ja olosuhteiden toiseen ääripäähän. Jalat kyllä jumivat, etureidet pölkkyyntyivät ja kauniisti sanottuna vessassa asiointikin oli vaikeahkoa. Väittivät, että alaspäin tulo muka on petollista jalkalihaksille.. hölynpölyä, sanon ma! 😉
Mt. Kinabalulta joka tapauksessa napattiin pimeä taksi Kota Kinabalun suuntaan.. parikymmentä euroa kouraan ja reilun sata kilometriä taittui nätisti hostellin pihaan asti. Ansaittu suihku, vaatteiden vaihto ja baanalle.. vähän kävelyä, ruokaa, valokuvia jne. - kuulostaako turistilta? No, sitä se olikin! =)
Seuraavana aamuna pompattiinkin laivaan joka vei toiseen maailmaan.. ensin kutsui paratiisisaari nimeltä Sapi ja sen jälkeen toinen moinen kutsumanimeltään Manukan. Sapilla päätettiin poiketa valtavirrasta, jos nyt paria kymmentä paikallista ja ehkä kymmentä länsimaista turistia voi virraksi sanoa, ja vaellettiin saaren poikki, sademetsien halki, pelotonna - mutta kivuliaasti - saaren pohjoisrannalle, mistä löytyikin koskematon biitsi. Tuulen suunnasta johtuen aallokko oli kuitenkin niin kova, että kyseinen biitsi jäi aaltoja vastaan taistelun
ja ruskettumisen tasolle.. Paluumatkalla sitten törmättiinkin krokotiiliin. Tai no se oli Gion ensimmäinen tulkinta.. vaaleena ja viileenä suomalaisena en ihan kyseiseen tulkintaan yhtynyt. Valitettavasti ei kuvaa saatu, sillä sälli vilisteli meidänkin käyttämää polkua sen verran rivakasti meidän edellä. Joka tapauksessa kymmenen metrin päästä nähneenä voin todeta, että olen nähnyt luonnossa noin metrin pituisen liskon, iguanan, gekon tai minkä lie. En biologiaa tunne, mutta häntä, neljä jalkaa ja silmät sillä oli ja lyllersi menemään vauhdilla. Onneksi ainakin siinä tilanteessa osoitti kasvissyöjän vaistoja.. :D
Sapilla vielä snorklailtiin - siis uitiin kalaparven seassa, jonka jälkeen vaihdettiin saarta.. jälkimmäinen saari oli hieman enemmän turistisaari: löytyis bungalowia, lounasbuffettia (oli muuten hyvää) ja vesiurheilumahdollisuuksi. Jokaisen turistinsa toki tulee kokeilla trooppisessa lämmössä hautunutta salaattipöytää ja buffet-lounasta - ainakin välttävästi pysyi kuitenkin sisällä. =)
Kota Kinabalu itsessään ei kovin suuria elämyksiä tarjonnut.. kivaa ruokaa ja malesialaista elämänmenoa, mutta turisminsa puolesta paikka elääkin ympärillä olevien nähtävyyksien varassa. Koska tahansa menisin uudestaan, sillä seudulla riittäisi kohteita parin päivän retkille vaikka millä mitalla. Joka tapauksessa, i alla fall, Borneon saari on nähty ja käyty. ..ja vielä rakkaan korkeasaaremme musiikillista teemaa lainaten: "jaloista tuntee, että on käyty."
Advertisement
Tot: 0.235s; Tpl: 0.013s; cc: 7; qc: 44; dbt: 0.0536s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
