Klo 21.31

---

Ohhoh... Onpa taasen vierahtanyt tovi sitten viime kuulumisten. Talla valin on vaihtunut maa, silla Thaimaa oli pakko jattaa taakse kun viisumit oli paivaa vaille ummessa. Krabissa tuli vaannettya kaikenlaista. Vuokrattiin tosiaan se jeeppi ja lahdettiin haistelemaan Phuketiin pain. Puolessa valissa matkaa tuli puhelu Kuala Lumpurista. Poijjaat (Martti, Teemu ja Nelli) oli kiertanyt Aasian nopeammin kun oli tarkoitus ja heilla oli suunta kohti Phuketia. He ottivat taksin Phuketista suoraan Krabiin ja kun me palailtiin autoreissulta, asuttiinkin sita yhtakkia taas vastapaisissa bungaloweissa. Phuketissa ei juurikaan ollut mitaan nahtavaa, alyttomien turistimassojen lisaksi. Hinnat nousi hetkessa kolminkertaisiksi ja turistiukottajien maara viisinkertaistui. Kaytiin siis vain keilaamassa pienen pyorimisen jalkeen ja suunnattiin takaisin kotiin. Tai siis Krabiin. Martti, Jonsson ja Nelli olivat siis kiertaneet Kambodzan, Vietnamin, Indonesian, Malesian ja Singaporen siina ajassa kun me ollaan tultu Thaimaan lapi. Mutta joka tapauksessa yllattavan uudelleenkohtaamisen johdosta oli syyta jalleen juhlaan. Ja siinahan sita onkin mennyt aika sitten viime kuulumisten. No ei nyt ihan sentaan.

Biitin ja Tiian loma loppui viime perjentaina ja asiaan kuuluvat laksiaiset oli tietysti pidettava. Seuraavana paivana poijjaat(+Tiia) otti tuktukin paljon puhutulle haulikkoradalle (jostain syysta nimettiin se haulikkoradaksi, vaikka asevaihtoehtoja oli kymmenia), jossa jokainen raiski 10haulia 20eurolla. Ja ai etta oli hauskaa.
Kun kyyhkylaiset oli kotiutettu, otettiin botski Phi Phi Islandille, jossa yovyttiin pari yota. Sen pari yota ja paivaa satoi sitten kaatamalla vetta, joten tuon maailman kauneimmaksi paikaksi nimetyn saaren katteleminen jai vahan vahemmalle. Sateesta huolimatta hauskaa kuitenkin oli koko ajan, ja haikea fiilis jai taasen jattaa kaverit taakse ja jatkaa matkaa.

Sunnuntaiaamuna otettiin botski Phi Philta Krabiin, ja matka kesti parisen tuntia. Jo lahtovaiheessa tuntui, etta ei se meikalaisenkaan vastustuskyky voittamaton ole, silla vatsatauti oli selkeasti viemassa voittoa. Parin tunnin venematkan jalkeen otettiin minibussi, ja vihdoin yhteensa 8tunnin matkan jalkeen saavuttiin aivan Thaimaan etelaiseen karkeen Satuniin. Seuraavana aamuna, edellen vatsataudin kourissa, otettiin vene Satunista tanne Langkawille, aivan Malesian pohjoisosassa sijaitsevalle saarelle, jossa Susun aiti Riitta ja sisko Ansu jo meita odottelikin.

Thaimaa on nyt siis virallisesti jatetty taakse, ja kieltamatta vahan tulee ikava. Ihmisten ystavallisyys ja uskomattoman kaunis luonto saa meikalaisen ainakin tulemaan joskus takaisin, ja suosittelen maata kenelle tahansa. Jos Etela-Thaimaahan haluaa tulla, niin kannattaa tulla nyt, silla turismi jyraa maata allaan koko ajan ja kovaa. Krabi oli muuttunut vuodessa turistihelvetiksi, ja esim. Koh Taolle on tana vuonna alettu jarjestaa pakettimatkoja.
Pari kuukautta on nyt matkaa takana ja ainakin kaksi ja puoli viela jaljella. Tarkoitus olisi kayda lapi Malesia, Indonesia ja Singapore. Viikon verran lepaillaan nyt taalla Langkawin saarella ja sen jalkeen lennamme Kuala Lumpurin sykkeeseen, jossa vietetaan meikalaisen synttareita Riitan ja Ansun kanssa, ennen heidan kotiinlahtoa.

Vatsatauti on edellen jonkin verran paallansa ja mehut on suht loppu, joten ajatus ei nyt oikein kulje. Joten kirjoittelenpa tassa joku paiva lisaa ja paivitan vahan kuvia menneista ajoista nyt kun meilla vihdoin on kaikki tarvittava valineisto. Nyt kun on tullut lepailtya tan blogin kirjoittamisen kanssa, niin jaksetaan varmaan paivitella jatkossa vahan useammin.

Sita odotellessa sitten taas heipahei...

---

Comments

[Eero]

Terveisiä
Terveisiä vaan Riitalle ja Ansulle. Kävinpä eka kertaa tänä talvena laskettelemassa. Olin Tahkolla kolme tuntia rinteessä. Enempää ei jaksanutkaan. Oli mukavaa. Suurin ero viime talveen oli, että nyt ei koskenut mihinkään. Tästä jatketaan. Täällä muuten on pakkasta reilut 10 astetta ja lunta sataa. Sitä on jo reilusti. Lapissa yli metri, Kolilla 70 cm ja täälläkin yli puoli metriä. Pärjäilkää ja Jone parane! Terv Eero (Riitan veli).