Advertisement
Published: January 27th 2009
Edit Blog Post
Heti sen aisti. Nimittain Laosin tunnelman. Kun pari tuntia rajanylityksen jalkeen kaveltiin Laosin paakaupungin Vientianen kaduilla etsimassa majapaikkaa, oltiin jo ihan Laosin lumoissa. Tunnelma eroaa selvasti muista maista. Laosissa seestyy. Taalla on leppoisaa ja kiireetonta. Taalla on rauhallista. Ihmiset ovat ystavallisia ja hymyilevia (ovat kylla muuallakin). Laos viehatti meita viimeksi tavattomasti, ja niin tallakin kertaa. Voitte uskoa, etta me nautitaan 😊
Vietettiin maailman rennoimassa paakaupungissa, Vientianessa nelja paivaa. Viimeksi kuljettiin lahinna sen ohi. Talla kertaa koluttiin nahtavyyksia, kierreltiin temppeleissa ja rentouduttiin Mekongin rantakahviloissa tyynyilla loikoillen ja tuoretta kookosta suoraan pahkinasta siemaillen. Temppelit ja munkit on melko olennainen osa meidan Laosia. Kauniit temppelit ja niiden viilea, hyvantuoksuinen rauha kutsuvat luokseen keskipaivan kuumuudessa. Monet oranssikaapuiset munkit ja noviisit jututtavat hyvin mielellaan turisteja ja harjoittavat englannin taitojaan. Neljan paivan aikana mekin ehdittiin saada "munkkikavereita" kolmesta eri temppelista. Erityisesti pidettiin Khamphien-nimisesta munkista, jonka kanssa kaytiin mielenkiintoisia keskusteluja mm. uskonnoista ja munkin elamasta. Khamphien myos lahti meidan oppaaksi n. 20 km paassa olevaan Buddha puistoon, jonka lukuisista patsaista kertoi mielenkiintoisia tarinoita herattaen kivisen puiston eloon. Oli muuten mielenkiintoista liikkua julkisilla paikoilla munkin seurassa. Hoksattiin onneksi etukateen kysella, miten meidan kuuluu kayttaytya, joten osattiin kavella saadyllisesti n. 4-5m Khamphienin takana ja paikallisbussissa ei hyokatty sen viereen
istumaan 😊 Kaytiin viela yhdessa katsomassa Vientianen suurta kultaista stupaa, korkeaa tornimaista rakennelmaa, jonka sisalle on haudattu vanha buddha-patsas. Khamphien myos opetti meille hiukan mietiskelyn (tai mielentyhjentamisen) alkeita. Ainakin joskus iltaisin olisi kiva osata tyhjentaa mieli kiitavista ajatuksista, jotta saisi unen.
Vientianesta matkattiin koko paiva bussilla Luang Prabangiin. Tie kulkee paaosin vuoristossa mutkitellen ja kurvaillen paikotellen tiukastikin. Matkanvarren maisemat on huikeita ja vuorenrinteet jyrkkia. Heikompaa vatsaa olisi varmasti kouristellut 😊 (Kuulin takaani kakomista...) Erityisesti lumouduin pienista vuoristokylista, joiden lapi bussi torvea toraytellen ajoi saaden liikkeelle niin lapset, koirat kuin kanatkin. Mielenkiintoista nahda kylalaisia arkipuuhissaan tai yhdessa istuskelemassa. Pieni poika hieroi mammansa hartioita. Tytto heitti possulle ruokaa. Nuorimies soitti kitaraa hiukset valtoimenaan polvistelevalle neitoselle. Joukko naisia palaili korit selassaan polttopuiden hakumatkalta. Pariskunta kasteli salaattimaata. Ja lopulta unelmaisen kaunis auringonlasku vuoristossa. Ne varit ja vuorten mustat siluetit, ah! 😊
Kaksi vuotta sitten Luang Prabang oli meille lahes yhta kuin temppelit ja munkit. Talla kertaa ollaan laajennettu nakokulmaa 😊 Toki temppelit ja kaduilla vilisevat oranssit munkinkaavut ovat edelleen olennainen osa tata kaupunkia, mutta on taalla paljon muutakin. Lahikylien kasityolaiset pystyttavat joka ilta paakadulle yomarkkinat, joilla kauppaavat toinen toistaan upeampia kasitoita. Loytyy erilaisia tekstiileja, vaatteita, paivapeittoja, laukkuja, pussukoita, tossukoita, lamppuja, paivanvarjoja, puuvateja,
puisia rasioita ja arkkuja, koruja, huiveja... siella kavellessa meinaa vakisin vahan intoutua 😊 Ollaan myos vierailtu parissa lahikylassa. Vain huteran bambusillan yli joen toiselle puolelle, ja tuntuu kuin olisi toisessa maailmassa. Siisti kaupunki muuttuu pieneksi (polyiseksi) kylaksi, jonka halki kulkee yksi (maasturilla ajettava) hiekkatie. Alastomat tai vahapukeiset ruskeat lapset telmivat joessa ja sen rannoilla. Aivan hupaisaa oli seurata n. 10-vuotiaiden poikien saviliukumaen rakentamista joentormalle. Ensin takapuolilla hiissaten loivat kunnon uran, jonka jalkeen kastelivat sen liukkaaksi, ja ei kun menoksi! Aika lujaa nayttivat menevan, ja lopuksi molskahtivat jokeen, missa suurimmat savetkin huuhtoituivat... 😊
Luang Prabangin toisella puolella ylitimme joen hauskalla lautalla, ja paadyimme kavelemaan ruskeaan tomusokeriin, joka suloisesti pollahteli joka askeleella. Taas vain joen ylittamalla siirryimme ihan toiseen maailmaan. Kylan raittia kavellessa sai hymyilla moneen suuntaan ja tervehtia "Sabaidee". Paikalliselta ystavaltamme olimme kuulleet laheisesta luolasta, ja ohjeita seuraten se loytyikin. Oppaaksi saimme kepilla varustautuneen 10-vuotiaan Budin ja himmeahkojen taskulamppujen valossa sukelsimme syvalle luolaan. Sisalta loytyi tippukivitunnelmaa ja taskulamppujen valossa kimaltelevaa valkoista kaunista kivea. Ylos noustuamme Bud sulki ja lukitsi luolan kahden oven ja lukon taakse. Talla kertaa selvisimme myos laheisille paljon kehutuille vesiputouksille. Todella kaunis paikka. Vesiputous koostuu seitsemasta eri tasosta, ja niiden valilla vesi virtailee rauhallisemmin muodostaen myos oivallisia
uima-altaita. Veden vari on ihmeellinen vaalean turkoosi, ja putousta ymparoi kaunis vehrea metsa ikivanhoine jattilaispuineen.
Viime reissussa tutustuimme taalla moniin munkkeihin ja noviiseihin. Nyt onkin ollut hauska tavata vanhoja tuttuja. On myos niita, jotka ovat viime kerran jalkeen jattaneet temppelielaman, ja elavat nyt tavallisina nuorina miehina. Satuttiin loytamaan yksi sellainen, La, joka on opiskelunsa lisaksi toissa hienossa hotellissa aika lahella meidan Guest housea. On ollut todella mielenkiintoista kuulla ajatuksia ja tunteita tavalliseen elamaan palaamisesta. La puhuu niin hyvin englantia, etta sen kanssa voi muutenkin keskustella tosi monipuolisesti ja syvallisestikin. Ollaan opittu paljon uutta Laosista ja elamasta taalla 😊
Laos on sama ja Laos on eri. Loppujen lopuksi muutokset on aika pienia. Muistelen, etta viimeksi Vientianessa oli vain yhdet liikennevalot, nyt niita taisi olla jo lahemmas kymmenet. Turistit on lisaantynyt kaikkialla, erityisesti vanhempia pariskuntia nakee paljon. Ja koska turisteja on enemman, taytyy tietysti myos majapaikkoja rakentaa lisaa. Onneksi tunnelma on sailynyt. Ihmisten arkielama nakyy katukuvassa. Kaduilla kuivataan lihaa ja riisikakkuja. Kadulla leikataan hiuksia ja siistitaan partaa. Monet kay iltapesulla joen rannassa. Turistillekin aukeaa uusia nakoaloja paikallisten elamaan, kun sita eletaan nakyvissa, eika suljettujen ovien takana 😊 Turistia ilahduttaa myos se, etta Laosissa ei kukaan erityisesti tuputa ja yrita vakisin
myyda mitaan. Markkinoillakin saa kaikessa rauhassa katsella ja poistua ostamatta mitaan ilman, etta kukaan roikkuu hameen helmassa. Tama turisti nauttii myos hieronnoista ja Laosilaisesta ruoasta 😊 Uudet lempiruokani ovat laosilainen makkara ja Lao barbeque soup, jossa saa itse grillata poydan keskella olevassa "grillissa" lihaa tai merenelavia ja keitella erilaisia nuudeleita ja vihanneksia herkullisessa liemessa, njam! Vaihtelun vuoksi nautimme joskus pariisilaisen aamiaisen 😊
Huomenna matka jatkuu viela pohjoisemmaksi ja hiippailemme vahitellen kohti Vietnamia (Sapa, Hanoi...). Muuten erittain mukava lahtea uusille seuduille, mutta siella taitaa olla kylma! Taalla Luang Prabangissakin on illat ja yot tuntunut erittain viileilta, vaikka lampotila on pysytellyt enimmakseen yli 20 asteen. Paivisinkin on vain lammin, n.27-28 astetta. Ma en enaa koskaan naura paikallisille, jotka alkaa vetaa takkia paalle 25 asteessa, ja n. 20 asteessa lisaavat jo villasta. Ilmeisesti mekin ollaan niin totuttu tasaiseen 30 asteeseen, etta se tuntuu normaalilta ja mukavalta, ja kun lampotila laskee siita se tuntuu niiiiin viileelta ja kylmalta ja pitaa ihan pukeutua 😊
Advertisement
Tot: 0.113s; Tpl: 0.017s; cc: 7; qc: 45; dbt: 0.0796s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Hupakko
non-member comment
huokasi Oiihh!
Ihanaa, te olette päivittäneet :) Kirjoitat Laosista kuin paratiisista, oma huone (lämpötila noin 16 astetta, yöllä ja aamulla vähemmän) tuntuu Siperialta, muusta Suomesta puhumattakaan. Pikkupoikien mutamäenlasku riemastutti :D Jatkakaa samaan malliin! <3 H