Advertisement
Published: December 14th 2008
Edit Blog Post
Kalle poistelee mb-soittimestani biisejani ja laittaa muistitikulta sinne omaa musaansa. En enaa tee noilla moneen kertaan kuunnelluilla kappaleilla mitaan, kun minun reissuni on niin loppusuoralla. Tassa on nyt ollut jo hieman luopumisen ilmapiiri! En kylla haluaisi palata Suomeen! En edes ole niin sairas, etta palaaminen olisi sen puolesta pakollista. Nain illalla on monesti vasynyt olo ja lamponi on usein 37,2, mutta aamulla ja paivalla on useimmiten aivan normaalikuntoinen olo. Onhan Suomessakin puolensa. Kalle on yrittanyt nyt joka ilta piristaa minua ja kertoa, mita hienoa voin tehda Suomessa.
Paluun hyvat puolet: Naen taas ihanan pikku-siskoni ja muun perheeni, saan syoda kaikkia mahtavia suomalaisia herkkuja, kuten maitotuotteita, irtokarkkeja ja salaatteja (naita on tietty joskus tullut hieman vedettya, mutta kieltamatta vihannesten syonti ravintoloissa on hieman uhkarohkeaa, ne pestaan lahes aina raana/jokivedella), paasen kirjastoon, tapaan kavereita, voin aloittaa jonkun uuden harrastuksen ja opintojen paristakin voi lyotya jotain mista oikeasti innostua.
Lahdon huonot puolet: Taalla on niin kaunista (maaseudulla, kaupungit tietty ovat usein jarkyttavan likaisia ja saasteisia) ja Suomessa vain kylmaa ja pimeaa, taalla ymparillani tapahtuu koko ajan: pelkaan etta ahdistun Suomen hiljaisuudessa ja varittomyydessa, seka elaman tyhjyyden keskella, Kallea tulee kova ikava ja saatankin karsia pahasti yksinaisyydesta, taalla saa oppia joka paiva mielenkiintoisia asioita: Suomessa kaikki on liian tuttua ja paivasta toiseen samanlaista, En nae Nepalia, josta ennen lahtoa luin paljon, En paase Sri lankaan surffailemaan...jne.
Synkkien puolien lista on selvasti pitempi ja voisin viela jatkaakin sita. Silti tuntuu, etta kylla minun on nyt pakko menna tutkituttamaan itseni, koska en kuitenkaan haluaisi tasta elinikaista sairautta, vaikka tama ei viela juuri nyt olekaan kovin akuutti. On niin paljon sairauksia, jotka voidaan hoitaa helposti jos ne huomataan ajoissa, mutta jos aikaa kuluu niille ei enaa voidakaan tehda paljon mitaan. Se on kasittamatonta, miten taalla ei ole osattu minua hoitaa! Olen kuitenkin yrittanyt 5 eri paikassa. En jaksa enaa sita, kun laakarit eivat taalla kuuntele sitakaan vahaa kuin Suomessa. Joutuisin varmasti syomaan vaan jalleen antibiootteja jos menisin taalla sairaalaan. Suomessa en kylla suostu syomaan yhtaan kuuria ennen kuin jotain on diagnosoitu. Toivottavasti he osaavat siella tehda jotain. On edelleen pieni mahdollisuus, etta tama on viirus ja jos niin todetaan Suomessakin, voi pikkaisen harmittaa, etta menin keskeyttamaan reissuni. No, turha tata on loputtomasti spekuloida. Paasenhan tanne viela joskus takaisin! Olen nyt kuitenkin elamantyylini loytanyt. Eihan tama aina yhta herkkua ole, kun joutuu tunkemaan ihmismassan mukana juniin niin etta meinaa talloutua jalkoihin, etsimaan loputtomasti nalkaisena ruokapaikkaa tai vastailemaan jatkuvasti ''What contry?'' kysymyksiin ja karistelemaan kerjalaisia kimpustaan. Silti olen aina nain reissun paalla onnellisimmillani! Aina tulee vastaan niin uskomattomia paikkoja ja hauskoja tilanteita. Jotain syvallisempaakin viehatysta tassa on, mutta en osaa sita tarkemmin maaritella. Jotenkin vastaus liittyy vapauden filosofiaan. Olen vain valinnut koulutukseni aika vaarin. Olisi varmaan pitanyt hankkia jokin perusduunari ammatti, kuten siivooja tai lahihoitaja, joille on aina toita. Silloin olisi helppo elaa, kuten italialainen Luigi, joka ajaa rekkaa puolet vuodesta Italiassa ja reissaa toiset 6 kuukautta Intiassa. Han oli kuulema jo pitkaan elanyt nain.
Mita olemme tanaan tehneet? Vuokrasimme pyorat ja ajelimme pienia hiekkateita aina tekojarvelle asti. Kiipesimme taas kiville ja kallioille ja loysimmen ihanan vilpoisan paikan eraan ison kiven varjosta, kivi lahes kaartui yllemme. Maisema oli hyvin kaunis! Tuijotimme siniselle jarvelle ja sen takaisille kivikasoille. Kaiken kokoisia kivia oli joka puolella ja niista useat muodostivat torneja tai muita hauskoja muodostelmia. Ymparisto oli karu, mutta viehattava. Iltapaivalla menimme joen toiselle puolelle, vaikka saimmekin jonottaa venetta. Kaynnissa olivat Hampi-festarit, joten porukkaa oli uskomaton maara. Rannalla oli varoitus kyltti, etta joessa ei kannattaisi uida, mutta kaikki kylpivat siina antaumuksella. Shoppailin taas jotain pienta, mutta vaatteita taalta on hyvin vaikea loytaa, silla ne ovat suomalaiseen tyyliin usein aivan liian varikkaita ja raikeita. Taalla moni sellainen paita tai mekko saattaisi menna, mita en kuitenkaan Suomessa paalleni pistaisi. Taalla aivan kuin kuuluu pukeutua hieman hippityyliin. Toisaalta monilla lankkareilla on ollut myos toppeja ja lyhyita housuja. Muualla en ole paljon toppia rohjennut paalleni pistaa, silla olisin saanut viela enemman huomiota kuin tavallisesti, mutta taalla minakin olen uskaltanut pukeutua kevyemmin. Katselimme ja kiertelimme sitten hieman myos raunioita, vaikka osa niiden viehatyksesta katosi kun ihmisia oli niin paljon. Huomenna pitaisi rauhoittua, kun festarit tietaakseni loppuvat. Markkina alueella oli rasittavaa, kun kaikki yrittivat taas nyhtaa meilta rahaa. Luulimme, etta olimme jo kaikkiin bisnesideoihin tormanneet ja oppineet niita valttamaan, mutta tanaan naimme taas uuden. Yhtakkia kavellessamme eras mies tyonsi jonkin tikun Kallen korvaan ja sanoi ''excuse me sir..." ja naytti mita Kallen korvasta muka oli loytynyt. Luultavasti hanella oli tata keltaista mommoa jo aikaisemmin sormissaan, silla en usko, etta sita niin paljon mahtuisi kenenkaan korvaan. Han roikkui vahan aikaa vakisin perassamme ja vaati, etta saisi puhdistaa Kallen korvat tikullaan. Muutaman kerran raunioilla meille tultiin vain aivan vilpittomasti juttelemaan ilman rahan huijausyritysta, mika oli piristavaa. Myonteista on myos, etta kauppiaat ovat taalla yleensa kohteliaita ja uskovat helposti jos kieltaytyy, he osaavat kayttaytya paljon paremmin kuin monessa muussa paikassa.
Huomenna pitais loytaa jostain laakari, joka kirjoittaisi paperin vakuutusyhtiota varten, ostaa tuliaisia ja hankkia yobussiliput.
Advertisement
Tot: 0.059s; Tpl: 0.011s; cc: 11; qc: 28; dbt: 0.0261s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb