reissuVihko

---

Jia-ding dind dong!!

Kertoillaan tästä viikosta päivä kerrallaan. Asiaa ei ehkä oo niin paljon, mutta annetaan kuvien kertoa se mihin sanat ei kykene.

Maanantaina otettiin rennosti Jiadingissa ja käytiin vaan puistoileen ja paluumatkalla kämpille poikettiin katteleen kiinalaisten hömpötyskauppoja. Puisto oli rakennettu kaupunkijumalan temppelin ympärille. Joka kaupungilla on täällä oma jumalansa. En tiä minkä näkönen jumala Tampereella olis, mutta ei varmaan mitään kullattu äijää istumassa kultatuolissa. Temppeli oli oikeestaan vähän pelottava. Sen reunustoilla kiersi jonkinlaisia kaupunkilaisten patsaita ja yhdellä esimerkiksi tuli lapsen kädet silmäkuopista, jotka piti silmiä nyrkeissä. Temppelin edessä tehtiin jonkinlaisia uhrauksia ja poltettiin isoja suitsukkeita tynnyreissä. Poikkeevalta se touhu tuntu maanantaiseen Tampere meininkiin verrattuna. Puistokierrokselle meidän seuraan lyöttäytyi kissa, jonka Linda nimes Misuks. Pääteltiin, että se saatto olla jonkun Ming dynastian keisarin inkarnaatio. Opas uskollisesti seuras meitä lähemmäks puoli tuntia. Jossain vaiheessa kierrosta huomattiin, että misulla on eri väriset silmät ja se herätti meissä jonkinlaisia epäilyitä sen eriskummallisesta uudelleen syntymisestä tai jostain vähemmän mysteerisestä, mutta erikoisesta kuitenkin.

Illalla vietettin Markin kanssa teeseremoniaa tässä meidän kämpillä ja ihmeteltiin Kiinan ja Suomen eroja. Mark on kirjailija, mutta ei tituleeraa itteensä sellasek, koska julkasee tekstejään vaan netissä. Kiinassa sensuuri on niin kova, että täällä ei julkasta kun hallituksen linjaa tukevaa kirjallisuutta. Me voidaan siis olla tyytyväisiä, että sananvapaus toimii meidän kohdalla hyvin ja ihmetellä tätä ’suvaitsevaa’ politiikkaa täälä. Tästä kaikesta huolimatta Markin ensimmäisellä kirjalla on tähän mennessä 160 000 lataajaa, joten kiinnostusta Markin kirjotuksia kohtaan Suomen mittakaavassa on huimasti. Mark pitää kuitenkin lukemaa pienenä, koska vertaa sitä oman maansa populaan. Huh heijaa siinä kuitenkin suomiveikko pyöritteli silmiä, kun mietti, että Suomessa levy myy kultaa, jos sitä myydään noin 30 000 kappaletta. Asteikot tällä sektorilla on aivan ääripäitä.

Tiistaina tutustuttiin Natalieen, joka opettaa englantia täälä Kiinassa. Natalie tuli viettään lomaa tänne Markin kämpille. Mukava ja ystävällinen nuori tyttö, joka valmistu opettajaks, mutta ei saanut valmistumisen jälkeen töitä, joten päätti tulla tänne hankkiin kokemusta. Käytiin keskustassa kattelemassa avaruusmaista tulevaisuusnäkymää. Bund on katu, jossa on joskus 50-luvulla ollu kaikki merkittävät pankit ympäri maailmaa ja näitä rahaholveja vastapäätä kaupungin halkasevan joen toisella puolella on käynnissä hupsu rakenna mahdollisimman korkea rakennus –kilpailu. Kun tota näkymää katteli joen toiselta puolelta tuli sellanen vaikutelma, että sillä toisella puolella on joku ihme tulevaisuus fantasialeikki käynnissä, mutta mentiin kuitenkin lautalla toiselle puolelle ja koettiin se kaikki ihan käsin kosketeltavaks, vaikkakin jollakin dollareilla kuorrutetuks. Tyydyttiin siis katteleen ja kummasteleen.

Keskiviikkona pyörittiin Jiadingissa ja pidettiin tavotteena mennä puistoileen. Kuitenkin vettä tuli niin ärsyttävällä tavalla, että tehtiin pikku temppeli- ja nähtävyyskierros sen sijaan. Oltiin Natalien kanssa kolmisteen ainoot turistit paikalla, joten suureen hulinaan nähden hiljasuus tuntu jopa hiukan pelottavalta kolkossa temppelissä, jossa on aidon näköseks veistettyjä vahanukkeja ja tunnistevalot paljastaa ne vasta niitten kohdalla. Hui. Lisäks kiivettiin paikalliseen pagodatorniin ja käytiin paikallisen maalarin taidegalleriassa.

The torstai oli huippu päivä. Saatiin Markilta ja Essieltä pyörät lainaan ja kierrettiin Jiadingin vanhaa kaupunkia kiertävä ympyräjoki ympäri. Mukavia puistoalueita, jossa papat kalasteli ja mummut hyräili mennessään jotain Lady gagaa vanhempaa musiikkia. Päätettiin retki ruokakaupalle, joka on Järvensivun Salee hiukan isompi. Pinta-alaa ei ollu paljo Prismoja enempää, mutta porukkaa oli kuin tangomarkkinoilla. Vähän kun pyörähdit niin sormi oli toisen suussa. Kalat pörräs pikku altaissa ja pötkötteli kauppiaan jaloissa. Osat kalapaloista oli valittavissa sormipelillä, kuin hedelmät koreista.

Sotkettiin marketilta kiiruun vilkkaa kämpille, koska illalla oli Essien teehuoneella juhlat kutsuvieraille. Sain Markilta lainaan perinteisen Qing dynastian aikasen kiinalaisen paidan ja Linda kaunistautu iltaa varten ja jätti hiukset auki niin, että ne muistutti vanhaa kiinalaista kampausta.

Paikanpäällä laitettiin nimet vieraskirjaan ja meidät saatettiin pöytään, joka oli huippu paikalla puheitten ja musiikkiesitysten kannalta. Pian innostuneet järjestäjät halus pukee meidät Han dynastian aikasiin kaapuihin, jotka helpotti meidän eläytymistä tähän liveroolipeliin. Puvut oli todella juhlavat ja niissä todella tunsi olonsa jotenkin keisarilliseks. Kallista kangasta oli metri tolkulla kääritty meidän ympärille. Uskomatonta, että päästiin mukaan tällaseen tapahtumaan.

Paikallisen tv –kanavan juontaja oli täälä houstaamassa ja se halus tehdä mun kanssa perinteikkään tervehdyksen, joka meille opetettiin paikan päällä. Linda pääsi teeseremoniamestarin paikalle ja opetteli tekeen meille teetä ja se onnistukin oikein hyvin. Meidän pöydässä istu Mark ja Natalie meidän lisäks.

Musiikkiesityksessä pääroolissa oli kanteleen kaltanen kielisoitin, joka oli kiinalainen 3000 vuotta vanha versio. Toisena soittimena oli puuhuilu. Jokaisella kappaleella oli oma tarinansa ja niihin oli helppo uppoutua kaiken sen kiinalaisen historian ympäröimänä.

Tytöt teki alakerrassa kiinalaisen kukkaasetelman Essien opastuksella, joka on opiskellu kiinalaista tapaa sitoa kukkia kymmenen vuotta. Asetelmasta tuli kaunis, mutta länsimaalaisen rönsyilevä. Essie vähän karsi sitä ja teki siitä enemmän kiinalaisen.

Pääsin ite kokeileen tota niiden kanteletta, mutta en viittiny ällistyttää ketään taidolla niin jätin vaatimattomuuksissani soittamisen aika lyhyeen. Kukka-asetelmien jälkeen Essie vielä isännöi meille teeseremoniaa ja lopuks osallistuttiin Kung fu –mestarin harjotukseen. Mestari piti meille vielä viimeseks näytöksen, joka oli tosi intensiivinem ja sen esteettinen arvo oli ihan tanssiin verrattavissa. Lisäks oli hieno huomata viiskymmpisen ylipainosen miehen pystyvän niin nopeisiin lyöntisarjoihin ja korkeisiin hyppypotkuihin.

Kiitettiin koko ystävällistä porukkaa, joka oli meidät avosylin ottanut vastaan ja tarjonnu jotain mistä ei osattu unelmoida ennen matkaa ollenkaan. Tunneettiin ittemme tosi onnekkaiks, että saatiin olla mukana tällasessa tapahtumassa ja vielä niin, että meidät huomioitiin tasavertasina muihin paikallisiin ja lähempiin ystäviin verrattuna. Nukkuun mennessä oli vaikee uskoa, mitä oli kokenu. Tää päivä oli meille todellakin The torstai!!

---