Tiia suuressa mualimassa

---

7.9.2010 Nairobi

Eka päivä Nairobissa ja ekat fiilikset: KULTTUURISHOKKI!!

klo 17:20
Saavuttiin tänne majapaikkaa, Milimani backpakersiin, aamusella puuduttuvan melkein vuorokauden reissaamisen jälkeen. Lentokentällä meitä oli vastassa kyyti, jota venailtiin kuumottavassa ”officessa” kentällä. Nähtiin heti kentällä ekat konekivääritkin, en oo sellasiakaan ennen elämässäni nähnyt..
Ajeltiin kentältä sitten tuhatta ja sataa vasemman puolessa liikenteessä tänne Milimaniin. Meijän huone ei tietenkään ollut valmis kun tultiin ja saatiin väliaikainen huone, jonka sänky saatiin siinä sitten vielä rikottua kaikessa hässäkässä.
Venailun jälkeen saatiin vihdoin oma huone, jossa on neliöitä arviolta 10 ja kaksi kerrossänkyä. Wc:tä ei tietenkään ole huoneessa vaan on ulkovessa ja suihku. Huoneessa on yksi hikinen pöytä ja valo joka hädin tuskin valaisee. Saa nähdä sitten pimeellä miten homma toimii... Onneksi on taskulamppu mukana.
Noh, ei tässä mitään vielä, mutta sitten lähdettiin tutustumaan Nairobin keskustaan. Voin sanoa näin nätisti, että mielenkiintonen kokemus. Käveltiin täältä Milimanista about 15min keskustaan hirveessä nälässä ja väsymyksessä. Ensinnäkään täällä ei tunneta kävelyteitä vaan täällä kävellään autotien vieressä, hiekkapolkuja pitkin. Hullu kuumuus iski just kun lähdettiin ja tuli ehkä pukeuduttua vähän liian raskaasti. Hyökittiin ensimmäiseen ravintolaan mikä nähtiin ja saatiin kyllä huomiota osaksemme olemalla ainoita länkkäreitä koko paikassa. Vedettiin siinä toastit ja ranskikset massuun, hinta oli onneksi kohdillaan: 240 shillinkiä eli n. 2,40€. Seuraavaksi oli tarkotus ettiä jonkin sortin tourist info, jotta saataisiin kunnon Nairobin kartta. Käveltiin pääkatua pitkin ja koko ajan joku oli kimpussa tarjoamassa safareita ja kyselemässä kysymyksiä. Väkijoukossa hetken palloiltua kaksi jäbää näytti meille infon ja vei meijät joltakin sisäpihalta labyrinttiä pitkin niitten toimistoon missä ne piti turisti infoaan. Pari kertaa mietittiin että käännytäänkö takaisin ja saatiin kunnon kuumotukset aikaan. Noh, näillä dudeilla ei ollu tarjota meille sitä karttaa, vaikka toki olivat sanoneet, että tottakai semmonen löytyy. Häivyttiin siitä paikalta sitten ajatustakin nopeammin... huh huh.. ei enää näitä, kiitos! Ainakaan ekana päivänä.

Klo 19
Nyt ollaan majapaikassa ja pimeä alkaa laskeutua. Ilma auringon laskiessa kylmenee ja villasukat täytyi kaivaa esiin. Kylmää olotilaa ei auttanut jääkylmä suihku, mutta oli sen verran kovat döfikset että pakko oli edes kastautua..
Nyt kun porukkaa alkaa kasautua tän paikan pienen ravintolan/nuotion ympärille huomaa millasia ihmisiä täällä majailee. Jenkkejä on paljon, joku lähetyssaarnaaja ryhmä ja loput on euroopasta. Respectit voi antaa yli 50v. miehelle joka päräytti pyörällä paikalla, hirveitten kantamusten kanssa ja levitti teltan tohon pihalle. Tossa on asennetta!!

Nyt tuntuu hurjalta kun miettii että täällä pitäisi kolme kuukautta viettää, mutta toivottavasti hommat ajan myötä alkaa luistamaan ja että tää on vaan alku panikointia...

Näin tänään, huomena uusi päivä!

---