Advertisement
Published: March 20th 2012
Edit Blog Post
Quitti Quitosta
Torstaina meillä oli matkustuspäivä. Kone lensi losista miamiin, jossa huonon sään takia koneen lähtö viivästy yli tunnilla. Matkan aikana tutustuttiin Coloradosta kotosin olevaan pariskuntaan, jotka oli innoissaan suuntaamassa Galapagossaarille. Saavuttiin Quitoon kaks tuntia myöhässä ja löydettiin pienien haahuilujen jälkeen meidän emäntä, jonka kanssa oltiin nouto sovittu. Tosin Pilar oli joutunu useemman tunnin odottaan kentällä, mutta loppu hyvin jne.. Samalla kyydillä tulo toinenkin pariskunta Pilarin bed and breakfastiin. Kun oltiin vasta kymmenen jälkeen kämpillä ei lähdetty enää mihkään hortoileen, vaan keskityttiin Pilarin haastatteluun ja tutustuun texasilaispariskuntaan.
Max ja Carrie oli neljänkympin tienoilla olevia jenkkejä, jotka tuli vähän katteleen mahdollista eläkepesää. Ecuadorissa 65:n ikävuoden jälkeen kaikki menot puolittuu (lentolipuista sairaalalaskuihin). Eläkeläisistä siis pidetään paremmin huolta kun jenkeissä, jossa eläke-etuja kokoajan leikataan kaiken muun ohella. Max toimi ledilamppu- ja aurinkopaneelifirman johtajana. Carrien ammatista ei puhuttu, mutta loma neljän lapsen äitiydestä oli kuulemma paikallaan. Pilar tekee bnb –touhua ammattimaisesti. Hän on vuokrannu kaupungista (gringotownista) tilavan neliön kolmella kylpyhuoneella ja tekee asiakkaille aamusin aamupalaa ja neuvoo muuten Ecuadorin matkaamisessa. Kokemusta Pilarille on kuulemma kertyny jo kahdeltakymmeneltä vuodelta. Höppänä hyvin englantia puhuva täti, joka sanoo nukkumaan mennessä rest in peace: )
Perjantaiaamuks Pilar teki meille banaanipannukakkua ja puristi makeeta tomaattimehua (sweet tomato),
nam. Bnb:hen tuli vielä aamusta vielä yks kanadalainen Anne -Marie täti galapagokselta. Anne –marie oli kotosin montrealista ja muisteli Saku koivua tärkeänä ja oikeanlaisena johtohahmona kanukeille. Linda tunsi aamupalan jälkeen olonsa tosi flunssaseks tai oikeestaan heikko olo oli iskeny jo torstaina, mutta nyt olo oli sitä luokkaa, että sänky oli ainoo puoleensa vetävä paikka. Jossiteltavaks jäi, mistä heikkous johtu, kun oli kaikkee niin paljon meneillään: tiuhaa matkustusta, väsymystä, Quiton korkeus jne.. pääasia oli, että Linda paranis mahdollisimman hyvin. Quito tosiaan sijaitsee kolmessa kilometrissä ja ensimmäisinä päivinä tottumattomammalle päänsärkyä on luvassa.
Saatiin tärkeimmät kuulumiset vaihdettua ja saatettuamme Linda sänkyyn, Pilar päätti lähtee näyttään meille kaupunkia kävelyn merkeissä. Tosiaan asunto sijaitti Gringotownissa, missä ihan hollilla oli monen monta ravintolaa ja kuppilaa. Gringotownin keskustassa ihmetytti näky, missä silmiin osu videoskriini ja andit takana. Näitä kahta asia ei olis osannu yhdistää ennen tätä näkyä. Kaupunkikuva oli kaiken kaikkiaan paljon puhtaampi, mitä osas odottaa.
Seuraavaks käveltiin ison puiston läpi, jossa oli käynnissä jonkun tv:stä tutun näyttelijän sooloesitys. Hetken aikaa sitä oli ihan viihdyttävä kattella, mutta kielen jäädessä ymmärtämättömäks kiinnostus hiipu aika nopeesti. Pilar tulkkas meille esitystä vähän ja viihdyttävää oli seurata muun yleisön reagointia näyttelijän toimiin. Ottaen huomioon, että kyseessä oli perjantai aamupäivä
yleisöö oli kohtuullisen paljon. Puiston jälkeen kävely kiersi kohti 1600-luvulta peräsin olevia kolonialistisen ajan rakennuksia. Kirkot oli jylhiä ja ihmetystä herättäviä. Unesco on valinnu koko vanhan kaupungin suojelukohteekseen. Kaikki rakennukset olis erottunu tavallisesta kaupunkikuvasta edukseen, mutta täältä erottu nimenomaan nää monet kirkot, joita on nähny vaan elokuvissa. Kirkkojen edestä aukes vielä usein jonkin sortin kansan aukiot. Mutta huh huh täytyy vaan sanoo, noiden kirkkojen osuessa ensimmäistä kertaa silmään vähän puskista, oli vaikee uskoo, että ne kaikki oli ihan siinä edessä käsin kosketeltavissa.
Käytiin syämässä kolmen ruokalajin päivällinen aukion laidalla, jossa juhlitaan itsenäisyyttä. Ateriakokonaisuus makso neljä dollaria. Alkukeittona oli juusto-peruna-avokado-keitto, joka oli aterian maukkain. Jaksettiin aterian jälkeen taapertaa taas täysin voimin ja kummastella arkkitehtuuria. Kävelyseuralaiset katteli kodinkoneiden ja muiden hintoja jo sillä silmällä, että muuttais tänne. Anne –Marie oli tekemässä samaa scouttausta kun texasilaiset. Kattomassa mahdollista ostomaata ja elämää yleensä.
Kuuden tunnin kaupunkireissun jälkeen kävin ostaan Lindalle hedelmiä lähikaupasta. Huilaltiin, hoivailtiin ja tehtiin keittoo iltapalaks. Vaihdettiin yhteystietoja jenkkien kanssa, jotka lupas auttaa meitä majotushommissa sielä päässä, kun ensin tiedetään mihin päin ollaan menossa. Anne –Marie esitteli lentokoneiden osia valmistavaa yhtiötä, johonka se kehotti hakeen töihin. Ystävällisiin ihmisiin tuli taas törmättyä ja vietettyä hauska ilta. Anne –Marie kehu Galapagos saarta
niin, että kyllä sinne varmaan meidän on pakko mennä, vaikka se aika kallis onkin. Hyvästeltiin huonenaapurit, jotka oli lähdössä omille teilleen tästä bnb:stä.
Linda tunsi ittensä vielä lauantaina kipeeks ja koki parhaaks huilailla niin me suunniteltiin vähän meidän reissua niin täälä Ecuadorin päässä kun jenkeissäkin. Tehtiin lähimarketin eväistä ateria täälä kämpillä ja kun Linda halus vielä nukkua niin tein pienen kävelyn lauantaisessa Gringotownissa, joka tuntu olevan elämää täynnä. Kävellessä yhden torin läpi toritäti kutsu mua Senioriks ja se tuntu hirveen hianolta. Nähtiin illalla vielä Pilar ja kyseltiin vinkkejä sunnuntaita varten, kun Lindakin alko näyttään jo parantumisen merkkejä.
Päädyttiin Pilarin ohjeistamana päiväntasaajalle Mitad del mundoon (Middle of the world). Bussimatka perille oli aika raskas, kun matkaajia oli muutama muukin ja jaossa oli vaan seisomapaikkoja. Yhdellä bussin vaihdolla päästiin perille. Julkinen matkustaminen on täälä muuten todella halpaa. Matka makso kuuskyt senttiä per nuppi ja kyseessä oli noin kolme varttia matkustusta. Paikanpäällä oli hyvä meininki. Viehkeä seniorita lauleskeli taustatanssijoiden kanssa ja paikalla näytti olevan paikallisia sunnuntain viettäjiä. Kummasteltiin keskipistettä ja pohdittiin maan suoraa vetovoimaa. Vesi ei kuitenkaan vessassa mennyt suorana pyntystä alas, koska kyseessä on niin pieni veden määrä. Käytiin syömässä ja ruoka meni suorana kurkusta alas. Se oli sen verran
herkullista. Käppäiltiin, katteltiin andeja ja lopuks mentiin viälä kuunteleen tuota kultakurkkua, joka oli monet paikalliset lumonnu.
Otettiin bussi keskustaan ja Linda näki samalla vielä noi vallottavat kirkot. Puistossa oli paljon lapsiperheitä leikkimässä. Me ei jaksettu enää mennä leikkiin, vaan mentiin kämpille suunnitteleen edessä olevaa Bañoksen viikkoa ja mahdollisia Galapagoksen lentoja.
Quito yllätti arkkitehtuurisella kauneudella, mutta kertaallen noiden kohteiden näkeminen riittää. Meidän veri vetää maaseudulle, sademetsän ja tulivuorien lähelle nauttiin luonnosta ja rentoutuun.
Advertisement
Tot: 0.044s; Tpl: 0.013s; cc: 9; qc: 24; dbt: 0.0226s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb
Rik3
non-member comment
birun nättejä kuveja!
lookin' good! lookin' good!