Galapagos - lopultakin

---

Paluu Etelä-Amerikkaan

Jokunen vuosi on jo ehtinyt vierähtää siitä kun viimeksi on tällä mantereella oltu. Edellinen Etelä-Amerikasta kertova blogimme päättyi Ecuadoriin ja Quitoon johon myös sen kertainen yhteinen matkamme päättyi. Jo silloin oli ajatuksena, että tuo kerta tuskin oli viimeinen Etelä-Amerikassa ja etenkään Ecuadorissa koska yksi pitkäaikainen haave jäi sillä kertaa toteutumatta. Nimittäin Galapagos. Nyt vihdoin on koittanut paluun aika ja pääsemme toteuttamaan tämän unelman.

Galapagos

Galapagos. Ihan oikeasti - Galapagos.Jo tuo nimikin kuulostaa minusta jotenkin epätodelliselta. En tiedä miksi, mutta tuntuu siltä, että olen 'aina' tiennyt mikä on Galapagos. Aina on tietenkin suhteellinen käsite, mutta jotenkin nyt ainakin sen ajan, kun ympäröivästä maailmasta on käsittänyt jotain muutkain kuin ihan kotikonnut ja oman pienen asuinympäristön. Luontoa on meillä aina seurattu ja erityisen tiiviisti myös kaikkia luonto-ohjelmia. Sir David Attenborough lienee tullut tutuksi heti kun Suomessa jotain BBC:n luonto-ohjelmia on nähty. Ja eikös tämä herra erityisesti ole tunnettu retkistään Galapagokselle kilpikonnien ja muiden otusten maailmaan. Näistä ohjelmista on mieleen jäänyt kaihertamaan ajatus, että jospa joskus tuonne mahdollisesti pääsisi.

Edellinen vierailu Ecuadoriin päättyi Samen rannoille ja pikaiseen vierailuun Quitossa. Silloin Columbiasta tullessa oli mahdotonta löytää enää aikaa lähteä kunnon retkelle näille saarille ja päätimme, että jätetään vierailu parempaan aikaan. Ja parempia aikoja on nyt todellakin odoteltu jo peräti 5 vuotta. Yhtä ja toista on ehtinyt näiden vuosien aikana tapahtua ja yksi yhteinen retkikin on tehtynä kun kävimme Balkanin kierroksella muistelemassa menneitä aikoja. Mutta nyt lopulta - Galapagos kutsuu!

Matkaan ..

Lähdimme tällä kertaa matkaan eri reittejä ja Tintti on ehtinyt viettää Santiagossa jo muutaman viikon. Itselläni lähtö oli 19.11 ja suuntana Miami josta jatkolento Quitoon. Finnair lentää jälleen suoraan Miamiin muutaman kerran viikossa ja tämä onkin erinomainen yhteys Etelä- ja Väli-Amerikkaan. Jatkolentojen osalta olisi tosin vähän toivomista. Olen lentänyt American Airlinesillä 2 kertaa - ensimmäisen ja viimeisen. Tämä siksi, että panttasivat matkatavaroitani Miamissa 5 päivää ja sinä aikana minä kärvistelin talvivaatteissa Managuassa ja Corn Islandilla. Kun vihdoin sain sieltä tavarani pois, lupasin että tämä oli tässä - ei enää AA:n lentoja. Näin se mieli muuttuu, kun ei ole oikein vaihtoehtoja. Kun tavoitteena oli päästä suhteellisen vähillä vaihdoilla ja kohtuulliseen hintaan, niin tämä sitten jäi käteen. Lento sinänsä OK mutta kun oli aika palata maankamaralle niin kapteeni ehkä kuvitteli lentävänsä helikopteria - en tiedä onko mahdollista saada sellaista isoa konetta maahan niin, että kaikki pyörät osuvat yhtäaikaa maahan, mutta luulen, että nyt niin kävi. Olin puoliunessa kun kone laskeutui ja todella luulin, että tipuimme maahan eikä suinkaan laskeuduttu.

Missä voisi viettää Ecuadorissa pari päivää...?

Tätä pohdiskelin ennen matkaan lähtöä. Ajatuksena oli tulla Ecuadoriin muutama päivä ennen Galapagokselle lähtöä jotta ehtisi tottua aikaeroon edes kohtuullisesti. Mietin sitten, että lähtisinkö Otavaloon? Ei. Isot inkkari-markkinat - paljon ostettavaa - ei tilaa matkalaukussa - kotona kaapit täynnä. Mietittävä siis jotain muuta. Vaihtoehtojahan riittää, joko lähteä ihan Amazonille, pysytellä jossain Andien ylängöllä vaikkapa kuumien lähteiden aluella tai Cotopaxin lähistöllä maisemia ihaillen. Sitten kun tarpeeksi etsin vaihtoehtoja löysin yhden todella mielenkiintoisen. Pieni kylä Andien länsi-rinteillä, paljon luontoa, eläimiä, kukkia ja erityisen mielenkiintoinen ilmastotyyppi, nimittäin pilvisademetsä. Sellaisessa olen käynyt vain muutaman kerran ja muistot olivat hyvät - sinne siis!

Mindo

Quitosta n. 95 km luoteeseen kohden Tyyntä valtamerta on pieni Mindon kylä. Paikka on tosiaankin Andien länsi-rinteillä n. 1200 m korkeudessa. Alue on pääsääntöisesti sademetsän peitossa mutta 1200m korkeus tarkoittaa sitä, että ilma on suhteellisen viileää. Tyyneltä merltä nouseva kosteus kohoaa ylöspäin ja tiivistyy vuoret kohdatessaan pilviksi. Nämä pilvet sitten roikkuvat metsän yllä ja takaavat sen, että aina on riittävän kosteaa, että mitä erilaisemmat kasvit ja eläimet viihtyvät paikalla. Tyynelle merelle on vain n. 200 km eli kosteutta riittää joka päivälle. Lähes päivittäin sataa ja kun sataa, niin vettä tulee runsaasti.

Tänne siis päätin lähteä viettämään muutaman päivän ja yön aikaerosta toipumiseen.

Tarkoitus oli tehdä ensimmäinen kirjoitus Quitoon saapumisesta ja Mindosta mutta täällä nyt muutaman päivän oltuani on ehtinyt nähdä niin paljon vaikka mitä, että lienee tarpeen tehdä Mindosta kuitenkin oma kirjoituksensa. Kuvia nimittäin riittää ja Mindosta voisi kertoilla ihan loputtomiin! Eli seuraava kirjoitus sitten ainakin Mindon orkideoista, perhosista, linnuista, kasveista ja kaakaosta.

---

Comments

[Heidi Wegelius]

Terveisiä
Hei, Ihan mielenkiintoiselta kuulostaa. Hyvää matkan jatkoa. Täällä on talvi jo uhkaamassa, tällä hetkellä taitaa koko Suomi olla miinuksella. Heidi