Advertisement
Published: November 27th 2015
Edit Blog Post
Kalatorilla määrään minä
Onko muka Kauppatorin lokkiongelma oikeasti ongelma? Nämä on vähän isompiakin :-) Elämää eläinten ehdoilla
Näiden muutamien saareilla vietettyjen päivien aikana on käynyt täysin selväksi, että täällä elämä kulkee eläinten ja luonnon ehdoilla. Saaren alkuperäiset asukkaat määrävät täällä tahdin ja ihmisen on siihen sopeuduttava. Eläimet ovat etuoikeutettuja ja niiden toimia ja elämistä ei saa häiritä millään tavalla. Jos merileijona sattuu asettumaan ihmisille varatulle penkille, niin ihmisen on väistettävä. Vähän kuin Intian pyhät lehmät - täällä (lähes) kaikki eläimet ovat vastaavassa asemassa. Lähes siksi, että merestä kyllä pyydetään kalaa ja äyriäisiä joita syödään ja tarpeettomat eläimet poistetaan jopa kovallkain kädellä.
Saarille on aikanaan tullut hylkeenpyytäjien ja ensimmäisten asukkaiden mukana vuohia ja aaseja. Nämä eivät kuulu saarten alkuperäiseen eläimistöön ja siksi ne muuttivat ekosysteemiä väärään suuntaan. Jotta vääränlainen kehitys pysähtyisi oli nämä saarille kuulumattomat vieraslajit hävitettävä. Villeiksi muuttuneita vuohia tuhottiin lukemattomat määrät samoin kuin aaseja. Yhdelle saarista oli kulkeutunut mustarottia jotka tekivät tuhojaan. Saaren merileguaanit kerättiin talteen ja kuljetettiin suorjaan joksikin aikaa. Kun oikeat asukit olivat evakossa levitettiin saarelle varfariinia joka tappoi rotat. Tämän jälkeen merileguaanit palautettiin omalle saarelleen.
Vastaavia toimenpiteitä on tehty ja tehdään esim. tiettyjen muurahaisten ja muiden hyönteisten sekä tarvittaessa myös nisäkkäiden kanssa. Myös kotieläinten pito on saarilla selvästi hyvin rajattua. Kun tyypillisesti Etelä-Amerikan maissa kulkukoiria on paljon
Receptionista Dona Tintti
Ja mitä teille saisi olla? Minä jäljitän nyt laukkuani ja Carlito auttaa. Voitteko tulla hetken kuluttua uudelleen niin palvelemme teitä tuota pikaa - kiitos! ja kissoja ehkä vielä enemmän, niin täällä koirat ovat aina jonkun omistamia ja kissoja ei näy lainkaan. Messias -kuskimme mukaan myös lemmikit kastroidaan kunhan ne ovat tehneet yhden poikueen. Liikaa lemmikkieläimiäkään ei siis sallita.
Kadonneen lampaan paluu
Laukkua oli jäljitetty ja etsiskelty respassa työskentelevän Carlitonkin avulla. Hän ystävällisesti soitti LANille ja selvitti, että laukku on lopultakin tulossa ja Tintti saisi vihdoin matkatavaransa 3 päivän kateissaolon jälkeen. Ties missä laukku oli käynyt mutta lopulta se löysi tiensä takaisin kotiin! Voi sitä riemukasta jälleennäkemistä kun pakaasi oli löytynyt. Ja sekin hieman ilahdutti, että LANin toimiston el tonto oli saanut kuulla kunniansa.
Risteilyn odotusta
Kun laukku oli lopulta saatu takaisin saatoimme myös suunnitella kunnolla loppumatkaa. Onnistuimme saamaan erinomaisen hyvän ristelyin Anahi -nimiseltä katamaraanilta.
Risteily suuntautuu läntisille saarille ja kierrämme suurimman, eli Isabelan saaren ja matka kestää seuraavaan perjantaihin, eli 4.12 asti joka onkin paluupäivämme Galapagokselta.
Maissa käymme vain muutamia kertoja ja kun laivalla ei ole nettiyhteyksiä, niin jonkin aikaa onkin sitten hiljaisempaa blogien osalta. Kunhan pääsemme maihin niin sitten ilmestyykin lisää kuvia ja juttuja matkan varrelta.
Advertisement
Tot: 0.068s; Tpl: 0.014s; cc: 10; qc: 23; dbt: 0.0301s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb