Advertisement
Published: December 6th 2015
Punta Moreno / Elizabeth Bay
Puerto Villamilistä jatkoimme Isabela -saaren läntiselle rannalle. Siellä lähdimme ensimmäiselle veneretkelle tutustumaan saaren rantoihin. Isabelan saari on varsin nuori ja sillä on kaikkiaan 5 tulivuorta joista Volcan Sierra Negra on viimeisimpänä purkautunut vuonna 2009. Saaren rannat ovat näillä kohdin pääsääntöisesti hyvin kivikkoista ja maasto on lähinnä pelkkää mustaa laavaa. Rannalle ei siis eritysemmin kannata lähteä kävelemään vaan eläinten tarkkailu veneestä on huomattavasti helpompaa.
Rantaa lähestyttäessä näytti lähinnä siltä, että siellä mustassa erämaassa ei voi olla mitään. Mutta yllätyksiin on jo totuttu ja niin nytkin.
Pian löytyivät ensimmäiset rannalla pomppivat pingviinit. Nämä endeemiset - eli vain täällä elävät ja täältä kotoisin olevat pingviinit ovat pohjoisimmat lajinsa edustajat. Niitä eksyy ainoina välillä myös pohjoiselle pallonpuoliskolle juuri täällä Isabelan saarella. Maalla eteneminen on vaivalloista mutta vedessä niiden touhut ovat aivan toista luokkaa - vauhtia ja ketteryyttä riittää.
Seuraavaksi näimme ensimmäiset lentokyvyttömät merimetsot, eli Flightless Cormorant ja oikeasti nimi taitaa olla Galapagosin merimetso. Näiden lintujen siivet ovat kutistuneet koska lentämiseen ei ole tarvetta. Merestä löytyy syötävää vain pelkästään sukeltelemalla ja kaloja jahtaamalla joten miksipä sitä lennellä kannataisikaan. Turhan vaivalloista! Lintuja istuskeli rantakallioilla kuivattelemassa siipiään joiden sulat olivat varsin isot ja paksut. Kuivatus oli huvittavan näköistä kun
kaikki istuskelivat siivennysät levällään ja muutenkin sulkiaan sukien. Linnulla oli todella kirkkaan turkoosit upeat silmät joita ei voinut olla huomaamatta.
Ja kuten taitaa olla kaikilla saarilla niin täälläkin tietysti myös merileijonia sekä merileguaaneja. Täällä kummatkin olivat varsin suurikokoisia ja leguaanit myös eri värisiä kuin aiemmat nähdyt. Leguaani syö merilevää joka on kiinnittynyt pinnan alla oleviin kiviin. Elikot sukeltelevat meressä vikkelästi ja pystyvät olemaan jopa yli 60 min hengittämättä. Tämä eläin oli myös Darwinin tutkimusten kohteena nimenomaan värityksensä ja tämän pitkän sukeltamisensa vuoksi. Eläin myös nielee syödessään mittavan määrän suolavetta ja elimistöön kertynet suola on poistettava ihan omilla konsteilla. Välillä näkyikin kun jotkut leguaanit 'syljeskelivät'. Todellisuudessa ne vaan poistivat ylimääräisen suolan tällä konstilla.
Elizabeth Bay Iltapäivällä jatkoimme matkaa vähän eteenpäin kohden Elizabet Bayta johon tutustuimme myös veneestä käsin. Ja - kuinka ollakaan - lisää uusia eläimiähän sieltä taas ilmestyi.
Ensimmäiseksi tapasimme sinijalkasuulan, eli ehkä paremmin tunnettu Blue Footed Boobiena. Tämä todella hupaisan näköinen lintu on tunnettua sinisistä jaljoistaan ja käytösestään. Soidinmenoissaan nämä linnut tanssivat ja nostelevat näitä kirkkaita jalkojaan. Erityisesti herrat esiintyvät ja nostelevat välillä jalkojaan ja vaihtavat jalalta toiselle jolloin näyttää kuin ne tanssisivat. Myös linnun katse on kyllä hauska - tuntui kuin ne olisivat tuijottaneet
Eka pingviini kuivalla maalla!
Rannat olivat lähes pelkkää mustaa laavaa.meitä herkeämättä mutta luulen, että tuskin edes tajusivat meidän läsnäoloamme.
Ja seuraavaksi sitten meitä vastaan uiskenteli muutama merikilpikonna! Nyt on näiden hienojen eläinten peritteluaika ja sen huomasi koska vähän väliä vedestä nousi yhtäaikaa kahden eläimen päät ja kaulat ja sitten taas sukellettin yhtäaikaa. En olisi todellakaan i k i n ä voinut kuvitella, että jotain tällaistakin tulisin joskus oikeast
i näkemään.
Matka jatkui syvemmälle mangroveviidakkoon joka muuttui aina tiheämmäksi. Eteneimme hiljaa meloen jotta ehtisimme nähdä mahdollisimman paljon eri eläimiä. Ja mitä löytyikään! 4 rauskua usikenteli lähellä pintaa ja niiden hienostunutta etenemistä oli todella mielenkiintoista seurata. Tarkkoja nimiä näille eläimile ei tullut talteen koska täälläkin tavataan useampia rauskuja.
Marielas Lahden edustalla on muutamia isoja 'laavakasoja' - ehkä kallioiksi kutsuttavia. Heti ensimmäisen onkaloista paljastui yllätys, kun yhdessä pesässä oleskeli edelleen myö pingviinin poikasia. Pian ne lähtisivät jatkamaa omaa eilämäänsä mutta hienoa oli ehtiä ne nähdä yhdessä nipussa.
Eläimiä - lintuja - liskoja - kaloja ja taas lisää lintuja
Lintuja on loputtomsti joka puolella. Vaikeaa on myös arvata, että mistä kolkasta seuraava parvi ilmestyy. Tarkkaan kun seuraa niin linnut alkavat lopulta näkyä ja sitten niitä jo löytyykin taas lisää. Ja niitä on paljon. Siis - ihan oikeasti -
Galapagosin merimetso
Tämä lintu on menettänyt lentokykynsä kun se ei näillä saarilla ole tarpen. Siivet ovat pienet mutta niitä kuivateltiin ahkerasti. Linnulla on myös kauniin väriset silmät, usein siniset tai tumman turkoosit. palon. Ehkä erikoisinta kaikesta on se, että ne eivät pelkää ihmisiä. Eläimiä saa lähestyä vain 2 m etäisyydelle mutta välillä jokseenkin pakko menne lähemmäs jo jokin eälin on asettunut keskelle polkua eikä ohi pässe muutenn kuin tulemalla lähemmäs ja yrittämällä pysytellä pystyss.
Päivän saalis siis - B ft Boobie, FL Cormorant, iguanas, pingviini, laavahaikara, galapagoksen haikara, merileijona, Sally Light Footed crab, merikilpikonnat ja lopulta myös rauskut. Ihan riittävästi ihmeitä yhdelle päivälle.
Seuraavana päivänä matka jatkuu Urbinan hiekkarannalle ja myöhemmin myös Taguksen kallioille. Ja sitten pääsemmekin myös veden alle! Oikeasti - eikä mitenkään vahingossa!
Advertisement
Tot: 0.059s; Tpl: 0.012s; cc: 8; qc: 23; dbt: 0.022s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
