Advertisement
Published: March 5th 2007
Edit Blog Post
Täällä tuntuu tapahtuvan enemmän kuin millään ehtii kirjoittaa tänne. Silloin ensimmäisenä iltana tapasin heti tutorini. Sovimme tapaamisen messengerin avulla läheiseen Starbuck´s Coffeehen. Olin suomalaiseen tapaan vähän etuajassa, ja menin tilaamaan kaakaon. Starbucksissa on tapana kirjoittaa nimi kahvimukiin (?!), ja hän kirjoitti nimeni kuultuaan:Sloseph. Aika hyvin huonosti kuultu.
No, tämä tuutori tuli paikalle vartin myöhässä, mikä on täällä on normaalia, puku päällä ja sellaista tärkeyttä huokuen, että aurinkokin kalpeni tämän loiston rinnalla. Kävi ilmi, että tämä tutor oli jo opintonsa lopettanut, ja oli valmistuttuaan laittanut pystyyn maahantuontifirman. Hienoa sinänsä, mutta tapaamisen ajan hän hehkutti kuinka paljon tällä on ystäviä kaikilla mantereilla, ja kuinka elämä on luksusta ja hienoa. Rivien välistä saattoi lukea kuinka vähän tässä oli aitoa ystävällisyyttä vailla kätkettyjä tarkoitusperiä. Vaikka paljastuisi jatkossa sympaattiseksikin tyypiksi, niin...no sanotaan näin, että en varmaan jaksa hirveän aktiivisesti hakeutua tämän kaverin seuraan.
Suomalainen kaivaa suomalaiset esille vaikka kiven alta muissakin maissa. Täällä opiskelee lisäkseni Paula, Satu ja Aino Rovaniemeltä. Aino paljastui vanhan naapurini nykyiseksi tyttökaveriksi. Pieni maailma. Anni, ja Joonas ovat, kuten minä, kaupan opiskelijoita Vaasasta. Aika mukavasti tässä sekoittuu kansallisuudet, ja yleensä tuleekin hengailtua sekaporukoissa. Muutaman kerran olemme käyneet jo ulkonakin.
Bellavistan alueella ollessamme ilta-aikaan, törmäsimme aika vahvaan gringotteluun. Eräässä baarissa
puolitoista tuntia englanniksi keskusteluamme kuunneltuaan eräs chileläinen avasi sanaisen arkkunsa kysymällä: " excuse me, do you speak English?" Fiksu kysymys sinänsä. Sitten seurasi hirveä avautuminen siitä, kuinka meidän pitäisi lähteä pois Chilestä. Kyllä täällä melkoisen selvästi tuntee rasismin. Joka paikassa yritetään ilkeyttään kusettaa ulkomaalaista. Tähän mennessä minulle on yritetty tarjota henkilökorttiin 2x3 cm kuvaa punaisella pohjalla, oikean ollessa 3x4cm valkoisella. Onneksi tiesin oikean koon. Lisäksi eräs puutarhuri heitti multaista vettä reppuni päälle "muka vahingossa.En viitsinyt tehdä asiasta hirveää numeroa, mutta nostin repun ylös, ja katsoin tätä suoraan silmiin samalla osoittaen reppua. Ainut anteeksipyyntö oli pieni hymynkare tämän huulilla. Kerran hieman kartalta pudottuani, kysyin eräältä chileläiseltä naiselta suuntaa lähimmälle metrolle, ja tämä neuvoi minut täysin päinvastaiseen suuntaan. On pidettävä mielessä, että tässä kaupungissa on noin kuusi miljoonaa ihmistä. Kokonaisudessaan chileläiset ovat läpeensä sympaattisia ihmisiä.
Meillä on ollut täällä kämpillä pari ruokailtaa, jolloin olemme kokanneet yhdessä, ja syöneet. Kertaakaan ei vielä ole ollut tylsää näiden iltojen aikana. Vaikka kimppa-asumisessa on huonojakin puolia, olen tähän mennessä ollut enemmän kuin tyytyväinen. Vielä kuitenkin varmaan ehtii muuttamaan mielensä moneenkin kertaan.
Meillä on tähän mennessä ollut tutustumispäiviä, ja kampuksemme näyttää melkoisen surulliselta nyt, kun siellä on isompi julkisivuremontti. Ei sitä tunnistanut millään nettisivujen mahtipontiseksi
opinahjoksi.
Kaikki varoittelivat kauheasti ennakkoon taskuvarkaista. Ei asia minullekaan mitenkään uusi ollut, ja Pariisissakaan ei minulla mitään ongelmia ollut. Nyt kuitenkin niitä tuli, ensimmäistä kertaa koskaan. Olimme juuri hakeneet lauantaina henkilökortit, ja olimme menossa metrolla kodin suuntaan. Kuusi sekuntia metrossa oltuani, huomasin lompakkoni kadonneen. Ei siellä paljon mitään ollutkaan, mutta kyllä sapetti! Kävin tilanteen läpi, ja tajusin, ettei lompakko voi olla missään muualla kuin vieressäni seisovalla miehellä. Sanoin ympäripyöreästi hukanneeni lompakkoni, ja jatkoi keskustelua aiheesta. Ts. Syytin melkoisen suoraan rivien välistä. Tämä vain toisteli, että tämä on minun lompakkoni, näyttäen lompakkoaan. Joo´o, mutta missähän on minun? No, olin jo menettänyt toivoni lompakkoni suhteen, kun mystisesti muualle katsottuani mies löysi lompakon jalkojeni juuresta. Jokainen voi vetää asiasta johtopäätöksensä, mutta minulle kyllä oli ensimmäinen kerta, kun lompakko omine neuvoineen hyppää etutaskusta. Kaikki (kv-opiskelijakortti, ja 10e rahaa) oli onneksi tallella. En ole sen jälkeen liiemmin kantanut lompakkoani mukana.
Hintatasosta sen verran, että ostin farkut, t-paidan, kahdet bokserit ja kolmet sukat. Koko setti maksoi yhteensä 18 eeroa. Hedelmät täällä ovat ilmaisia. Esimerkiksi kilo avokadoja maksaa tuollaiset 60snt. Perushyvä ruokasetti ulkona maksaa tuollaiset 3,50. Olut maksaa kuitenkin baarissa usein jopa kaksikin euroa. Chileläinen viini on aivan tajuttoman hyvää hinta-laatusuhteeltaan. Vertailupohjaa antanee se, että
kahden litran tölkki Gato Negroa maksaa kaupassa tuollaiset 1,90€. Täällä on sellainen tajuton kirppari, mistä saa AIVAN mitä vain! Pohjat kuitenkin veti mammutin syöksyhampaat. En tosin viitsinyt kysyä hintaakaan. Ei olisi varmaan tulli arvostanut, jos repustani olisi moinen pilkoittanut. Ehkä törkein siellä näkemäni esine oli neon-pinkiksi värjätty vasikantalja. Hintaa olisi ollut tuollaiset 11 euroa ( tämä oli kuitenkin ihan uusi). Minä EN ole ostanut piraattielokuvia, joita saa samaiselta torilta, koska sehän olisi arveluttavaa. Siellä on kaikki suomessa leffassa olevat elokuvat hintaan 1e kappale. DVD-laatuisena.
Ainiin, täällä on joka päivä ollut aurinkoista ja vähintään +26c. Paitsi yhtenä, jolloin oli puolipilvistä ja +23c.
Nyt pitää lähteä koululle, koitan kirjoitella vähän tiuhempaan tahtiin jatkossa. Hyvät jatkot kaikille!
Advertisement
Tot: 0.167s; Tpl: 0.012s; cc: 10; qc: 57; dbt: 0.1359s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Amiko
non-member comment
"Laitetaan mukaan ripaus hiliä" "Sano Chiliä!" ...."Sieltähän se tulee kun vähän potkii!"
Kuulostaapa melkoisen mukavalta kaikin puolin! Sanoisin, että kateeksi käy! Mä käyn tarkistamas lotto-lapun, jos pääsisin moikkaamaan! ;) Niin paikalliset on siis melko rasistia? Paljonko vaihtareita on teidän koulussa?