Pikavisiitti kylmään etelään

---

Olin eräänä päivänä syömässä Cristinan kanssa, ja hän sanoi, että meidän pitäisi ehdottomasti käydä hänen kotikaupungissaan Temucossa, ja siinä vieressä sijaitsevassa Puconissa. Aika vain tuntui olevan kortilla meillä molemmilla. Saadaksemme homman hoidettua, päätimmekin ryhtyä tuumasta toimeen, ja lähteä heti seuraavana viikonloppuna. Ottaisimme yöbussin perjantaina, ja palaisimme yöbussilla maanantaiaamuksi.

Sovimme tapaamisen bussiasemalle, perjantai-iltana. En tuntenut tietä metroasemalta bussiasemalle, ja jouduin kysymään tietä. Kaksi ensimmäistä neuvoivat päinvastaisiin suuntiin. Kolmas henkilö sanoi olevansa menossa sinne suuntaan itsekin, ja että se olisi kokonaan toisessa suunnassa kuiin mitä ne kaksi ensimmäistä väittivät. Päädyimme pian bussiasemalle, ja pian jo Cristina saapuikin.

Bussissa oli mukava matkustaa...penkin sai lähes makuuasuntoon, ja palvelu pelasi. Apukuski toi kaikille halukkaille tyynyjä ja vilttejä, sekä vettä tai mehua.Nukuin oikein hyvin kuunnellen samalla espanjan kielen jatkokurssia MP3-soittimellani. Tulimme aamutuimaan Temucoon, ja sää oli odotusten mukainen. Satoi ihan törkeesti. Otimme taksin, ja menimme hänen äitinsä luo. Hän asui todella hienossa kerrostalossa, ja asunto oli ihan kerrostalonsa näköinen. Söimme aamupalaksi perinteisen etelächileläisesti juustopannu-leipää, noin vapaasti käännettynä. Toisin sanoen se oli fondueta paistinpannusta, jota levitettiin leivän päälle.

Aamupalan jälkeen lähdimme kiertämään Temucoa pikaisesti. Kävimme kansallispuistossa, joka oli käytännössä kaupungin keskustassa. Näkymät olivat erilaisia santiagoon verrattuna, ja luonto etelässä on näkemisen arvoinen. Maisemia leimaavat tulivuoret ja järvet. Jatkoimme matkaa vajaan parin tunnin päässä sijaitsevaan Puconiin. Kävimme matkan varrella villarica-järven rannalla.

Oli outoa nähdä järviä, kun niitä ei täällä suunnalla liiemmin ole näkynyt. Saavuimme lopulta Puconiin, ja Cristina näytti minulle paikkoja. Kävimme syömässä lounasta kivassa ravintolassa. Söin rapukalasörsselikeiton juustokuorrutuksella. Oli sillä vissiin jokin nimikin, mutta hyvää se oli! Ruoan jälkeen menimme kasinolle, ja hävisin surkeasti tuhat pesoa...

Puconin keskustasta jatkoimme matkaa siniselle laguunille, ja putouksen silmille...taas siis kehnosti käännettynä. Maisemat olivat mahtavat, mutta ironisesti putouksen silmät olivat sinistä laguunia sinisemmät 😊 Paikka oli yksityisessä omistuksessa oleva luonnonpuisto. Sieltä tultuamme pysähdyimme paikalliseen ravintolaan ostamaan sopaipilloja, jotka ovat munkkien, lettujen ja leipien sekoitus. Myyjä oli aivan älyttömän sympaattinen mummo. Oli pakko kirjoittaa se tähän ylös, etten ikinä unohtaisi häntä 😊 Leipien jälkeen kävimme katsomassa järven rantaa, ja lähdimmekin sitten kotio kohti.

Kotona odottikin valmis ruoka, ja söimmekin pihviä taas pitkästä aikaa. Illalla tuli uni nopeammin kuin koskaan aiemmin. Nukuimme todella hyvin, ja aamulla olikin todella levännyt olo. Päätimme käydä kuumissa lähteissä, jotka sijaitsevat reilun tunnin ajomatkan päässä Temucosta. Vaikka sää oli harmaa, oli mahtavaa nähdä chileläistä luontoa! Oli todella rauhoittavaa lillua lämpimissä altaissa. Niiden lämpötilat vaihtelivat välillä 7-42c. Siellä altaissa lilluessamme huomasimme, että ulkona alkoi satamaan lunta. Vaikka altaat olivatkin rauhoittavat, sen päivän liikuttavin kokemus oli kuitenkin lumisade, joka yltyi melkein myrskyksi. Sade ei osoittanut laantumisen merkkejä, ja maa sai valkoisen peitteen. Lähtiessämme ajoimme erittäin hitaasti ja naiset olivat huolissaan, siitä voiko auto yksinkertaisesti toimia lumisateessa. No, hiljaa hyvä tuli, ja pääsimme ihmisten ilmoille illan suussa kuudelta.

Pääsimme vihdoin syömään lounasta. Emme halunneet jäädä lumen takia loukkuun syrjäseudulle. Kuulin muuten eilen, että tie, jota ajoimme on nyt poikki lumen takia. Sitä on kuulemma kaksi metriä. En kyllä osaa arvioida, että olisiko totta vai jotain muuta. Täydellä mahalla oli kiva mennä takaisin väliaikaiseen kotiin, ja pidimme vielä mukavan teehetken. George W. Bush oli kuulemma puhutellut Paavia hänen eminenssinsä sijaan Mr. Pope:na. Aika vierähti nopeasti, ja olikin aika palata bussiasemalle, ja takaisin arkeen. Yllättäen bussi oli myöhässä, ja saavuin aamun tunneille vähän myöhässä - suoraan pitämään esitelmää Suomen ja Chilen eroista.

---

Photos

Eräkorven Ilmarin tila Pieksämäen rajamailta...
Vai ollaanko vieläkin Chilessä?

Kyllä siellä sinistäkin taivasta näkyi...
Kuvassa on sinisen taivaan lisäksi Cristina

Comments

[Sirkka]

Aika hurjaa
tuo lumisade! maistuuko chileläinen lumi erilaiselta? olisimpa halunnut nähdä sen sun esitelmän! ja ne mahtavat suosionosoitukset!