Advertisement
The HangVaikka aika on vilahtanut nopeasti, lähtö koulusta tänne tuntuu todella kaukaiselta, huomenna jo kolme työviikkoa. Huomenna on myös se päivä kun hyvästelen Tarjan, itse jatkan töissä ensi viikon puolelle. Torstai-iltana pakkaan itse rinkan.
Kyllä on monenlaista kerennyt mahtua tähänkin viikkoon. Maanantaina pidimme kevyen esitelmän Suomesta vanhuksille, se meni enemmän kuin hyvin. Porukkaa oli aulan täydeltä, Mateja tulkkasi meidän englannin kuulijoille, vanhukset jaksoivat pommittaa innostuneena kysymyksillään ja lopuksi saimme raikuvat aplodit. Jälkeenpäin meiltä olisi vaadittu vielä isompaa esitelmää koko hoitohenkilökunnalle, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä emme kerkeä sellaista huomenna pitämään. Saattaahan se nakittua minulle ensi viikkoon, saas nähdä. Mielestämme pääasia tällaisen esityksen pito nimenomaan vanhuksille. Esityksen jälkeen seurasi lisää esityksiä, kun päiväkodista tuli lapsia laulamaan. Lopuksi kaiken kruunasi mies joka soitti ufoa... Koskaan en ole kuullut vastaavaa soitinta, liekö pitäisi samanlainen hankkia irlantilaisen tinapillin kaveriksi. Kyseessä oli siis The hang, sveitsiläistä tekoa oleva taottu rumpu. Kuulemma kallis soitin ja jonotuslista sepillä pitkä. Kyseinen esiintyjä soitti uskomattoman taitavasti omia sävellyksiään, ei ne melodiat ehken ihan tältä planeetalta olleet. Suomi-teema jatkui tänään, toimitin dj:n virkaa tanssittamalla vanhuksia suomalaisten artistien tähdittämänä. On ollut myös lukupiiriä, laulamista, askartelua...
Maanantaina käsistään taitava lady, josta aikaisemmin kerroin, yllätti lahjoilla. Hän oli virkannut meille pienet tyylikkäät koristehatut ja
kukkia. Uskomatonta käsityötä, häntä kiitimme tänään suklaalla. Suomesta opettaja soitteli, saimme vihdoin sopimuksiin allekirjoitukset. Työhön tuli myös uutta potkua kun fysioterapeutti palasi lomaltaan, ensi viikon ajattelin hyödyntää erityisesti hänen kanssaan, hän on talossa ainoa joka käyttää esim. nostolaitetta hoitotoimenpiteissä. Muutenkin aika vähän näkyy olevan apulaitteita käytössä, liekö kyse rahasta vai viitseliäisyydestä, aina ei ota selvää. Asukkaihin on tullut niin hyvä yhteys, että todella haluan olla vielä ensi viikkoon. Tänään viimeistään tuntui myös siltä, että olemme jo muiden hoitohenkilökunnan tavoin vakikalustoa, ajottaisesta kielimuurista huolimatta pystyy tekemään työtä oli sitten parina kuinka englantia taitamaton tahansa. Ihmiset ovat loppujen lopuksi samanlaisia joka puolella maailmaa. Melko mielenkiintoinen juttu myös se, että dementiaosastolla eräs vanhus on alkanut korvaamaan sloveenin saksalla aina kun jutellaan. Eihän siinä, oma kielipääni on herännyt myös tämän kielen suhteen ja sanoja muistuu hyvinkin yllättävästi mieleen. Päivän aikana yleisesti ottaen saattaa tulla puhuttua viittä kieltä (eleet mukaanlukien), kaikkea tietysti sopivasti sekaisin :P. Huomenna saatamme päästä vierailemaan muutamassa erilaisessa hoitolaitoksessa lähiseudulla.
Eilen pyöräilin tuulispäänä kylästä toiseen, pitkälle Budanjen ohi. Oli taas sellaista vuoristotietä, hiki virtasi ja viimeistään rankka sadekuuro kasteli. Löysin uusia hevosia ja yksi melko tutunnäköinen suomesta muistuttava parivaljakko, pullea poni ja kaunis iso hevonen, laukkasi vastaan tervehtimään kun aikani huutelin.
Vrhpoljessa "varahevoseni" on varsonut ja sinnekin ilmestynyt shetlanninponeja, taitavat olla vielä minisorttia, sillä heinän keskeltä ei meinaa näkyä kuin korvia.
Huomista odotankin jo innolla, siitä sitten myöhemmin.. 😊
Advertisement
Tot: 0.077s; Tpl: 0.011s; cc: 6; qc: 46; dbt: 0.0482s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb