Advertisement
Published: June 24th 2009
Edit Blog Post
9.6.-10.6. Pojat
Ehkä aika kultaa muistot, mutta tuntuu että nämät meidän pojat ovat yltyneet vaan pahemmiksi miniriiviöiksi ja vanhempien energian viejiksi. Lare höpöttää aivan hiiirveän paljon. Miksi, miksiköhän, mietitään-äiti-miksi, se pohdiskelee. Joskus se puhuu teologissävytteisiä "äiti minä oon kyllä sitä mieltä että Jumala on tehnyt paperirullat. Jumala on tehnyt ihmisetkin, mutta niillä on niin paljon muuta tekemistä, että Jumala on ite sit tehnyt nämä rullat." Se suunnitelee sekä konkreettista tulevaisuutta (Turku-kotiin pitäisi saada parveke, vihreän värinen parveke) että hieman visiönäärisempiä juttuja (sitten kun hän on pelastajana Suomessa, hän menee aina auttamaan jos jossain tulee hätätilanne). Ollaan koitettu antaa sen toteuttaa itseään, niin paljon kuin voidaan antaa. Kun se löysi kaulimensa, ja halusi leipoa, se sai nyt leipoa croissanteja eli "kroisetteja" voitaikinasta.
Henkka puolestaan on oppinut vaikka mitä. Puhumisen opettelu ei etene kovin sähäkästi, mutta hauskasti kyllä. Nykyään kun sille sanoo että "sano Henkka HEI", Henkka sanoo innokaasti "EI", ja "sano Henkka HAI", Henkka sanoo tarmokkaasti "AI", ja "sano Henkka HUI", Henkka sanoo dramaattisesti "UI"! Lisäksi Henkka yllätti taannoin sanomalla isin kanssa ruokakaupasta lähtiessä kassalle "TSY!" eli Tschüss. Henkka on varsin kovakourainen, se huitoo toisia vaikka nenuun. Toisaalta sitten jos huomaa satuttaneensa, ottaa korvista kiinni saadakseen puhallettua sattuvaan kohtaan. Se
tykkää myös tiskauksesta. Halutessaan osallistua, se raahaa tuolin olohuoneesta keittiöön! Kun alakerran naapurit soittaa musiikkia niin, että se kuuluu ikkunasta, Henkka rokkaa ikkunan edessä. Yhä se tykkää lukemisesta, katselee kuvia kirjoista tarkkaan, eikä riko kirjoja tai lehtiä, vaikka muuten raju onkin (paitsi jos kinaa niistä Laren kanssa). Muumin kuvista Henkka osaa heti sanoa tietäväisesti "maamamamaama-paapapapa" kun on kerran katsonut Laren kanssa Muumia tietokoneelta. Ja täyttihän se heppuli perjantaina jo puolitoista vuotta. Ai niin, se osaa myös jo kiivetä tikapuu-mallisia tikkaita liukumäkeen!
11.6. Stockerkahnrennen
Torstai oli taas täällä jonkun sortin pyhäpäivä. Meille arkinen työpäivä muuten, mutta iltapäiväksi piti päästä kaupungille katsomaan venekilpailua, Stockerkahnien vuosittaista kisaa. Sinnehän halusivat tietysti kaikki muutkin, joten silta oli piukassa porukkaa. Kisan ydin taisi olla reitin silmukka Neckarin sillan alitse ja takaisin, siinä veneet olivat sumpussa ja kansa hurrasi.
Me menimme Neckarmüllerin terassilta katsomaan loppupelejä. Ilma oli hieno, ja ihmisillä oli enemmän vapputunnelma kuin varsinaisena vappuna. Henkka vaan oli kovin liikkuvainen. Lare ei samassa iässä mennyt kauas, Henkka kyllä menee. Tosin ei päättömästi, kyllä se katsoo että näemmekö. mutta sitten se vaan jatkaa matkaa mihin huvittaa.
12.6. Rottenburg
Launtaikohteemme oli naapurikylä Rottenburg, lähinnä siksi että siellä keisari Maksimilian kuulemma vuonna 1506 tapasi
tyttärensä Margareetan. Oli näes Habsburgien alueita silloin (siihen aikaan tämä seutu oli ihan pirstaleisesti jos jonkun ruhtinaan tai luostarin tai ties minkä aluetta vierivieressä). Ihan mukava kylä. Kiva kirkkotaiteen museo, varsin vinhoja tauluja pyhimyksistä ja muutama peräti 800-lukuinen esine. Lare ilmoitti että Pyhä Yrjö ja Pyhä Martti niinkun pyhäilee. (Kyseinen toiminta oli ilmeisesti jonkinlaista taistelua.) Kylä tuntui iltapäivällä kovin hiljaiselta verrattuna Tübingenin keskustan turistihulinaan. Oli helle. Keskustasta ruokapaikkaa oli vaikea löytää, hiukan sivummalla oli mukava kreikkalainen.
13.6. Freiwillige Feuerwehr Tübingen - Tag der offenen Tür
Lare oli odotellut paikallisen VPK:n avoimia ovia jo kauan. Aamusta se jo intoili, että tänään se on, ja ehti ennen lähtöä jännitämäänkin niin, ettei luvannutkaan lähteä. Mentiin kuitenkin. Keskustan paloasemalla oli paljon autoja näytillä, ja hyvin paljon ihmisiä niitä katsomassa. Tosin tuntui että paloautotalleihin pystytetyt ex-tempore ruokalat vetivät enemmän väkeä kuin varsinaiset paloautot. Me kyllä tutkimme kaikki autot tarkkaan! Larelle ostettiin oma palomiehen kypärä. Syötiin, ihmeteltiin palomiesten kaappeja ja niiden päällä olevia kypäriä (ihan kuin se Laren, vähän isompia ja vähän kuluneempia vaan) ja katseltiin autot vielä kerran läpi. Lare piti kypärää päässään loppupäivän, vaikka kuumalla säällä hiki vaan virtasi sen poskia pitkin.
14.6.-18.6. Sukuloimassa leirintäalueella
Tiistaina Unski ja Nilla
tulivat lomansa alussa Tübingeniin, Neckarcampingin leirintäalueelle. Lare odotti innolla millainen teltta sillä "mummun pikkuveljellä" on, joten menimme heti tiistai-illalla kylään katsomaan. Leirintäalue olikin poikien mielestä tosi nasta paikka. Nurmikolla juokseminen, ilmapatjalle hyppiminen, mansikoiden syöminen ilman että kielletään sotkemasta, se se on pikkupojan elämää parhaimmillaan. Mukava oli nähdä pitkästä aikaa!
Keskiviikkona ilmakin alkoi olla oikein lomalaisille sopiva. Lare ja Tupu kävivät esittelemässä kotikaupunkia, käytiin linnalla ja katseltiin toripäivää. Opiskelijat järjestivät mielenosoituksellaan ohjelmaa, ja ongelmia - osa niistä keksi istua keskellä risteystä tukkimassa liikenteen ja bussit lopettivat kulkemisen. Lare jäi sen takia iltapäiväksi Unskin ja Nillan kanssa, pääsi uudestaan leirintäalueelle. Tupu repäisi ja käveli ylös Waldhauseriin. (Ei se niin kauheaa ollutkaan, vaikka tuli siinä hiki, eikä vaan helteen takia.) Iltaluennon jälkeen bussit kulkivat taas. Tupu toi Laren ja vieraat mukanaan meille, pitihän meidän päästä näyttämään meidän hienoja maisemia! Lare olisi taatusti käynyt teltalla vielä torstainakin, tyydyimme kuitenkin vaan treffaamaan kaupungilla. Lomalla olijat lähtivät perjantai aamulla kohti Kroatiaa, meillä jatkui arki.
19.-20.6. Juhannustako?
Juhannusaatto ei kyllä oikein tuntunut miltään. Täällähän juhannusta ei ole, vettä satoi ja jotenkin väsytti. Piristettiin itseämme katsomalla kuvia edellisistä juhannuksista. Kun Lare oli alta yhden, olimme Motalassa Göta-kanavalla. Fillaroimme pitkin ruotsalaista maaseutua keskiaikaisten kirkkojen kierroksella, ja
ne olivat kaikki kiinni. Kun se oli vajaan kahden, söimme erinomaisia savustettuja katkarapuja Torekovissa, Ruotsin länsirannikolla. Seuraavana vuonna meillä oli legendaarinen grillijuhannus vesisateessa Münsterin eteläpuolella leirintäalueen laiturissa Iinan ja Ilen kanssa. Viime vuonna taas olimme kanavalla keskellä syvintä Ranskaa, Juha oli juuri telonut jalkansa ja sieltäkin maaseudun pimennosta ilmestyi joku onkimaan juuri nimenomaan meidän veneemme keulan yli aamulla yhdeksältä. Nyt ei sitten kerrankin oltu veneellä, harmi.
Juhannuspäivänä alkoi tulla tunnelmaa, kun puolen päivän jälkeen ikkunoistamme näkyvälle nurmikolle joku toi pöydän ja tuolit, kattoi kauniisti ja koristi pöydän Ruotsin lipuilla. Pian joukko ruotsalaisopiskelijoita lauloi siellä Gubben Noaa ja Helan går, tytöillä kukkaseppeleet päässä. Siitä mekin intouduimme lähtemään ulos, alas mäkeä ja Neckarin rantaan tietysti. Pojat syötti kaloja brezelillä. Linnut lauloi ja oli kesäistä, vaikkakaan ei kovin lämmintä.
Advertisement
Tot: 0.116s; Tpl: 0.018s; cc: 11; qc: 49; dbt: 0.0591s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb