Nice is nice

---

Perjantaina 26.7. aamulla pakattiin ja siivottiin vielä loput ja oltiinkin palauttamassa avaimia kympiltä. Auto oli aivan tupaten täynnä tavaraa. Päätettiin vetää koko matka Nizzaan motaria, kun siitäkin kertyi ajoa jo kolmisen tuntia, eikä Lilian nukkunut kuin 50 min. Poikettiin kuitenkin syömään puoliltapäivin randomilla Le-Cannet-des-Maures’in ankeahkoon kylään. Ei aluksi löydetty mitään järkevännäköistä ruokapaikkaa ja lähdettiin ajamaan Le Vieux Cannet –kyltin perään. Kapea tie lähti kiemurtelemaan ylös kukkulanrinnettä läpi omakotialueen ja ylhäällä oli todella idyllisen näköinen pikkukylä, joka käsitti vain muutaman talon. Vastaan käveli pari turistia ja he kertoivat, ettei paikassa ole ravintolaa eikä edes kahvilaa. Ajettiin takaisin alas ja toiseen suuntaan liikenneympyrästä ja valittiin tien varresta yksi ravintola, joka näytti tosi kotikutoiselta ja just siltä, että se on joko katastrofi tai löytö. Ravintolassa oli töissä ilmeisesti koko suvun naiset ja hirveä tohina, vaikka vasta kaksi asiakasta meitä ennen. Ravintola alkoi kuitenkin pikkuhiljaa täyttyä ja työntekijät tunsivat suunnilleen kaikki asiakkaat. Roquefort-tagliatelle ja juustosalaatti olivat molemmat hyviä kuten myös tiramisu- ja créme brulèe –jälkkärit.



Nizzassa oli vähän härdelliä juna-aseman vieressä kapeilla kaduilla, kun GPS tunki meitä koko ajan joko kävelykaduille tai yksisuuntaisia vastaan, mutta lopulta päästiin hotellille. Jaakko lähti tankkaamaan ja palauttamaan autoa, Lilian otti päikkärit huoneessa. Saatiin sviitti, joten on ihan mukava ja tilava parvekkeellinen huone. Ja viileä!!!!!!!



Ennen iltapuuhia käytiin vähän kävelemässä. Käytiin Nicolas’ssa ostamassa Henriot 2005 rosé–sampanja sen kunniaksi, ettei autovuokraamon tyyppi ollut huomannut kolarointia(pienehköä naarmua). Siinähän siis säästyi iso summa rahaa kun omavastuuta ei oltu alennettu autoa vuokratessa! Käveltiin hotellin kulmalta ostoskatua pitkin Place Massenalle ja siitä rantaan. Ihailtiin komeita ja tosi hyväkuntoisia taloja, jotka näyttivät varmasti vielä hienommilta Tarasconen rapistuneiden röttelöiden jälkeen. Oli paljon viileämpikin, oikein suorastaan vilvoittava tuuli, vaikka lämpötila olikin vielä kolmessakympissä. Palattiin kaupan kautta hotellille, jossa Lilian pääsi kylpyyn ja nukkumaan. Me syötiin vähän terdellä, korkattiin samppis ja kurkittiin vastapäisiin taloihin ja ihailtiin maisemaa ympäröiville kukkuloille. Illalla saatiin vielä varattua lounasraflaksi Bistro d´Antoine vanhasta kaupungista, jota oli laajasti kehuttu ja saanut Bib Gourmandinkin.



Lauantaina 27.7. lähdettiin suht ajoissa liikenteeseen ja suoraan rannalle Oopperan eteen. Mä kävin uimassa ja Suvikki & Lilian kävelivät pitkin rantaa ja yrittivät pysyä varjossa. Suoraan uimasta kello olikin 12 ja mentiin lounaalle. Raahattiin rattaat raflan toiseen kerrokseen, joka oli enemmänkin olohuoneen kuin raflan näköinen. Toisilla asiakkailla oli koira, joten Lilian oli ihan innoissaan. Safka oli todella taidokkaasti tehtyä, alkuruokana mulla mustekala&chorizo&endiivi –sbalaatti, joka toimi loistavasti. Suvikilla tuoreita anjoviksia. Pääruokana mulla oli aivan täydellisesti paistetut vasikan munuaiset ja Suvikilla kielipataa. Molempien ruoat olivat matkan parhaat tähän mennessä, aivan huikeat. Rosépullokin toimi hyvin ruoan kanssa. Otettiin myös jälkkärit, jotka olivat yllättäen (mielikuvitukseton lista) tökerösti lykätty lasiin. Piti vielä maistaa 18-v rommia, joka ei kyllä ollut hintansa arvoista pistävyytensä takia. No koko lysti kahdelle 90€ on todella hyvä hinta kun kyseessä ei ollut mikään erityinen lounaslista ja sisältäen koko setin viinipulloineen päivineen. Oli muuten ensimmäinen ravintola, jossa sanottiin,ettei ole mikroa, kun pyydettiin lämmittämään Lilianin ruoka.



Lähdettiin vanhasta kaupungista kohti Place Massenan vieressä olevaa ”lasten leikkikenttää”, joka oltiin nähty perjantaina. Oli taas todella tukalan kuuma ja mittari näyttikin 37,5c. Kun päästiin puistonpätkälle, niin yhtäkkiä meidät ympäröi ihan tolkuton määrä intialaisia. Taisi joku turistibussi kaartaa just paikalle. No tulivat ihan viereen istumaan ja Lilian saikin siten taas lisää jäseniä kansainväliseen fan clubiinsa kiipeilemällä rattaissa ja vilkuttelemalla turreryhmälle. Yksi nainen kaivoi laukustaan vielä karkinkin hänelle. Jatkettiin matkaa vielä kaupungin poikki ja tarkoituksena oli saada Lilian nukahtamaan. Piti lopulta mennä Negrescoon Perriereille, mutta jäätiin vielä Musée Massenan puistoon hetkeksi hengailemaan. Negrescoon ei ollut pääsyä sisään kuin asiakkaille eikä sitten jääty niiden terdellekään kun ei näyttänyt houkuttelevalta. Buikattiin toisen hotlan terdelle ja hoidettiin syötöt ja vaipat kuntoon ennen kuin vihdoin Suvikkikin pääsi uimaan. Mäkin pulahdin vielä nopeasti ennen kuin käveltiin takaisin hotellille. Mä menin vielä Monoprixin kautta ja ostin superpieniä määriä juustoja, pateita, oliiveja jne sekä tietenkin patongin ja punkkaria. Takaisin hotellilla oltiin aika puhki. Reilu 5km kävely tällaisessa kuumuudessa rattaiden kanssa on yllättävän heviä hommaa. Lilian kuitenkin jaksoi vielä leikkiä ja läiskytellä ammeessa, jonka jälkeen meni pian nukkumaan ja me päästiin hotellin terdelle nauttimaan iltapalaa.



Sunnuntai 28.7. aamulla pakattiin kamat kasaan ja aivan uskomatonta, että saatiin kaikki pakattua laukkuihin. Mun partavaahto ei tosin enää mahtunut kyytiin vaikka molempien laukut oli viritetty aivan äärimmilleen. Mun rinkka painoi lopulta 21kg ja Suvikilla noin 15kg. Lilian veti vielä klo 10 pikapäikkärit, jonka jälkeen tsekattiin ulos ja lähdettiin tramilla vanhaan satamaan, jossa ei aiemmin oltu käytykään. Pyörittiin siellä hetki ja nautittiin taloista, takorautaparvekkeista jne. Otettiin lounaat yhdessä bistrossa, jota oli kehuttu netissä (safka ihan ok, mutta vähän ylihintaista) kun ei jaksettu kävellä pidemmälle. Jälkkäriksi otettiin aika nihkeät italialaiset jätskit paikasta, jonka puolalainen myyjätär oli ottanut kotimaastaan muistoksi vanhan kunnon itä-eurooppalaisen palvelukulttuurin.



Käveltiin takaisin hotellille n.1,5km ja piti käydä vielä yksillä kaupoilla matkalla, mutta sunnuntaina oli tietty melkein kaikki paikat kiinni. Otettiin kuitenkin vielä lasilliset perroquetia ja roséta hotellin läheisellä terdellä ja sitten lähdettiinkin taksilla kentälle. Kentän lounge tuli taas hyvään paikkaan ja sai rauhassa istuskella. Lilian otti kuitenkin aika ison roolin, koska aina kun tuli kuulutuksia lennolle, alkoi Lilian huutaa omaa tiedotustaan innokkaasti siihen päälle. Mä en ainakaan sen vuoksi saanut mitään selvää yhdestäkään kuulutuksesta. Muutenkin oli täynnä virtaa ja yritti jatkuvati karata johonkin suuntaan ja jutella kaikille. Kotona oltiin sitten klo 23.45 ja aamulla olikin sitten ensimmäinen työpäivä...



Loma meni aivan loistavasti kaikin puolin. Välillä kuumuus alkoi tökkimään, mutta senkin kanssa tuli sitten hyvin toimeen. Ranska on (valitettavasti) yksi harvoja maita, joissa tämänkaltainen reissu on mahdollinen.Isoja kaupunkeja, joissa pitkä historia ja yhtenäinen hieno arkkitehtuuri. Hyvää safkaa regionaltwistillä, loistavia viinejä, vuoristoja, lämmintä merta,maaseutua jnejne.



Pointsit kyllä Ranskan lisäksi myös Lilianille, joka on varsinainen ilopilleri ja loputtoman kiinnostunut kaikesta, erityisesti muista ihmisistä, eikä pelkää uusia asioita. Ihanteellinen matkaseuralainen siis!

---