Kaverukset Frans ja Leonard

---

Matkalle lähtiessä minulla ei ollut oikein ymmärrystä siitä, mihin olemme menossa. Olin kyllä katsonut kartasta, mutta paikan nimet eivät sanoneet minulle mitään. Tiesin, mihin minun piti matkustaa Pariisista junalla. Rolandilla oli tavoitteena, että käymme kiertämässä 8 linnaa neljän päivän aikana.

Sittemmin kävi ilmi, että seutu on kuuluisaa Loire-joen laaksoa, jossa Ranskan kuninkaat ovat rakennelleet linnoja erityisesti renessanssin aikaan. Minä luulin, että Ranskan kuninkaat viihtyivät Pariisissa, mutta se oli kai myöhemmin. Ei kovin paljon myöhemmin, koska vallankumouksen jälkeen täällä ei enää oikein kuningasta ollut.

Léna oli etukäteen iloinnut siitä, että näemme Leonardo da Vincin linnan, joten suunnistimme ensimmäisenä Amboiseen. Clos Lucé on pieni linna tai iso kartano, johon Ranskan kuningas Frans I kutsui ystävänsä Leonardon viettämään vanhuuden päiviä. Leonardo ehti elää kolme onnellista vuotta kauniissa kartanossa ennen kuolemaansa.

Clos Lucé oli entisöity kauniisti ja pitäytyi johdonmukaisesti da Vinci -teemassa. Oli siellä kai muitakin asukkaita ollut, mutta niistä ei jäänyt mitään kuvaa. Alakerrassa oli näyttely pienoismalleista, jotka oli rakennettu da Vincin piirrustusten mukaan. Eniten pidin kartanossa leijuvasta autenttisesta tuoksusta, johon sekoittui vieno savun haju sekä ulkoa tuleva ruusun tuoksu. Avotakkoja ei tarvinnut varmasti nyt kesällä käyttää, koska lämpöä on 25-30 astetta, mutta talvella varmasti ovat käytössä, eikä savun haju niin vain lähde.

Kaikissa käymissämme linnoissa lapsille on tavallisen esitteen sijaan oma aarteenetsintä tai muu tehtäväreitti. Léna oli niistä niin innoissaan, että oli vaikea pysyä hänen vauhdissaan. Joskus istuimme porukalla pohtimassa ratkaisua johonkin tehtävään. Lasten huomioiminen on varmasti yksi menestyvän turismikohteen ominaisuus.

Puutarha oli myös museoitu. Englantilainen ruusutarha oli punaisenaan Mona Lisa -lajikkeen ruusuja. Da Vincin kryytimaalla esiteltiin, kuinka tämä kasvisruokaa syövä nero teki kokeita kasveilla. Suuremmalla alueella oli rakennettu reaalikokoisia da Vincin laitteita: pumppuja, ratasyhdistelmiä, nostosilta, helikopteri...

Söimme piknikin Loire-joen rannalla ja suunnistimme Amboisen kuninkaalliseen linnaan. Linnan rakennuksista on jäljellä enää murto-osa, mutta sekin mitä siitä on jäljellä on vaikuttava. Amboise oli monelle 1500-luvun kuninkaalliselle lapsuuden koti, mm. Frans ensimmäiselle. Siellä on ollut myös kaikenlaista draamaa liittyen Ranskan uskonsotiin.

Vuokrasimme Lénalle tabletin, jolla hän pelasi jotain kuninkaallista peliä linnan käytävillä, minkä vuoksi kierros linnassa kesti melkein kolme tuntia. Sattumoisin linnassa oli myös tapahtuma, johon kuului renessanssityylisten naamiaisasujen esittelyä. Mahtoi olla tädeillä tylleissään lämmin! Lisäksi osallistuimme opastetulle kierrokselle linnan uumeniin, joihin muutoin ei turisteja päästetä. En oikein jaksanut yrittää ymmärtää ranskankielistä opastusta.

Kävelyä tuli päivän aikana noin 9 kilometriä, mikä on aika hyvä varsinkin Lénalle. Askel askeleelta minunkin ymmärrykseni Ranskan historiasta karttuu, mutta kyllä se askel tällaisen päivän jälkeen painaa!

---