Lilianin ensimmäinen tähti

---

Maanantaiaamuna pakattiin ja tiskattiin ja Jaakko haki vielä leipomosta aamupalaa ja vei roskat kierrätykseen. Sitten ajeltiin tosi kapeaa ja mutkittelevaa tietä Morvanin kansallispuiston hienon metsikön, muutaman pikkukylän ja Lormesin kaupungin läpi. Saulieu’ssä pysähdyttiin kahvilaan (oli muuten sekin jostain 1600-luvulta) ruokkimaan Liliania taas purkkiruualla. On varsinainen gourmet-matka ollut hänelle, kun purkkiruokaa vaan vetää... Ei ehditty tai jaksettu tehdä talollakaan kuin yksi satsi ruokaa. No, Ranskassa vauvojen purkkiruuat on kyllä monipuolisempia kuin Suomessa. Mutta puuroa ei ole sitten minkäänlaista ja Suomesta mukana tuodut hiutaleet ovat loppuneet. Kummitädiltä on tilattu lisää puurohiutaleita ja ne pitäisi saada kun nähdään Tarasconissa 15.7. Aamu- ja iltapalaksi markkinoidaan vielä yksivuotiaillekin kaikenmaailman kaakaon- tai keksinmakuisia, maitoon liuotettavia jauheita! Toinen vaihtoehto ovat maitoon liuotettavat kaakaon- tai minkä lie makean makuiset keksit... Nyt sitten yritetään syöttää mysliä maidolla tai jugurtilla melko huonolla menestyksellä.



Yhtäkkiä juuri ennen Beaunea alkoi sitten sitä viiniä näkyä ja sitten sitä olikin kaikkialla. Kaikki pellot ja rinteet, niin pitkälle kuin vain näkee, ovat viiniä.Seikkailtiin jonkin verran ennen kuin majoitus löytyi. Tämä on ihan keskustassa, kaupungin muurin kupeessa, upea 1400-luvulla rakennettu talo. Kaupunkiin saapuvat maksoivat tässä tullin eli vähän kuin Tullinpuomi kotikulmilla Manskulla... Aivan mieletön, rauhallinen sisäpiha, jossa on paljon kukkia ja istutuksia ja monta oleskelupaikkaa. Aamiaishuonekin on puoliksi ulkona. Omistajat ovat tosi sympaattinen ja ystävällinen kuusikymppinen pariskunta. Huoneessakin kaikki on ihan viimeisen päälle sievää ja kylpyhuone vasta remontoitu.



Lilian nukahti, kun käveltiin kaupungilla ja yritettin mennä viinimuseoon, mutta sinne ei päässyt rattailla. Mentiin sitten Hôtel-Dieu’hön eli vanhaan sairaalaan, jonka oli köyhiä sairaita varten rakennuttanut Burgundin ruhtinaan kansleri 1443. Olikin aivan mielettömän vaikuttava paikka, melkoisen pytingin pistänyt pystyyn varattomille keskelle kaupunkia. (Tosin ottaen huomioon sen ajan hoitometodit ei ehkä ollut niinkään onni päästä sairaalaan vai ei...) Kuunneltiin audioguideja melkein pikakelauksella, jotta ehdittiin mahdollisimman paljon ennen kuin Lilian herää... Opittiin mm. sellainen kiinnostava seikka, että sairaala teki omaa viiniä ja hoiti viinihuutokauppoja, jotta oli omavarainen, ja sairaala toimii edelleen, vaikkakin toisissa tiloissa ja rahoittaa toimintansa edelleen huutokaupalla. Sairaalan apteekista löytyi melko hassuja puteleita, kuten onnellisuuseliksiiriä.



Lilian heräsi kesken kierroksen, mutta ei alkanut riehua ennen kuin vasta brasseriessa, jonne mentiin illalliselle. Kenenkään syömisestä ei tullut oikein mitään ja tuskanhiki valui. No ruoka ei ollut niin ihmeellistä, että sen puoleen ei haitannut. Suvikin köyhä briossi oli ihan hyvä, joskin sekin vähän liian kuiva. Jaakon Burgundin pata oli erityinen pettymys. Kämpillä Lilian pääsi vielä touhuamaan pihalla ja ihmettelemään lintuja. Radiopuhelinten turvin istuskeltiin vielä kahdestaan pihalla, kun Lilian jo nukkui huoneessa.



Aamupala oli melkoista herkuttelua: kolmea juustoa, parmankinkkua, salamia, patonkia, croissantteja ja hilloja, mehua, jogurttia ja hedelmiä. Isäntä tarjosi vielä maistiaiset Marc de Bourgognea eli pinot noirista tehtyä paikallista grappaa. Aika ylläri näin aamupalan perään. Huomattiin aamupalaterassin seinällä Tour de Francen kartan (johon isäntä päivittää aina keltaisen paidan kantajan sekä kunkin etapin voittan) ja tajuttiin, että ensi lauantaina etappi päättyy Lyoniin, jossa juuri silloin ollaan. Pitää yrittää mennä katsomaan maaliintuloa... Koitan myös ostaa Lilianille pallopaidan, jota kantaa aina ”meilleur grimpeur” eli etapin paras kiipijä. Toivottavasti löytyy joku Tour de Francen krääsäkauppa, josta tuon löytäisi. Lilian kun kiipeää nykyään joka paikkaan ja erityisesti kaikki rappuset suorastaan vaativat nousua.



Toinen uusi juttu, joka alkoi heti matkan alussa on,että koko ajan pitää osoittaa sormella eri juttuja ja sitten meidän pitää kertoa, mikä se on. Varsinkin jos katsellaan kuvakirjaa, Lilian yrittää usein matkia sanoja. Hän on oppinut lampaan eli bääähää, koiran eli ha-ha ja possun eli öh-öh, ja kun katsotaan hevosta ja lauletaan Ihhahhaa, hän alkaa tanssia. Vilkutuksen merkitys on myös nyt sisäistetty paremmin ja aina kun lähdetään jostain, hän vilkuttaa kaikille ja osaa myös sanoa he-he.



Aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan Côte de Nuits’n viinialueiden läpi kohti Dijonia. Ajeltiin viinipeltojen poikki kiermutelevia polkuja ja käytiin katsomassa pienen pientä 1,9hehtaarin aluetta, jossa tuotetaan kuuluisaa Romanée Contin viiniä. Meidän talon isännällä on oma ”vaatimaton” viinikellari, josta löytyy vuoden 2005 pullo eli arvokkain versio kyseisestä viinistä. Saanut Parkerilta 99 pistettä ja hintaa netistä tsekattuna on 18500€/pullo. Tuolla tilalla tuotetaan vuosittain noin 3000 pulloa ja niistä pitäisi sitten riittää viinit koko maailman ravintoloille ja keräilijöille. Eli todellisesta harvinaisuudesta on kysymys eikä niitä todellakaan myydä kaikille vastaantulijoille vaikka rahaa olisi taskut pullollaan.



Hienoa tosiaan oli ajella peltojen poikki ja katsella maisemia ja viljelijöitä työssään. Yhdessä kohtaa piti vähän väistää, kun isäntä oli juuri menossa viljelmälleen hevosen kanssa töihin... Melkoista käsityötä siis. Hiukan eri meininki kuin esim Bordeaux’ssa, jossa on isoja, muurein ympäröityjä tiloja, joille pääsee vain oppaan kanssa katsomaan. Täällä käytönnössä kaikki pieniä tiloja eikä sellaista chateau –kulttuuria eli maistelut jne tapahtuvat erillisissä caveissa (viinikellari) kaupungilla. Hieno alue kuitenkin!



Päädyttiin Dijoniin, joka on tähän mennessä näkemistämme Ranskan keskikokoisista kaupungeista ylivoimaisesti upein. Heitettiin auto parkkihalliin ja mentiin heti lounaalle brasserien terdelle. Otettiin hyvät juustosalaatit ja syötettiin Lilian samalla. Jälkkäriksi Suvikki otti profiterole xxl ja se tosiaan oli ISO! No menihän se alas kuitenkin vaikeuksitta ja oli herkullista.



Kaupunki oli todella rennon oloinen. Täynnä mielettömän upeita vanhoja rakennuksia, aukioita, kävelykatuja ja kahviloita. Lämpöä oli yli 30c eli todella kuuma päivä pyöriä kaupungilla. Käytiin myös 1700-luvulla avatussa Maillen alkuperäisessä liikkeessä (toinen on nykyään Madeleinen aukion laidalla Pariisissa) ja maisteltiin sinappeja ja vinaigrettejä. Dijonin kaupungintalon laidan goottikirkko oli myös upea ja selkeästi erilainen kuin muut aiemmin nähdyt ranskassa. Julkisivu oli täynnä cargoileja vieri vieressä ja se oli siistin näköinen erityisesti edestäpäin.



Käytiin parissa lasten vaatekaupassa, jonka jälkeen klo 17 lähdettiin ajamaan viinireittiä pitkin takaisin Beauneen. Matkalla Lilianilla oli niin kova nälkä, että pysähdyttiin lopulta yhden viinipellon laidalle kiven päälle syöttämään. Lopulta päästiin takaisin kämpille kuuden jälkeen.



Kun Lilian meni nukkumaan tuli meillekin vielä nälkä. Täältä majoituksesta ei ole mahdollista saada mitään safkaa illalla, joten lähdin hakemaan meille repas à emporter... Ei ollut tarjolla kuin pizzaa, mutta riittävästi kierrettyäni löysin yhden ravintolan, jossa juttelin pääkokin kanssa ja lupasi tehdä annokset mukaan. Otin rapupastaa sekä burgundin pataa. Odottaessa otin lasillisen Ladoix en nagets 2011 punaviiniä, joka oli erinomaista. Olin tietämättäni päätynyt fine dining paikkaan (jota netissä Michelin-ravintoloitsijat kehuivat yhdeksi suosikkirafloikseen täällä) ja annokset olivat koon ja hinnan puolesta sen mukaiset... Kotimatkalla kävelin yhden italialaisen raflan ohi ja otin vielä yhden pizzan kyytiin. Siellä odotellessani päätin maistaa toista Ladoix’n viiniä (2010), joka sekin maistui erinomaisesti.



Takaisin kämpällä syötiin ruoat ja etsittiin lounaspaikkoja seuraaville päiville ja päädyttiin varamaan pöytä kahdesta yhden Michelin-tähden paikasta. Samalla sain itse nautittua Cohiba Robuston sekä lasillisen Martiniguelaista 12-vuotiasta Arcane rommia. Tuo rommi on uusi tuttavuus ja todella pehmeän makuinen, jossa reilu sokeriruo’on sekä banaanin makua. Erinomaista!



Keskiviikkona Lilian heräili vasta klo 7, joka on ennätys nukkumisen suhteen. Aamupalan jälkeen Lilian touhusi pihalla Suvikin kanssa ja oli alkanut nurmikolla kahteen otteeseen jumppaamaan kyykkyyn-ylös ilman mitään tukea. Kävely taitaa alkaa melko pian.



Lounaalle mentiin sitten L’Oiseau des Vignes raflaan. Se on harvinainen Michelin-paikka, koska sieltä saa suurimman osan viineistä laseittain (70 eri viiniä laseissa, joista osa todella harvinaisuuksia). Otettiin alku- ja pääruuan sekä juustojen kanssa molemmat eri viinejä, joita sommelier suositteli. Jälkkäriviinit eivät olleet Burgundista, joten ne jätettiin väliin. Onneksi viiniä sai myös 8cl maisteluannoksina, niin ettei tullut edes päiväkännejä, mutta tuli maisteltua kuutta eri viiniä. Ruoka oli tosi hyvää, mutta ei nyt ihan lounasmenussa kuitenkaan mitään tajunnanräjäyttävää. Alkuruoka oli ravunpyrstöä maissikeitolla, pääruoka Bressen kanaa, sitten kolmea alueen juustoa ja jälkkärinä pralinella täytetty millefeuille. Lopuksi tuli financiereja ja sulkaamacaroneja. Viinit olivat oikeastaan aterian paras osa. Ja kallein... Ei oikein tuntunut oikeudenmukaiselta avata Lilianille taas valmisruokapurkkia, joten tilattiin hänellekin jotain. Toivat pääruoka-annokseen kuulunutta perunamuusia ja olivat tehneet siihen vielä vaahdon päälle. Lilian ei kyllä ollut siitä kovin innoissaan eikä syönyt kovin paljon, koska oli sen verran suolaista. Syömisen kanssa Lilian kitisi jonkun verran, mutta muuten käyttäytyi tosi hyvin ja seuraili tapahtumia syöttötuolistaan koko kahden tunnin lounaan ajan.



Syömisen jälkeen tultiin kämpille vaihtamaan vaatteita ja jotenkin siinä taas venähti. Oli taas ihan sikakuuma päivä ja mehut ihan pois. Jaakko kävi viinikaupassa kyselemässä rahtikustannuksia ja sitten käveltiin katedraalille, joka ei ollut mitenkään ihmeellinen. Sitten Lilianin pitikin taas syödä ja poikettiin kahvilaan.Käveltiin vielä kaupungintalolle ja sitten olikin nähty kaikki Beaunen nähtävyydet. Iltapalaksi käytiin ostamassa quicheja, patonkia ja charcuteriesta paikallista erikoisuutta jambon percillèe eli persiljalla maustettua pateeta. Illallisen kruunasi majapaikan isännän viinikellaristaan kaivama vuoden 2007 Côtes de Nuits Village Domaine de Chevallier. Halusi pahoitella parkkipaikan rakentamisesta meille aiheutunutta harmia. Puutarhassa on pöly vähän lentänyt ja auto jouduttiin jättämään parkkipaikalle 50 metrin päähän, mutta muuten ei oo käytännössä haitannut yhtään.Viini oli ”heikosta” vuosikerrastaan huolimatta aivan erinomaisen hyvää. Viinin antaminen omasta kellarista kuvastaa hyvin meidän isäntien asennetta. Äärimmäisen ystävällisiä ja kohteliaita eivätkä selkeästi tee tätä rahan vuoksi. Nauttivat kun ympärillä on ihmisiä ja Lilianiakin ovat koko ajan paijaamassa.



Torstaina taas aamu venähti vähän pitkäksi. Peruttiin brekkarin jälkeen (jossa mukana jäätävä ranskisperhe) meidän päivän tähtiravintola, koska se oli väärässä suunnassa mihin aiottiin ajella eikä olisi oikein taas aikaa parin tunnin lounaaseen. Lähdettiin siis Beaunen eteläiselle, Côtes de Beaunen viinireitille. Ensimmäisenä pysähdyttiin Pommardiin ja käytiin tsekkaamassa Chateaun vierailuajat ja hinnat. Lilian nukkui silloin, joten jatkettiin suoraan matkaa eteenpäin. Mentiin kylästä kylään ja jumiteltiin pienille kujille autolla. Volnayssa erityisesti oli ongelmia kun melkein joka paikassa oli ” route barrée” kyltti paikallaan. Pysähdyttiin ensimmäisen kerran kunnolla La Rochepot’n linnassa. Oli aivan huikea Disney-linna ilman mitään kaupallista krääsää. Oikea seikkailu-unelma pikkutyypeille. Meidän opaskin oli vielä superinnostunut hommastaan ja siinä itsekin innostui aidosti haarniskoista ja jalkajousista. Linna oli rakennettu 1400-luvulla, mutta tuhoutunut melkein täysin suuressa vallankumouksessa ja restauroitu sen jälkeen alkuperäiseen asuun. Linnan keittiöstä löytyi ikivanha gauffrepannu, jollaista Jaakko oli metsästänyt synttärilahjaksi! Hauskaa oli myös itse linnaan meno. Vallihautojen ja nostosiltojen jälkeen ovessa luki :” koputa kolme kertaa, niin ovi avataan”. Oli kyllä aika erikoista, että kaikki ovet vedettiin aina perässä lukkoon isoilla, vanhoilla avaimilla sitä mukaa kun edettiin. Yhdessä tornissa, jonka seinät olivat 2,5 metriä paksut ja jossa nukkuivat linnan vartijat, oli seinässä kaappi, jossa oli kymmenkunta lukkojärjestelmää, jotka kaikki sulkeutuivat ja avautuivat yhtaikaa yhtä avainta kääntämällä. Linna oli täynnä tuollaisia juttuja suoraan satukirjoista.



Oli jotenkin hukattu ajantaju ja kello oli jo 13.30 kun päästiin linnasta ulos. Ihme kyllä Lilian ei valittanut nälkää yhtään, ehkä oli jo luopunut toivosta, että saisi koko päivänä mitään ruokaa... Yritettiin etsiä pikkukylistä ravintolaa, mutta jumitettiin vain kaikenmaailman säiliöautojen taakse. Santenay’sta löydettiin viime tipassa lounaspaikka. Kaikki saivat sapuskansa ja matka jatkui taas huikeiden valkoviinitilojen läpi. mm. Chassagne-Montrachet ja Puligny-Montrachetin kautta Mersaultiin ja sieltä takaisin Pommardiin, jossa tehtiin linnakierros ja viinimaistelu. Pommardin on ostanut joku 70v ex-puuseppä/kiinteistönvälittäjä vuonna 2003 ja todella on laittanut rahaa kiinni remppoihin. Taiteen ystävänä on myös hankkinut sisäpihalle pari Dalin veistosta. Linnassa toimi myös galleria, jossa oli myytävänä aika kovia nimiä: Warhol, Lichtenstein, Matisse, Picasso, Chagall. Me tyydyttiin maistelemaan hyviä viinejä. Maistettiin kahta valkoista, kolmea punaista ja lisäksi marcia ja ratafiaa. Ei vaan pysty oikein ostamaan mitään kun huomenna perjantaina ajellaan Lyoniin ja tulikuumassa autossa viinit eivät oikein nauti olostaan.



Palattiin kämpille ja Suvikki lähti hakemaan iltapalaa kun mä syötin Liliania. Isännät pyysivät lasilliselle rosé-viiniä (2008, todella maukasta), jossa istuskelin yhdessä portugalilaisten työmiesten kanssa, jotka olivat juuri lähdössä kun parkkipaikka oli tullut valmiiksi. Lilianin sekopäisen kylpyammeriehunnan jälkeen on ollut taas aikaa kirjoitella, nauttia sikaria ja ottaa lasi rommia....

---