Advertisement
Published: July 23rd 2008
Edit Blog Post
Retki Kavan rannalle
Puokama ei ollut ihan sita mita ajattelimme... Zollella oli haasteelliset oltavat, silla taso oli kalteva ja epatasainen... Täällä on ollut melkoisen vaihtelevat säät… Kuuma aurinkoinen ja tuuliset, jopa myrskyiset ilmat ovat vuorotelleet. Emme ole olleet kovinkaan aktiivisia, vaan keskittyneet enimmäkseen oleilemiseen.
Sunnuntaina, 20.7 kävimme vastapäisessä saaressa, Donji Okrugissa (tässä kielessä eivät vaivaudu käyttämään turhia vokaaleja, vaan olettavat, että kuulija keksii ääntämisen luonnostaan…mm. Hvar, Krk, Bma, Trstenik…) . Sinne pääsee autolla läpi järkyttävän ruuhkaisen Trogirin. Matka sinne ei ole kovin pitkä, arviolta n. 6km, mutta ajo kesti liikenneruuhkan takia varmaan tunnin.
Rannan nimi on Kava ja siellä on jonkinlainen marmorikaivos, jota ei enää käytetä. Se on erotettu puomilla ja maksaa autoileville vieraille 10Kn. Kava sijaitsee ihan saaren pohjoiskärjessä. Rannat ovat jyrkät ja vaikeakulkuiset, mutta välillä on aina pikkukivisiä poukamia, joihin on ihan hyvä majoittautua. Me olimme kuitenkin sen verran myöhään liikkeellä, että emme enää löytäneet hyvää ja yksityistä poukamaa. Jouduimme valitsemaan ihan tyhmän kaltevan suikaleen. Lisäksi lähtöhössäkässä unohdimme kokonaan saudimattomme, saaremme ja pyyhkeemme kotiin. Mukaan tulivat vain kylmälaukku, snorkkelit, maskit ja räpylät sekä 2 tyynyä Siinä sitten taiteilimme kohteeseemme ja yritimme löytää itsellemme edes jonkinlaisen asennon! Vesi oli sentään kirkasta ja snorklaten näkyi muutama kalakin. Olimme suurella seikkailullamme ehkä noin puolitoista tuntia ja sitten takaisin kotiin ja omalle biitsille saareen! Olipas vaivan arvoista Totesimme, että parasta vaan
Unkarilainen ateria perheellemme
Porkolt pisteilla...koska kirjain puuttuu tasta koneesta! pysyä Segetissä! Ei tarvitse jonottaa ruuhkassa ja muutenkin meillä on ihan loisto saari itsellämme. Ei se loikoilu muuksi muutu: makkoilua auringossa välillä kylkeä kääntäen!
Se harmi retkestä oli, että olin myös arvioinut suojakerrointarpeeni väärin ja arvellut, että tulen toimeen Zollen kakkosella ( olen käyttänyt koko ajan 15). No, seuraava yö oli aika tukala, kun olin palanut tasaisesti kaikkialta… paitsi niskasta, joka on edelleen ihan valkoinen! Huomasin sen, kun olin Trogirissa kokeilemassa kaulakorua, punaista korallinauhaa! Niskani on jäänyt ruskettumatta ja näyttää aika hassulta. Mietittyämme, miksi niin on käynyt, havaitsimme, että aina ollessani mahalla pidän käsivarsiani leuan alla, jolloin pään asento on sellainen, että niska jää poimulle…HÖH!!
Trogirissa on ihan mielettömiä koruja! Adrian merestä kalastetaan jonkin verran harvinaista punaista korallia Visin saaren vesistä. Täällä on 10 sukeltajaa, joilla on lupa ottaa korallia ja siitä tehdään koruja. Muistaakseni Punaisestamerestä on kokonaan kielletty sen nostaminen, sillä laji on kuolemassa sukupuuttoon! Adrian koralli on kallista, esim. kaulanauha maksaa 100€ ylöspäin. Torikojuissa myydään myös korallikoruja jos jonkinlaisia, mutta korallit tulevat Intian valtamerestä ja Kiinasta. Halvat ovat aina värjättyjä ja osa on varmaankin muovia. Mattapintaiset on puristettu korallijauheesta muovin kanssa. Kaikki myydään tietysti aitona!!! No, eivät nuo paljoa maksakaan, muutamia €. Osa on sitä paitsi tosi
Zolle kokkaa
Nedan ulkokeittio on aika alkeellinen, mutta nyt ateria valmistuu kaasulla, silla avotuli oli liian haasteellinen. Keittiossa ei ollut piippua eika viemaria:) upeita ja näyttäviä! Olen katsellut kaulakoruja joka kerran Trogirissa käydessäni ja melkein jo ostinkin… tietty aidon Adriankorallinauhan, mutta sitten Zolle puuttui asiaan ja alkoi tivata kauppiaalta sertifikaattia korun aitoudesta. Kauppias ei ollut ollenkaan vakuuttava, joten asia jäi sitten siihen. En kuitenkaan ole menettänyt toivoani…. katsotaan miten käy
Useana iltana olemme saaneet kutsun osallistua Sibenicin perheen sekä yläkerran naapureidemme, Dunjan ja Tiborin illallisiin sekä lounaisiin. Aterialla tarjotaan aina kalaa. Todella herkullisia ruokia, mutta kalat pitää syödä sormin suuren ruotomäärän vuoksi. Tutuiksi ovat tulleet kaikenlaiset mustekalat lonkeroineen ja matomaisine jalkoineen, ravut sekä mitä kummallisimmat kalat. Eräänä iltana söimme pikku rauskuja ja kerran hirviökalaa, jonka ruumiista 2/3 on kitaa. Siitä syödään pelkkä häntä. (tällaisia näkee joskus Suomessakin kalatiskeillä.)
Eilen Zolle teki koko porukalle Pörköltiä, unkarilaista lihapataa. Tilaisuuteen osallistuivat kaikki Nedan ulkokeittiössä ja jokaiselle oli jotain tekemistä. Lopuksi tein vielä ”PinaColadat”. Olimme nimittäin kerran Trogirissa tilanneet moiset koktailit ja maksaneet niistä mielestämme kiskurihinnan (6€). Ajattelin tehdä herkun itse, mutta emme saaneet mistään kookosmaitoa. Rommipullokin oli liian iso ja sitä paitsi diettiimme ei kuulu sokeri! Asia ratkaistiin niin, että tuore ananas tavallisen maidon kanssa tehosekoittimeen, makeutusainetta sekaan ja lopuksi votkaa ja jääpaloja sekä pillit drinkkiin! Kerran Nikolina, perheen sairaanhoitajatytär piipahti terdellemme ja
sai maistaa juomaa! Hän ei koskaan ollut juonut mitään koktaileja, joten seuraavana päivänä koko kylä tuntui tietävän, mitä Nikolinalle oli tarjottu meillä ja sitten kaikki halusivat samaa!!! Tapaus oli tosi hauska ja saimme ilmeisesti positiivisen maineen täällä! ”Se finnugripariskunta, joka joi AINA pinacoladaa
Tänä aamuna saimme tilaisuuden käydä Nedan kanssa hänen viljelmillään vuorilla. Ihmiset täällä ovat joko kalastajia, maanviljelijöitä tai molempia. Nedallakin on tosi paljon maita vuortenrinteillä. Siellä hän viljelee oliivia, tomaattia, kurkkua ja paprikaa, sekä perunoita ja muita mukuloita. Aamusta iltaa hän uurastaa kasvihuoneissaan, oliivilehdoissaan ja puutarhoissaan. Nikolina auttaa häntä jonkin verran ja toisinaan hän palkkaa muutaman naisen kylästä avukseen. Hänen poikansa (jolle Neda on testamentannut maansa) ei tee mitään muuta kuin ajelee miehekkäällä moottoripyörällään pitkin kyliä!
Nedan viljelmiltä on huikeat näkymät merelle. Edessä on useita saaria, joissa on pieniä kyliä söpöine taloineen, pinjametsiä, välissä korkeita solakoita sypressejä. Kaikkialla kuuluu kaskaiden korviahuumaava siritys. Aurinko paistoi kirkkaana ja Bur-tuuli puhalteli vuorilta kirkastaen myös horisontin. Edessä turkoosi meren peili. Ei hullumpi näkymä eikä työympäristö! Ymmärrämme, että Neda viihtyy tiluksillaan, vaikkakaan emme sitä, miten hän ahkeroi siellä aamusta iltaan ja vuoden ympäri… Neda myy kuitenkin tuotoksiaan niin, että perhe elelee mukavasti ja on sitä mieltä, että he ovat jopa rikkaita! Kaikki
on suhteellista…
Vuorella Nedalla on kaksi muutakin taloa, joista melko uudella, mutta keskeneräisellä talolla hän suunnitteli viettävänsä eläkepäiviä miehensä kanssa. Mies kuitenkin kuoli jo 4 vuotta sitten ja talo jäi silleen.
Neda kertoi kerran, että täällä on pakko leskien pitää loppuelämänsä mustia vaatteita! Hän rakastaa värejä on kyllästynyt mustaan, joka hänen mielestään ei edes sovi hänelle! Asiaa on kuitenkin turha pohtia, sillä tapa on tapa eikä siitä sovi poiketa!
Ihmiset näissä kylissä elävät ihan toista aikakautta…. Kaupungeissa asiat ovat saman kaltaisia kaikkialla… Myös Nikolina on seurustellut viimeiset 6 vuotta pojan kanssa, jonka suku on ateisteja. Nikolinan perhe on roomalaiskatolisia… tarina on vähän Romeo-Julia-sorttia, sillä Nikolinaa ei hyväksytä pojan sukuun eikä Nikolina halua mennä sinne halveksittavaksi. Mitään kompromissia asiassa ei edes ajatella. Nainen menee aina miehen sukuun avioiduttuaan! Mielenkiintoista kokea paikalla tällaisiakin juttuja.
Iltapäivä on nyt taas vähän pilvinen ja suunnittelemme lähtevämme kauppaan täydentämään jääkaappiamme. Ehkä taas käyn kuolaamassa sitä kaulanauhaakin….
Advertisement
Tot: 0.075s; Tpl: 0.012s; cc: 8; qc: 47; dbt: 0.0499s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb