Phantastic Philippines, Thursday of sore throats

---

Jos varmistus iloisesta perhetapahtumasta kirkasti torstaiaamua, niin sitä sitten taas vastaavasti synkensi yön aikana karheasta kutinasta määrätietoisesti tuskaa kohti kehittynyt kurkkukipu. Kutina oli alkanut jo kisan jälkeen sunnuntaipäivän aikana, mutta tätä ennen se oli pysynyt kiltisti nielun perällä häiritsemättä sen enempää tärkeämpiä toimintoja - nyt oli kuitenkin selvää, että treenit olivat tämän keikan osalta treenattu. Onneksi olin sentään pysynyt edellisen illan aikana kokislinjalla enkä ollut lähtenyt maistelemaan rommia aamukahteen asti - en halua edes ajatella, minkälainen olo olisi silloin ollut.

Muilla oli ollut kuitenkin hieman rankempi ilta, ja niinpä torstaina käheitä kurkkuja oli liikkeellä enemmänkin. Viimeisen illan aktiviteettien kannalta se oli pelkästään hyvä asia; alkuviikosta oli liikkunut sitkeitä huhuja siitä, että vierailun huipennukseksi turistia vietäisiin taas karaokeen tarkoin valitun biisilistan kera. Torstaihin mennessä into nielurisojen rääkkämiseen oli henkilökohtaiseksi helpotuksekseni kuitenkin kummasti hiipunut, ja isännät tyytyivät pienimuotoiseen biljardi-iltaan pienehköllä porukalla. Turnausväsymys näkyi kasipallon tuhraamisessa alusta alkaen, ja saimme tarpeeksemme valkoisen pallon pussittamisesta jo vajaa parissa tunnissa.

Ilta oli kuitenkin vielä siinä vaiheessa aika nuori, mukanani oli nippu ylimääräisiä pesoja, ja Cebu Cityn suurin, kaunein ja ainoa kasino sattui olemaan juuri biljardibaarin vieressä. Niinpä päätin poiketa paluumatkalla katsastamassa puhtaasti tieteellisestä mielenkiinnosta, kuinka tehokkaasti täkäläisissä pelipöydissä osattiin erottaa asiakas rahoistaan. Porukkaa oli torstai-iltanakin talo täynnä, mutta ilmapiiri ei oikein miellyttänyt, koska se koostui aika vahvasti tupakansavusta - ainoa savuton pelihuone oli piilotettu toiseen kerrokseen, eikä siellä pelattu kuin baccaratia ja espanjalaista black jackia (Pontoon). Pääsin joka tapauksessa pesoistani eroon siinä määrin vauhdikkaasti, että olin kämpillä hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Joku olisi saattanut sortua tässä vaiheessa vielä jonkinlaiseen pakkaamiseen tai muunlaiseen kotiinlähdön valmisteluun, mutta itse rojahdin tehokkuuden nimissä suoraan sänkyyn, koska kaikkihan hoituu aina tehokkaammin viime hetken paniikissa.

---

Photos

Waterfront Hotel & Casino
Tämäkin näkyi siis toimiston terassilta.

Sweden?
Jostain syystä taksi mainosti Ruåtsia. En saanut koskaan selville, mistä tässä oli oikeasti kyse.