Phantastic Philippines, close shave

---

Kolmannella viikolla aloin kompastella hiuksiini, joten jotain oli tehtävä. Linkkarin monipuolisesta terätarjonnasta huolimatta tätä hommaa ei ehkä kannattanut hoitaa omin päin, joten marssin lounaan jälkeen parturiin ja annoin tyylikkäästi harmaantuvat hiukseni ammattilaisen käsiin. Olo olikin kuin kirurgin vastaanotolla, kun saksikädellä oli operaation ajan maski naamalla, ja tarkimmat säädöt vedettiin käsin partaveitsellä. Hinta ei sen sijaan ollut lähelläkään kirurgin taksoja - tukka lähti 150 pesolla, ja siihen päälle tuli vielä nopea pää- ja hartiahieronta.

Sunnuntain kisan treenivaikutus alkoi tuntua parin päivän toipumisen jälkeen tuntua lenkillä positiivisesti. Heti ensimmäisestä keikkapäivästä lähtien tavoitteenani oli ollut malttaa juosta ainakin yksi lenkki kokonaan aerobisen puolella, mutta tätä ennen sykkeet olivat aina karanneet ennemmin tai myöhemmin. Täyspitkä kisasuoritus paikallisissa olosuhteissa tarvittiin näköjään alle, ennen kuin kroppa uskoi, että ei sellaisesta hitaasta peruslenkistä reilun seitsemän minuutin kilometrivauhdilla kannata vielä innostua. Toivottavasti nuo leposykkeetkin alkaisivat loppua kohden tasaantua - nyt pumppu on nimittäin istuessakin takonut yli kuuttakymmentä ja olemisessa on koko ajan ollut sellainen pieni ylirasitukselle lipsahtamisen sivumaku.

Lähtö alkaa lähestyä, ja sitä silmällä pitäen kiikutin kaikki liikenevät vaatteeni pyykkiin. Respan täti soitteli perään ja muistutti, että prässättävät vaatteet tulevat sitten perjantai-iltana seitsemältä. Kun huomautin, että siihen aikaan ne vaatteet pitää olla jo päälläni lentoasemalla, niin täti korjasi, että toki onnistuu. Jos olisin Intiassa, niin nyt olisin todella huolissani - täällä homma on kuitenkin tähän asti toiminut alkuhärdellin jälkeen jotenkin luotettavammin, joten uskallan vielä tässä vaiheessa uskoa, että paluulennolle ei tarvitse lähteä uikkareissa.

Montebellossa oli illalla jonkin sortin allasbileet, ja allasbileethän tarkoittavat väistämättä karaokea. Säälimättömästi nuotin vierestä vedetty Dancing Queen raikasi vastustamattomasti seinien läpi, joten olin blogia kirjoitellessani hieman huolissani metelin jatkumisesta pikkutunneille. Ei sillä että Santa Barbarassakaan olisi muunlaiselta nukkumista häirinneeltä melulta välttynyt; tuosta pihan puolelta lähdettiin myös monesti iltaisin ja aamuisin moottoripyörillä aika räväkästi, ja jos ne eivät pitäneet turistia valppaana, niin niitä pakollisia kukkoja löytyi täältäkin kiekumassa jollain kulmalla lähes mihin tahansa aikaan yöstä.

Onneksi yhdentoista paikkeilla illalla roiskahti kuitenkin napakka sadekuuro - raskain tähän asti näkemäni - ja melusaaste loppui saman tien. Säätiedotuksissa oli lupailtu rankempaakin keliä (jopa ukkosta) mutta sellaista ei kuitenkaan ainakaan tässä osassa Cebua nähty; kuuro lakkasi yhtä nopeasti kuin alkoikin, eikä enempää ollut luvassa. Lämpötilahan ei tällaisista suihkuista muutu juuri miksikään, kosteusprosentti vain nousee väliaikaisesti ne pari sadasta puuttuvaa prosenttia.

---

Photos

Montebello Pool
Yönäkymä naapurihotellin altaalle Santa Barbaran katolta.

Trishaw
Sanoinko, että täällä ei riksoilla riehuta? Ei se nyt ihan pitänyt paikkaansa; tällaisia kolmipyöräisiä sivuvaunuvehkeitä oli käytössä pääväylien ulkopuolella sekä moottoroituna että poljettavana mallina.