Phantastic Philippines, another lazy Thursday

---

Cebun toimisto täytti vuosia (tai no, yhden vuoden) maaliskuun alussa, ja sitä juhlistamaan oli saatu isompi ruotsalaispomo. Vetäisin siis aamulla päälle pitkää mustaa (normaalistihan asuni rakentuu täällä khakishortseista ja lyhythihaisesta) ja yritin vältellä päivän aikana turhaa ulkona liikkumista, ettei deodorantti olisi pettänyt totaalisesti ennen iltaa.

Se tavoitehan tietenkin kusi. Lounaan jälkeen olin saanut pureskeltua valmiiksi myös päätökseni osallistua viikonlopun kisaan kaikesta huolimatta, ja menin reippaalla askeleella ilmoittautumaan. Siinä vaiheessa selvisi, että Ayala Centerin ilmoittautumispisteessä ilmoittautumisia otettiin vastaan vain tunnin ajan joka päivä, eikä se tunti ollut vielä alkanut. No hyvä. Palasin toimistolle, hoidin hetken aikaa hommia, ja tulin sitten takaisin. Ketään ei ollut kuitenkaan vieläkään ottamassa ilmoittautumisia vastaan, joten olin selvästikin tulkinnut sen tunnin ikkunan väärin, kun kuvittelin, että homma tapahtuu alkaen 13:00 ja loppuen 14:00. Se tarkoitti pikemminkin sitä, että joskus tällä välillä ilmoittautuminen saattoi olla mahdollista. No hyvä. Ryömin donitsikahvilaan donitsille ja kahville, ja yritin sen jälkeen vielä kolmannen kerran. Nyt oli sitten sekä ilmoittaumisten vastaanotto että kohtuullinen jono ilmoittautujia. Jonotin kärsivällisesti ja onnistuinkin loppujen lopuksi saamaan nimeni listalle sekä kilpailunumeron - pakettiin kuului sitten vielä paitakin, mutta L-kokoa ei enää sille päivälle ollut jäljellä, joten sen hakeminen piti jättää perjantaiksi.

Cebulaisten vuosijuhlassa oli hauska paikallinen versio seisovasta pöydästä. Keskellä juhlapöytiä oli pyöriviä tasoja, joilla oli aluksi vain jotain kiinalaista keittoa ja maistiaisia - esimerkiksi "satavuotisia munia" (century eggs) eli jonkin verran epäilyttävän näköisiä mustia kananmunia. Niitä napostellessa mietin ehdin jo miettiä, että ehkä näilläkin jo kotiin jaksaa, kun pöytään tuotiin lisäksi jonkin sortin kanaa sekä pian sen jälkeen kulho riisiä. Niiden kanssa puuhastellessa tuli vielä kaksi lajia lisää, jälkimmäinen oli lechonia eli grillattua possua (ja sen tekeminen täällä kyllä osataan) ja vaaleata leipää. Itse aloin olla tässä vaiheessa jo aika täynnä, mutta näiden jälkeen saatiin vielä ainakin kalaa ja jotain eksoottisempia pata- ja vihannesvirityksiä, joita en enää lähtenyt edes kokeilemaan. Huikean ruokalajien kirjon vastapainona juomat oli sitten jätetty aivan minimiin - tarjolla oli vain vettä ja kokista, enkä muista että jälkimmäistä olisi edes tarjottu lisää lasin tyhjennyttyä.

Filippiineillä muuten tykätään makeasta siinä missä Intiassa chilistä. Vaalea leipä on monesti makeaa, automaattikahvissa on takuulla tarpeeksi sokeria vaikka ei pyytäisikään, paikalliset pasteijat (eli empanadat) ovat ällömakeita kuten myös lähes kaikki mehut, jälkiruoaksi vedetään aika imelää kakkua jne. Aloin ihmetellä, miten ihmisillä pysyy hampaat suussa, mutta ilmeisesti ongelma on noteerattu ainakin jollain tasolla; täkäläinen suositus on harjata hampaat kolmesti päivässä, ja jos sattuu osumaan helpotushuoneeseen (joka täällä päin tunnetaan nimellä Comfort Room) lounaan jälkeen, niin yleensä löytääkin yhden tai useamman paikallisen pesemässä hampaitaan.

---

Photos

Truffles
Mainostivat tämmöisiä. Pyysin tämmöisiä. "Ei meillä oikeestaan nyt oo näitä".

Brushing Instructions
Harjaa harjaa harjaa