Advertisement
Published: February 4th 2010
Selvittiin hengissa intiasta, meilta ei edes varastettu mitaan (ei edes sisaelimiamme!). Loppuaika hampissa sujui leppoisasti; kaytiin temppelihindumonumentteja ihmettelemassa ja loydettiin uudelleen riippumatoissa makoilun jalo taito. Koettiin myos jannittavia hetkia, kun valkoinen katti repolainen oli tunkeutunut huoneeseemme ja yon pimeina tunteina saikaytti meidat hyppaamalla ikkunasta lahestulkoon paallemme. Paivaa ennenkun lahettiin jatkamaan matkaa alkoi hampissa hindufestarit jotka kaytannossa tarkoitti sita, etta ihmismaara kasvoi potenssiin sata ja lehmien sarvia maalattiin. Koska ihmisia saapui kylilta, suljettiin tiet ja siksi rikshamatkamme hampista hospetin juna-asemalle oli kuumottavin ja jannittavin matka sitten thaimaan vuoristoajelun: teita pitkin kulki niin traktoreita, lehmia, kilpa-autoja kuin mopedeitakin. Koska ajoimme porttien ohi suljetuille teille virkaintoiset poliisit innoistuivat pamputtamaan rikshaamme, kuskimme ratkaisi asian painamalla lisaa kaasua.. Teiden kunto oli tietenkin hyvin kyseenalainen, joten pompimme seinattomasta rikshasta kamoinemme lahestulkoon ulos. Selvittiin kuitenkin ilman ruhjeita ja matka kohti Bangalorea saattoi alkaa! Olimme myos onnellisia etta saimme olla vihdoin kahdestaan (kuten ennustaja oli nooraa kehottanut), koska valilla on oikein miellyttavaa saada puhua vaan omaa salakieltamme suomea.
Bangaloreen saavuttiin kuudelta aamulla ja syotiin heti alkajaisiksi maailman pahin aamiainen. Riisikakulta nayttava setti maistui etikkaliemessa liotetulta styroksilta, herkullisen munkin nakoinen asia osottautui puoliraa'aksi ja taysin mauttomaksi pullataikinaksi ja soossit joihin naita herkkuja kuului dipata olivat kaynytta a-jugurttia ja omenaviinietikkayrttifenkolikalanmaksaoljyallotysta. Yritappa noita nyt syoda hymyssa suin kun intialaiset vahtaavat vieressa. Onneksi kahvi oli kahvia. Sitten napattiin riksha (uskallettiin viela tehda niin) ja ajettiin keskustaan pain paamaarana vain yksi asia: saada vanha kunnon burgeri. Loydettiin hard rock cafe, mutta hetki jouduttiin venailla korttipelien merkeissa ennenkun se avattiin. Viiden viikon riisi-tofu-naan-papu-kuurin jalkeen tuli burgeri ja ranet tarpeeseen. Hymyissa suin jaksettiin jatkaa matkaa kohtii kochia. Ainoa ongelma junassa oli pienoinen kusenhaju ja fiilistelijakundi, joka sanoi etta noora nayttaa viikingilta, eika suostunut koko matkan aikana sulkemaan ovia kertaakaan.
Ernakulam (osa kochia) oli viihtyisa paikka, vaikkakin keralalainen keittio ei tehnyt meihin suurta vaikutusta, onneksi loydettiin vihdoin ja viimein jaateloa. Kaupunki oli sopivan kokoinen, kun kaikki oli kavelymatkan paassa ja viereiselle saarelle paasi lautalla jonka kyydissa nahtiin myos delfiini! Laitettiin jonkun verran rahaa haisemaan kaikkeen intialaiseen kraasaan ja nahtiin elefanttimies turvoinneella jalalla. Viimeiset intiapaivat kuluivat siis leppoisissa tunnelmissa, kunnes saavuttiin kochin lentokentalle, jossa jalleen kerran intialaisten virkaintoisuus tuhosi kaiken sen leppoisuuden joka muualla kochissa oli vallinnut; mm kentalla oli 8 passintarkistusta, matkalippu katottiin 6 kertaa, ruumiintarkastus tehtiin kolikonetsintalaitteella ja erittain nyrpea kassatati ei suostunut vastaanottamaan rupioita, vaan pakotti meidat vaihtamaan ne dollareiksi etta saataisiin viinia ja suklaata. Kaiken kaikkiaan hyvasteltiin intian kuitenkin hyvin mielin, vaikkakin intian haju on juurtunut niin pahasti tavaroihimme etta valilla tuntuu kuin olisi viela intiassa.
Intia pahkinankuoressa:
-ruoasta ollaan mainittu jo useampaan otteeseen, mutta jumalaistahan se on (paitsi keralassa)
-intialaiset ovat kuin elakelaiset, heilla on aina kiire joka paikkaan
-hissin nappia kuuluu rampyttaa kaiken aikaa
-kaikilla on pakkoliikkeita paan kanssa
-kukaan ei osaa nyokyttaa paataan oikeaan suuntaan
-intialaiset rakastavat tuijottaa
-intialaiset rakastavat kysya olemmeko pari vai siskoksia
-kaikki on pyhaa
-bollywood on maailman parasta viihdetta
-intialaiset lakkaavat kaupittelemasta kun heille lupaa tulla seuraavana paivana takaisin
-intian liikenne on kuin venalainen ruletti
-intiassa on hyotya olla nainen koska naisille on omat jonot ja kaikki vaistavat meita tyrmaavan kauneutemme vuoksi
-intialaisten virkaintoisuus lahentelee miliisien tai natsisaksan toimintaa
-intialainen ei ikina voisi ymmartaa miten joku maa toimii ilman korruptiota
-viikset ovat intiassa arvovallan merkki (myos naisilla)
-vatsa kertoo elintasosta
-lahestulkoon kaikilla naisilla on sarit
-bindhit loytyy lossin otsalta
-joka paikka on taynna elaimia
-tauditonta elainta on mahdoton loytaa
-intialaiset ovat ystavallinen kansa
-intia ei ole niin vaarallinen kun vaitettiin
-intialaiset eivat ole niin epaluotettavia kun vaitettiin
-intiassa ei saa tauteja kuten vaitettiin (ainakaan ei olla viela huomattu meissa mitaan vikaa)
-intialaiset juna-asemat eivat ole niin taynna ihmisia kun vaitettiin
-vesijohtovesi ei ole niin paskasta mita vaitettiin
-spuget eivat ole niin spugeja kun vaitettiin (no kylla ne vahan on...)
Kaiken kaikkiaan intia oli ihan tajuttomat upea ja mahtava paikka, mutta ilman mustaa huumoria ja luonteenlujuutta ei siella kesta hetkeakaan.
Sitten lennettiinkin tanne malesian kuala lumpuriin, ja koko paikka tuntuu niin puhtaalta etta tekisi mieli nuolla vessojen lattioita. Elli totesi heti ensimmaisena etta taalla tulee niska kipeeksi koska ollaan pilvenpiirtajien ymparoimana ja niita tulee pallisteltya koko ajan suu auki. Lentokenttakayttaytymisemme on kylla aivan perseesta ilmeisesti kaikilla kentilla, talla kertaa unohdimme hakea rinkkamme ennenkun poistuimme kentalta. Aiheutimme tyontekijoille suhteellisen paljon hupia... myos itsellemme. Taman lisaksi olimme vailla kateista ja ATM:t eivat tietenkaan toimineet. Onneksi saimme hra lazimilta apua tahan, ja paasimme seka automaatille etta hostelliimme, joka muistuttaa pelottavan paljon lastentarhaa, myos tyontekijoiden osalta. Eilen kaytiin kattomassa maailman suurinta kaksoistornia ja muita uskomattomia rakennuksia, ainoastaan hullut sadekuurot keskella helletta hidastivat matkaamme. Mutta sateen nakeminen oli ihanaa! Lisaksi keksittiin tyhjentaa tax free viinipullomme. Nyt istuskellaan china townin tietokoneluolassa, ymparillamme on kiinalaisia pikkupoikia wowittamassa (terveisia vaan nooran nuoremmalle isolle veljelle, sielunveljiasi koko paikka taynna). Malesia on niin malesia kun mita muisteltiinkin, sulatusuuni taynna eri kansoja ja uskontoja, ja iha sairaan makee paikka.
Luvataan laittaa kuvia HETI kun loydetaan kone milla se on mahdollista tehda! Nakemisiin ystavaiset ja sukulaiset, toivottavasti ette ole hukkuneet lumen keskelle...
rakkaudella
tytot
Advertisement
Tot: 0.178s; Tpl: 0.03s; cc: 10; qc: 51; dbt: 0.0563s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Pinkkari
non-member comment
Kylla meillakin paistaa aurinko..
kokonaiset kaksi tuntia ja olin toissa koko sen ajan xD Ja vkl lisaa lunta.. Eli Intia oli kokemus ja menemisen arvoine ja nyt Malesia.. onko jo tiedossa minne sielta jatkatte ja kuinka kauan? Lumen tulon puolesta suosittelen, etta jatkatte Ellin kokeisiin asti.. mutta jos olette jostai syysta jatkuvaan helteeseen kyllastyneita niin lentakaa nopeasti takaisin :D Etsikaa kone, KUVIA!! <3