Welcome Dinner

---

Pitäisi huomenna ottaa itseä niskasta kiinni ja saada ostettua jonkin sortin olkalaukku, johon saisi mukaan vesipullon ja kameran... tänään taas kuvaamisen arvoiset hetket hupenivat ilman kuvia.

Tänään aamupäivä meni totaalisesti laiskotellessa, sillä eilen painavat messenger-keskustelut pitivät hereillä aamuyöhön asti. Valitettavasti teillä siellä Suomessa on aika viisi tuntia vähemmän, joten minulla nukkumaanmeno venyy. Noo, onneksi täällä saa useimmiten nukkua pitkään.. Itse asiassa Hong Kong elää täysin iltaisin ja toimistoaika alkaa vasta yhdeksän aikoihin aamulla.

Iltapäivällä käytiin ottamassa jonkun yliopiston wannabe-tärkeän hepun kanssa yhteiskuva, jossa oli siis tuo heppu ja me kaikki vaihtarit yliopiston logon alla. Tämän jälkeen suunnattiin Sha Tinin kaupunkiin tervetuliaisillalliselle.

Oletteko te koskaan syöneet 11 ruokalajin illallista? Minä olen. Ja maha on täysi. Todellakin: kanaa, teetä, possua, teetä, possukanaa, teetä, kalaa, teetä, meren elukoita, teetä, riisisotkua, teetä, nuudelisotkua, teetä, lammasta, teetä, parsakaalta kaalella ja ilman, teetä ja lisäksi kaikkia edellä mainittuja liemellä ja kolmen sorttisella kastikkeella ja - teetä. Tuossa tuli ehkä vähän liioiteltua, mutta kyllä 11 ruokalajiin mahtui monenlaista oikeasti todellakin hyvää ja paljon - aivan oikein teetä! Kaiken kruunasi jälkiruoka: makea papusoppa, joka maistui sokerin, teen ja hernekeiton sekoitukselta ja joka oli ainoa osa menuuta, joka ei ollut hyvää.. =)

..ja ne tarjoilijat. Ruokalajit vaihtuivat, teetä tuli lisää, astiat vaihtuivat ja kaikki tapahtui käden käänteessä nopeasti ja huomaamatta - ja meitä sentään oli ravintolassa 400. Mitään ruokaa ei tarvinnut odottaa yhtään. Uskomatonta! Onneksi meidän pöytäseurueeseen mahtui myös pari paikallista, jotka neuvoivat, kuinka tikuilla syödään ja nyt on senkin homman alkeet opittu.

Englanti alkaa todellakin sujua ja tänään oli hieno tilaisuus keskustella maailmasta vieressä istuneen Kalifornian huippuyliopistossa opiskelevan miekkosen kanssa. Kaveri on Hong Kongissa suorittamassa MBA-tutkintoa. Hänen isukkinsa sattuu omistamaan yritysryppään, jonka johtoon kaveria koulutetaan.. yksi yrityksistä on Helsingissä sijaitseva luxus-hammashoitola Cocosmile, jossa tämä sälli oli ollut pari kuukautta töissä perustamisen aikaan.



Loppuun voisin vielä antaa oppitunnin aiheesta hong kongilainen kilpailuvietti:

Tänään aamulla sain sähköpostin, joka oli suunnattu kaikille yliopistomme opiskelijoille. Siinä kerrottiin, kuinka yliopistoomme tulee tänä vuonna viisi opiskelijaa niistä kymmenestä, jotka ovat saaneet parhaat mahdolliset arvosanat Hong Kongin alemman asteen loppukokeista. Tämän lisäksi sähköpostiin oli kirjattu kaikki loistavia arvosanoja saaneet opiskelijat, jotka tänne päätyvät opiskelemaan. Tämän jälkeen lukua verrattiin muihin yliopistoihin täällä ja todettiin meidän olevan paras. Ei suomalainen voi kuvitella, että yliopisto mainostaisi sillä, kuinka paljon heille tulee 6 laudaturin ylioppilaita, mutta näköjään se on täällä mahdollista.

Olen myös törmännyt esittelyvideoon, jossa yliopistomme nostetaan sankariksi kahden Nobel-palkinnon saajan vuoksi. Ei siinä mitään - videolla luetellaan kuta kuinkin kaikki yliopiston saamat tunnustukset kuta kuinkin sen koko historian ajalta. Tämän lisäksi yliopiston todetaan estäneen Sars-epidemian ja samalla lähes pelastaneen maailman. Eikä siinä vielä kaikki - videolla luetellaan lisäksi kaikki merkkihenkilöt, jotka ovat täällä joskus luennoineet ja todetaan, että muut yliopistot eivät pysty samaan.

Eikä siinä luonnollisesti vielä kaikki. Eilen meillä oli yliopiston urheilupalvelujen esittely. Esittelijä totesi kuta kuinkin: "Kutsun teidät kaikki vaihto-opiskelijat yliopistomme urheilujoukkueen karsintoihin. Jos olette parempia kuin paikallinen opiskelija, olemme enemmän kuin iloisia korvatessamme paikallisen opiskelijan sinulla - tärkeintä on, että yliopiston menestyy!" Eikä siinä todellakaan vielä kaikki. Esityksessään hän esitteli kaikki omat saavutuksensa opettajien välisissä urheilutapahtumissa tyyliin: "I was the third runner-up in a squash competition between Asian teachers in 1994", jonka jälkeen hän kertoi kaikki yliopiston saavutukset urheilussa.

Heipä hei siis kaikki, minä lähden kilvoittelemaan.

---