Advertisement
Published: January 11th 2009
Edit Blog Post
Phnom Penh
S-21, Tuol Sleng. Piikkilanka-aita esti vankeja tekemasta itsemurhaa, hyppaamalla rakennuksesta maahan. Matkalaiset ovat siis jalleen edenneet reissullaan. Siirtyminen paakaupunkiin, Phnom Penhiin tapahtui hyvassa jarjestyksesa torstaina 8.1. Aamuheratys oli jalleen kukon laulun aikoihin ja seiskalta meidat kyydittiin kampilta bussiasemalle. Bussi oli kakkosluokan paikallisdosa ja matka sujui lahes tulkoon hyvin. Suurin osa ajasta meni lueskellessa ja nukkuessa. Puolessa valissa tapahtuneen pysahdyksen jalkeen huomasimme ilmastointilaitteen hajonneen ja ilman muuttuvan hetki hetkelta kuumemmaksi ja tunkkaisemmaksi ja olomme minuutti minuutilta tukalammaksi. Kyseessa kun oli ilmastointilaitteella varustettu bussi, ei avattavista ikkunoista ollut puhettakaan. Ainoa ilmavirtaus tuli avoinna olevasta ovesta bussin etuosassa mutta ei tietenkaan yltanyt meille saakka. Olo oli tuskainen. Bussi pysahtyi viela toisen kerran reissun aikana ja luojan kiitos hetken pahkailyn jalkeen bussifirman napparat teknikkomiehet saivat tuulettimen toimimaan. Tulevaisuus naytti jalleen raikkaammalta. Perilla oltiin yhden aikoihin ja napattiin dosarilta tuktuk ennalta valittuun guesthouseen. Mesta osoittautui meille oikein passeliksi. Torstaina ei paljoa hossotetty. Kaytiin tutkimassa naapurusto ja samalla todettiin, ettei lahella ole oikein mitaan. Lahin kauppakin on parin korttelin paassa. Eika se mitaan haittaakaan. Liikunta tekee meille laiskistuneille possuille valilla ihan hyvaa mutta kavely Phom Penhin kaduilla tuntuu ajoittain aika hazardilta toiminnalta. Liikenne on nimittain hieman kaoottinen. Taytyy olla valppaana kokoajan. No, niinhan se taitaa olla kaikkialla Kaakkois-Aasiassa. No jokatapauksessa neighbourhood checkin jalkeen tultiin takaisin kotio ja painuttiin
Phnom Penh
S-21, Tuol Sleng. Kidutushuone. pehkuihin.
Perjantaina alkoi meidan tutustuminen Kambodzan karmivaan lahimenneisyyteen. 17.4.1975, viiden vuoden sisallissodan jalkeen punakhmerien joukot kaappasivat vallan Phnom Penhissa. Tasta alkoi lahes neljan vuoden kauhea murhenaytelma. Kaupunkilaiset ajettiin kodeistaan kauas maaseudulle ja laitettiin pakkotyohon riisinviljelykseen. Riisia kasvatettiin jokapuolella. Kuitenkaan sita ei riittanyt ihmisille ruoaksi, vaan se myytiin Kiinaan ja 12-18 tuntia paivassa pakkotyota tehneet ihmiset (aikuiset ja lapset) kuolivat nalkaan. Punakhmerit teloittivat jarjettoman maaran ihmisia ilman minkaanlaisia oikeudenkaynteja. Suurin osa uhreista oli entisia kaupunkilaisia, joita epailtiin entisen hallituksen armeijan sotilaiksi tai CIA:n agenteiksi. Lisaksi oppineet ihmiset olivat teloituslistalla, silla uuden hallituksen mukaan koulutusta ei tarvittu. Ainoa asia, jolla oli merkitysta, oli vallankumous. Laakareita, lakimiehia ja opettajia teloitettiin ja uhan alla olivat myos silmalasipaiset ihmiset. Silmalasien katsottiin olevan oppineisuuden merkki. Lahes 2 miljoonaa ihmista, eli melkein kolmannes koko maan kansasta sai surmaansa vuosina 1975-1979. Ihmiset kuolivat sairauksiin, nalkaan ja teloituksiin. 7.1.1979 Punakhmerien hallitus kaatui, elikka lahes tasan 30 vuotta sitten.
Perjantaina kaveltiin kampilta Tuol Slengin museoon. Kyseessa oli entinen koulu, jonka punakhmerit muuttivat Phnom Penhin tyhjennyksen jalkeen turvallisuusalue S-21:ksi, eli toisinsanoen vankilaksi, jossa hallituksen "vihollisia" pidettiin vankina ja kidutettiin surutta ennen teloitusta. Paikka oli karmiva. Koulu koostui neljasta rakennuksesta. Ensimmaisessa rakennuksessa sijaitsivat kidutushuoneet, entiset luokkahuoneet, joissa kussakin oli ainoastaan yksi
Phnom Penh
S-21, Tuol Sleng. Pienet yksittaissellit, kooltaan n.0.8x2m rautainen sanky, joitakin kidutusvalineita (mm. lapioita ja kuokkia) ja seinalla valokuva kidutettavasta ihmisesta. Huoneita oli yhteensa 30.
Toisessa rakennuksessa oli uhreista ennen teloitusta otetut valokuvat. Kuvia oli naisista ja miehista, pikkulapsista ja vanhuksista. Jotkin valokuvat olivat jo kuolleista ihmisista.
Kolmas rakennus oli vankila. Koko kolmikerroksinen rakennus oli paallystetty piikkilangalla. Sellit olivat joko tiilesta tai puusta tehtyja, parin nelion koppeja, joissa oli kahleet lattialla. Ylimmassa kerroksessa ei ollut selleja, vaan siella olleet vangit joutuivat makaamaan luokkahuoneen lattialla tiiviissa riveissa, kahleet jalassa. Kahleet oli kiinnitetty toisiinsa pitkalla rautatangolla. Liikkuminen ja puhuminen oli kielletya.
Neljannessa rakennuksessa oli lisaa uhrien valokuvia ja paakalloja, kidutudvalineita ja kyseisesta vankilasta selvinneen miehen tekemia maalauksia. Vankilatuomion pituus oli 2-4 kk, jonka jalkeen edessa oli lahes varma kuolema. Nimittain kyseisessa vankilassa olleista vajaasta 20 000 ihmisesta selvisi vain 7. Taytyy sanoa, etta vankila oli karuin paikka, missa on koskaan kaynyt ja vierailun jalkeen olo oli lyoty ja todella surullinen.
Lauantaina jatkettiin samoilla linjoilla ja kaytiin katsomassa Choeung Ek:n teloitusalue, elikka the Killing Fields of Choeung Ek. Tanne Tuol Sleng:ssa kidutetut ihmiset tuotiin teloitettavaksi. Alue oli taynna isoja kuoppia, joiden reunoille teloitettavat ihmiset tuotiin ryhmittain. Uhrien silmat sidottiin (valilla) ja heidan piti polvistua kuopan eteen. Taman jalkeen yksitellen uhrit
Phnom Penh
S-21, Tuol Sleng. Tuoliin istutettiin valokuvattava vanki. joko ammuttiin tai hakattiin kuoliaaksi ja pudotettiin kuoppaan. Jotkut ainoastaan tajuntansa menettaneet ihmiset haudattiin elavalta. Maassa oli uhrien vaatteiden riekaleita ja luunpaloja. Keskella aluetta oli korkea ja kapeahko temppelirakennus, Rakennuksen sisalla oli seinasta seinaan ja lattiasta kattoon ulottuva vitriini, jonne oli keratty joukkohaudoista loydetyt paakallot. Loppupaiva menikin kampilla lepaillessa ja mietiskellessa kaikkien niiden ihmisten kohtaloa. Todella hirveaa.
Tanaan paatettiin aloittaa aktiivinen elama. Aamupalan jalkeen oteettiin tuktuk kyyti laheiselle kuntosalille. Vedettiin kunnon salitreenit ja huhkimisen jalkeen paineltiin Saunaan! Ja ah tata ilon ja onnen paivaa; Kyseessa oli Suomalainen sauna! Puiset lauteet, kiulu, loylykauha ja kiuas!!! Lampoakin oli vajaat 70 astetta. Kun paukittiin saunaan, lauteilla istui pari nuorta Khmeria. Ilma oli todella kuiva ja kiulu oli paikallisten hallussa. Pyydettiin kaveria heittamaan vahan loylya. Kundi sai heitettya vetta kiukaalle yhden kauhallisen, noin 50 ml. Pariskunta naytti tuskalliselta. Seinalla oli seuraavanlaiset loylynheitto-ohjeet: "Please add one scoop of water to the oven every 3 minutes" (!!!) Pariskunta lahti hetken kuluttua ja kiulu oli meidan! Hyvat loylyt kiuas kylla antoi. Fiilis oli aika mieleton. :-) Niku luovutti kolmen loylykerran jalkeen. Itse menin viela uudestaan ja juuri, kun olin kaatanut kiukaalle puoli kiulullista vetta, sama pariskunta ja yksi mimmi tulivat saunaan. Kaverien ilmeet olivat nakemisen arvoiset.
Phnom Penh
S-21, Tuol Sleng. Vankilan saannot. Porukka suoriutui kuitenkin lauteille saakka. Pahoittelin, etta heitin kiukaalle vahan enemman vetta. Ei kuulemma haitannut.. ilme kertoi muuta. Kerroin paikallisille suomalaisesta saunakulttuurista (mm. lumessa kieriskelysta) ja he puolestaan mietiskelivat, etta muuttuuko suomalaisten iho vaaleanpunaiseksi saunassa. Kylla. Heitin viela kunnon loylyt, ennen kuin lahdin itse suihkuun. Pariskunta kesti tuskasta vaantelehtien, mimmi ei kestanyt vaan lahti kolmen kauhallisen jalkeen ulos. Khmeripariskunta kuvitteli varmaan palavansa elvalta. Niin tiukasti nimittain kaariytyivat pyyhkeidensa suojaan, kun itse istuskelin lempeissa loylyissa uikkarit paalla. Luulivat varmaan hulluksi. Saunomisen jalkeen olo oli aika taikinamainen = loysa. Loppupaiva ollaan lepailty kampilla. Ylihuomenna olisi tarkoitus jattaa Phnom Penh taakse hetkeksi ja liikkua koilliseen, Rattanakirin provinssiin. Pitaisi kuulemma olla aika huikea mesta. No sen nakee sitten.
Siihen asti, heippahei!
Advertisement
Tot: 0.083s; Tpl: 0.013s; cc: 10; qc: 52; dbt: 0.0542s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Iida
non-member comment
Varmaan aika pysäyttävä paikka. =( Kiva jälleen kuulla, että matka etenee. Terveisiä harmaasta Espoosta, täällä sataa vettä ja viimeviikkoiset pakkaset ja akuutti lumi-/kuurakerros on jälleen taaksejäänyttä elämää...