Advertisement
Published: March 1st 2012
Edit Blog Post
Ympyrä shulkeutuu
Torstaina herättiin rankkasateeseen, josta teltta piti meidät sinnikkäästi erossa. Kun sadetta oli jatkunu useemman tunnin ja kello alko lähenteleen aamu kymmentä, päätettiin mennä leirintäalueen yleiseen hengailutilaan hoiteleen nettijuttuja ja pitään sadetta. Sade loppu kahentoista korvilla ja päätettiin sen jälkeen lähtee luontopolkukävelylle. Käytiin katsastamassa kävelyn aluks Byron bayn toinen surffiranta Wategos Beach, josta kävely alko. Pianosen nousun jälkeen oltiin leffamaisissa aallokkojen tyrskypaikassa niemen nokassa. Noustiin vielä sademetsämaisemissa australian itäsimmälle sisämaan kohdalle. Linda näki delfiinin pyrstön tähystyspaikalta ja isohkon kilpikonnan. Majakka oli vielä kävelyreitin varrella, josta kaarretiin sitten jo takas Wategos Beachille. Väännettiin herkulliset kanasalaatit leirillä ja sännättiin beachille surffailee. Surffailut meni ihan mukavasti, mutta aallot oli aika lepsuja. Lisäks Eliasta läimäytti meduusa. Mahaan tuli pienellä viivellä hyttysen pistoja isompia näppyjä. Surffailtiin auringonlaskuun asti rannalla ja loppuilta hengailtiin leirissä grillaillen ja toivoen, että yöstä tulis kuiva.
Yöllä ropisi vähän vettä, mutta ei häirinnäks asti. Aamulla kasattiin leiri ja suunnattiin karavaani kohti panttilainaamoo, johon palautettiin sieltä ostettu surffilauta. Aamulla autoon hypätessä saatiin arvostusta brittimieheltä, joka oli kahden lapsensa ja vaimonsa kanssa tarvinnu matkaamiseen asuntopakettiauton, joka oli täynnä. Mies oli otettu, että meidän leiri meni niin kompaktiin tilaan. Samalla saatiin itekkin pientä itsetuntobuustia, kun oltiin jo vähän reissussarähjääntyneen olosia. Kehut oli
meille bensaa. Oltiin hyvissä ajoin Coffs harbourissa, jossa majotuttiin parakkimökkiin. Ranta oli taas lähellä ja mentiin taas nopeesti asetuttua koittaan aaltoja.
Käytiin päivällisellä kaupungin keskustan klubilla, jossa oli kohtuuhintasta perusruokaa. Ilta meni akkuja lataillessa ja valmistautuessa lauantain kuuden tunnin ajourakkaan.
Kaikki sai oikein makosat unet sängyissä ja aamupalan nauttiminen pöydässä posliinilautasilta tuntu luksukselta. Kalusteet oli vanhojen puutarhakalusteiden näkösiä, mutta kaikkien mielestä oli hianoo istua oman pöydän äärellä nauttimassa yhdessä aamupalasta. Linda koki olevansa kaikista vetrein ja tarttu ajourakkaan ennakkoluulottomasti. Heilutettiin mukavalle leirintäalueelle ja lepposalle pikkukylälle nokka Hunter valleyn suuntaan käännettynä. Linda ajo niin motivoituneena, että ei pysähdytty kun kerran vessatauolle ja toisen kerran pienelle välipalatauolle. Hunter Valleyssä paikaksi valikoitu Cessnock niminen kylä. Käytiin Cessnockissa tienvarrella olleessa pienpanimossa (Potter –panimo) maistamassa paikallisia herkkuja. Hunter valley kuitenkin tunnetaan paremmin viinitiloista, joita ilta-ajelulla kymmeniä nähtiinkin. Majottauduttiin leirintäalueelle. Jouduttiin ottaan telttapaikat, koska kaikki mökit oli tietysti lauantaina varattuja. Oltiin kuitenkin tyytyväisiä telttapaikkaan ja lähdettiin tutkaileen ensin keskustaa ja sen jälkeen viinitilojen vallottamaa vuoristoalutta tarkemmin. Tie, joka kaarteli viinitilojen välillä oli varustettu komeilla maisemilla. Tarkkaan istutettuja rypälepuskarivejä oli kukkulat pullollaan ja itse viinitiloilla oli häitä ja muuta ilonpitoo käynnissä. Löydettiin näistä viinilaaksomaisemista mukava ravintola, joka tuntu hyvältä mestalta ajatellen reissun viimestä ehtoollista. Paikka
oli peruskaupunkiravintolasta edukseen poikkeevan romanttisen ja lepposan olonen. Kurvailtiin tyytyväisinä ja masut pulleina nukkuun.
Yö oli kuiva ja se tuli nukuttua sikeesti. Lähdettiin painaan tietä yheksän maissa. Käytiin vielä keskustassa aamupalalla, jossa tiedusteltiin tien (Putty road), joka menee kansallispuiston läpi, kunnosta. Ystävällinen tarjoilija tulosti meille nettiartikkelin, jonka pohjalta päädyttiin demokraattisen äänestyksen jälkeen ottaan tää maisemareitti. Tiä oli päällystetty uusiks, joten monsterilla ei ollu siellä vaikeuksia. Reitillä oli paljon moottoripyöräilijöitä sekä paljon kasvillisuutta ja komeeta vuorimaisemaa. Ei maisemat kuitenkaan suuremmin eronnu muista tienvarsimaisemista, joka puolella tuntu olevan meille pohjosen tallaajille jotain eksoottista katteltavaa.
Sydneyyn päästyä haettiin Emmalle ja Eliakselle vuokra-asuntoauto, jolla ne ottaa perheensä vastaan maanantaina. Sitten mentiin pikku syöpöttelyn jälkeen keskustan läpi puunaan monsteria hualtsikalle. Elias ohjas laivamaista matkailuautoo zenmäisellä rauhallisuudella läpi Sydneyn pääkatujen. Monsteri sai huoltsikalla kunnon paijausta: ensin imuroitiin sisukset törkyistä puhtaiks, jonka jälkeen puunattiin ulkokuori huolella. Monsteri myhäili tyytyväisyyttään, kun laitettiin vielä vahat pintaan ja ojennettiin sille lahjarusetilla koristettu öljytonkka. Reissun viidettä pyörää kiittäessä oli vähän haikee olo kun oltiin koettu monia mukavia hetkiä yhdessä, mutta nyt niistä oli käsillä viimesimmät.
Vietiin monsteri kotiin ja käytiin vielä pyörähtään Emman ja Eliaksen purtilolla keskustassa. Ajettiin pitkin Harbour brigdee iltavalaituksessa ja katteltiin sen molemmilta
puolita oopperataloo. Emma ja Elias saatto meidät vielä Hunters Hilliin, jossa Brita, Tommia ja Topias otti meidät vielä avosylin vastaan. Roadtrippi tuli päätökseen, mutta seikkailuja edessä vielä piisaa. Halattiin ja hyvästeltiin E & E ja kömmittiin nauttiin sänkyunista.
Maanantaina päätettiin mennä Manly Beachille Britan ja Topiaksen kanssa. Tommilla oli bänditreenit. Manlyn kävelykatu osottautu aika samanlaiseks Surfer’s paradisen keskustan kanssa. Manlyssä oli sopivan kokosta aaltoo, mutta aika tiuhaan. Energiaa kulu paljon aallokossa selviämisen. Saatiin kuitenkin hyvin aaltoja alle ja vauhti oli hiukan aikasempaa kovempi, kun aallot oli korkeempia. Manlyn rannalla oli ollu edellisviikolla australian avoimet surffikilpailut. Harmiteltiin, kun oltiin viikko myöhässä ja palkintorahat jäi meiltä nappaamatta. Maanantaista muodostu siis hyvä beachipäivä kummempia suunnittelematta.
Linda halus illalla vielä Britan kanssa jäälle ja onnistukin saamaan sopivan kokoset luistimet Britan kautta lainaan. Reenit meni kuulemma tosin hyvin ja kaikilla oli ollu hauskaa. Linda nautti luistelusta ja jäi miettiin, jos tuliskin enskaudeks tänne luisteleen… Syötiin reenien jälkeen herkullisia lämpösiä voileipiä ja rupateltiin.
Tiistaina keli oli kans suotusa ja päätettiin lähtee koko poppoolla kohti Dee Why Beachiä. Köytettiin surffilauta katolle ja köröteltiin manlystä vähän pohjosempaan rauhalliselle beachille missä tuntu olevan sopivaa aaltoo ja muuten rauhallisia merivirtoja. Edistystä ei sinänsä surffailuun tullu,
mutta mukavaa oli. Katteltiin vähän rannan vieressä myynnissä olleita taloja, mutta Linda ei kelpuuttanu kerrostalo-asuntoo alkuunkaan.
Käytiin välipalavohveleilla rantakadun kahvilassa ja suunnattiin kattoon navigaattorin suosittelemia läheltä löytyviä nähtävyyksiä. Löydettiin ittemme Manlyn padolle ja majakalle. Kummatkin oli hieman vaatimattomia nähtävyyksiä, mutta näkemisen arvosia ihan siinä missä kaikki muutkin.
Pidettiin Britalla ja Tommilla tortillapileet. Herkuteltiin tuhdeilla tortilloilla ja kahdella litralla pepsiä. Lähdettiin siinä pilehumussa vielä keskustaan ja opera bariin. Näkymät on kyllä oopperatalon kupeessa kauniit ja ulkoilma hönkii kivasti terassilla vielä ilta-aikaakin.
Oltiin varauduttu suunnitelma B:llä mahdollisen sadepäivän sattuessa. Keskiviikkona sitten satelikin ja mentiin Manlyssä olleeseen seaworldiin. Monen moisia pikkukaloja ja matelijoita ihmeteltiin pääosin niitten kauniitten ja kirkkaitten värien ja erilaisten muotojen takia. Haitunneli oli kuitenkin seaworldin kohokohta. Rausku oikeestaan vei vielä sielä pidemmän korren, kun se lepatteli meidän päällä niin että sen halkasija oli lähellä kahta metriä. Haittenhammasrivi oli pelottava, mutta olemukseltaan ne oli vähän vajaan olosia. Niiden valkosista silmista erottu mustat pupillit, mutta ne ei liikkunu ollenkaan eikä ottanu kontaktia mihinkään. Hait vaan tuntu valuvan altaassa päämäärättömänä, kun rauskuilla oli vauhtia ja päämäärätietosta otetta mukana liikkeessä.
Hengailtiin sadepäivä pitkälti kokonaan Manlyssä, jossa käytiin lounaalla ja löydettiin pieniä reissutarvikkeita ja surffikirja. Nähtiin suomalainen eläkeläispariskunta, joka oli asunu
australiassa 44 vuotta. Iltapäivällä käytiin hakeen vielä salaatti- ja leivonta-ainesta Chatswoodin ostarilta. Pidettiin taas herkulliset ruokapileet ja kömmittiin nukkuun tyytyväisinä.
Torstaiksi tytöt oli suunnitellu menevänsä elokuviin katsomaan marilynista kertovaa pätkää new towniin. Sillä välin simo lähti tutustumaan yhteen surffirantaan lähimpänä new townia. kämpiltä lähtö oli vähän hätäinen ja simppa unohti piilarit eikä rannalle päästyään voinukkaan mennä aaltoihin, vaan päätyi katteleen vaan kokeneempia lautailijoita. Elokuva oli oikein nautittava ja sen jälkeen maistuikin sushi sellaisessa missä kiersi pienellä junaradalla annoksia ja niistä maksettiin sitten lautasten määrän ja värin mukaan. Brita lähti tästä treeneihin ja jäätiin vielä kierteleen kauppoja. Otettiin paikallisjuna keskustaan jossa sade alkoi taas painaa päälle. todettiin kauppojen kiertely vähän tylsäksi ja päätettiin mennä takaisin kotikoloon viettämään iltaa ensiksi lapsenvahtina Topiakselle ja ihan vaan rentoileen. Enää muutama päivä aikaa nauttia Sydneystä, toivotaan että sadepilvet pysyy kaukana meistä!
Advertisement
Tot: 0.085s; Tpl: 0.015s; cc: 6; qc: 46; dbt: 0.0562s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
anonymous
non-member comment
Kauniit ja ihanat valokuvat!
On tosi mukava seurata matkaanne. Aivan kun olisi itse mukana. Kivoin kuva on ollut Linda ja pikku kenguruvauva, hauska oli myös Simo merenneidon vierellä. Maisemat ovat kuin ammattivalokuvaajan postikortissa. Tampereella on paljon lunta ja välillä kirkas keväinen aurinko. Oikein hyvää vointia ja terveyttä Teille koko joukkueelle. Toivottaapi Mummu ja Pappa Karkonkujalta