Advertisement
Published: October 7th 2009
Perillä ollaan - vihdoinkin! Lento Madridista lähti luvattuun aikaan ja päivän odottelun jälkeen pääsimme Limaan sunnuntaina illalla.
Ensimmäinen ajatus kentältä ulos päästyä oli mielikuva jostain tutusta tuoksusta - olemme meren lähellä!
Matka kentältä Mirafloresiin kulkee rannan kautta ja siinä se nyt oli, pitkästä aikaa - Tyyni valtameri.
Illan pimeydessä ei näkynyt muuta kuin suuret aallot jotka löivät rantaan ja kaupungin valot jotka heijastuivat meren pintaan. Nyt oikeasti tuntui siltä, että täällä sitä nyt ollaan - vihdoinkin!
Hotelli löytyi ja osoittautui oikein mukavaksi pieneksi siirtomaatyyliseksi rakennukseksi valtavien lasiseinäisten jätti-hotellien välissä.Ero edellisen yön Madridin pömpöösiin kolossiin ei olisi voinut olla suurempi. Ja mikä parasta, majapaikka on vain yhden kadunvälin päässä merestä jonka todella voi haistaa ja tuntea muutenkin - ilma on varsin kosteaa ja koleaa.
Aikaero Peruun on 8 tuntia ja sen kyllä valitettavasti huomaa - nälkä ja väsymys esiintyvät varsin omituisiin aikoihin. Kerrankin voin kehua olevani aamuvirkku, tänään unet loppuivat klo 4:15 - mitenköhän pitkään tätä iloa riittää? Tosin kyllä aikainen herätys kompensoituu sillä, että illallisen aikaan klo 18:00 kävisi mieluummin nukkumaan kuin menisi syömään. Eiköhän tämä tästä muutamassa päivässä tasoitu.
Terremoto - sismos Täällä löytyy myös aivan uusia ulottuvuuksia erilaisiin varoituksiin ja toimintaohjeisiin. Meillä vaan osoitetaan virallisilla merkeillä ulospääsytiet
In caso sismo
Kokoontumispaikka maanjäristyksen varaltatulipalojen varalle mutta täällä sellaisia ei näy missään. Sen sijaan joka paikassa - siis todella ihan joka paikassa - on kyltit, jotka kertovat, että missä on turvallista olla maanjäristyksen aikana ja mihin pitää kokoontua jos sellainen sattuisi kohdalle. Hotellin käytävällä ovemme edessä on yksi paikka ja puutarhassa keskellä pihaa on yleinen kokoontumispaikka mikäli maa vavahtelisi. Varsin tarpeellista täällä - viimeinen suurempi järistys on tapahtunut 2007 muutaman sadan kilometrin päässä Limasta. Sopisi pysyä ihan vaan tyynenä tämä maankamara meidän täällä ollessa.
Merenherkut Miraflores on Liman kaupunginosa joka sijaitsee aivan meren rannalla - näkymät korkealta rantapenkalta merelle ovat varsin vaikuttavat. Tämä ei kuitenkaan ole mikään tyypillinen rantakohde, meri on hyytävän kylmää Antarktikselta tulevan kylmän Humboldin virran ansiosta. Korkeimmillaan merivesi on n. 10 C, eli ei suorastaan houkuttele suurempaan vesi-iloitteluun. Surffaajia kyllä riittää, suuret mainingit lyövät rantaan eikä kylmyys tunnu häiritsevän.
Ei ole myöskään vaikea arvata, mikä on paikallinen ruokavalio - kalaa ja äyriäisiä eri muodoissaan on tarjolla jokseenkin joka kuppilassa. Ja kokeiltu on, erinomaisia olivat.
Hotellimme oma autonkuljettaja on asukkaiden käytettävissä pientä korvausta vastaan myös muuhunkin kuin paikasta toiseen siirtymiseen. Don Walter on hyvin avulias paikallinen herra ja hän lähti mielellään viemään meitä muutamaksi tunniksi kaupungin nähtävyyksiin tutustumaan. Meille tämä oli
Miraflores rantakatu
Kaupunki sijaitsee korkealla rantatörmällä ja rantakatu jatkuu ihan loputtomiin. erinomaisen kätevä juttu -Walter tuntee hyvin kaupunkinsa ja me pääsimme juuri toivomiimme paikkoihin.
Meitä kiinnosti erityisestä ranta sekä kaupunkin etelä-laidalla oleva suuri risti joka tököttää korkean kukkulan laella ja on iltaisin kirkkaasti valaistu. Risti on kaupungin maamerkki ja näkyi jo heti ensimmäisenä iltana kun saavuimme. Pysähdyimme matkalla aina paikoissa jotka näyttivät kiinnostavilta ja muutama kuvakin tuli napattua. Valter myös kertoili tarinoita eri paikoista sekä vanhoja juttuja eri paikkojen historioista.
Uhkarohkea hyppy Yksi näistä oli korkea kallio kaupungin reunalla, josta erään nuorenparin mies oli hypännyt mereen kun pariskunta oli erotettu. Nyt sitten tällä samalla kalliolla 'työskentelee' nuori mies, joka on ottanut henkensä menettäneen pappismiehen roolin. Mekin saimme kokea muutamia kauhunhetkiä, kun kaveri hyppäsi TODELLA korkealta kalliolta tyrskyävään mereen. No, onneksi hän ensin sitoi itsensä köydellä kallioon kiinni jotta tyrskyt eivät kuljettaisi herraa ulapalle ja hyvissä voimissa tämä kaveri sitten merestä kömpi jälleen ylös. Olipa kuitenkin melkoinen esitys!
Kukkulalle! Seuraavana kohteena olikin kukkulalla näkyvä risti - oletattavaa oli, että näkymät kapunkiin olisivat mitä mainioimmat. Valter ei paikassa ollut käynyt ja huutelikin ikkunasta ajo-ohjeita - välillä olimme vähän liikenteen tukkeena, kun kuskimme päätti kysellä ohjeita keskellä risteystä. No, pääasia, että löytäisimme perille.
Reitti kukkalalle kulki mutkaista hiekkatietä joka oli paikoitellen
sortunut maanjäristyksessä. Pieniä järistyksiä ilmeisesti tapahtuu useinkin koska sortuneet hiekkakasat näyttivät ilmestyneen ihan lähiaikoina. Paikallisen tielaitoksen korjaajat siirtelivät lapioilla sortumia tieltä kun jatkoimme matkaa kohti näköalapaikkaa.
Ylhäältä näkymät olivatkin hienot - vasta nyt todella ymmärsi, miten valtava kaupunki Lima todella on. Peräti > 9 milj. ihmistä Perun 28 miljoonan kansasta on ahtautuneena tälle kohtuullisen pienelle alueelle. Kaupunki rajoittuu kukkuloihin joille myös on alkanut ilmestyä rakennelmia. Vähän keskeneräisiltä näyttivät, suurimmasta osasta puuttui katto ja osassa oli valmiina vain alakerta. Todellista hartiapankkirakentamista.
Kukkulalta näkyi myös hienosti Limaa peittävä 'garua' - kylmästä merestä nouseva usva. Pilvi vyöryi rantatöyräältä kaupungin ylle ja peitti sen kuin hattu. Varsin erikoisen näköistä. Tämä hattu kaupungin yllä myös tekee ilmasta vähän kolean - vaikka lämpötila on ihan siedettävä tuntuu ilma kylmemmältä kuin mittari näyttää.
Ja taas meni ajokortti .... Kertaalleen tänä kesänä ryöstettynä olin jo mielestäni varautunut varsin hyvin kaikkeen siihen kekseliäisyyteen mitä taskuvarkaat osoittavat. Laukku oli mahdollisimman tyhjä ja kaikki ylimääräinen oli jätetty muualle talteen. Jonkin verran rahaa kuitenkin aina tarvitaan ja varuiksi myös yksi luottokorti. Ja silmälasitkin oli tullut napattua mukaan.
Mukanamme oli siis paikellinen kuski ja olimme liikkellä hänen autollaan. Auto lukittiin kun pysähdyimme johonkin tai sitten Walter jäi autoon istumaan. Kukkulan
laelle päästyämme lähdimme ihmettelemään maisemia ja napsimaan kuvia. Kuskimme kun ei ollut käynyt aiemmin paikalla lähti hän mukaan - lukittuaan ensin automme. Ja paikalle tullessamme totesimme, että onpa autiota - olimme aivan varmasti ainoat ihmiset lähimailla. Eipä siinä osannut arvata, että jostain kivenolosta kaivautuu joku esiin ja murtautuu kuskimme autoon.
Niin siinä kuitenkin kävi - Walter oli jättänyt auton pieneksi hetkeksi ilman vartiointia ja jo oli joku näppärä pitkäkyntinen ilmaantunut paikalle ja napannut autosta pienen laukkuni. Saaliina muutama sole ja luottokortti sekä - jälleen kerran - ajokorttini ja nyt myös puhelin. Pääsevät sitten paikallisetkin iloitsemaan nokialaisesta joita ei täällä liiemmin ole muuten näkynyt.
Poliisin kanssahan siitä sitten lähdettiin tekemään tuttavuutta. Varsin asiallisia ja ammattitaitoisia olivat - eivät tosin uskoneet, että tavarat tulisivat takaisin. Yllättävää. Valter tunnisti poliisin kuvista ryöstäjän jonka hän ehti nähdä pakenevan paikalta, poliisi lähtikin näppärää varasta etsiskelemään.
Toivottavasti tämä oli sitten tämän vuoden viimeinen kerta tätä lajia. Espoon poliisi ei kohta enää usko, että ajokorttini todella aina ryöstetään kun käyn anomassa uutta kopiota.
Tiistain vietämme vielä Liman keskustaan tutustumalla ja keskiviikkona sitten alkaakin matkamme kohden ensimmäistä suurta 'A':ta -
Andeja.
Advertisement
Tot: 0.14s; Tpl: 0.011s; cc: 8; qc: 52; dbt: 0.0559s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Aatos
non-member comment
Lopeta ihmeessä se teen litkiminen niin pysyy kamat tallessa ;-) T: Aatos ja Pekka