Advertisement
Published: November 23rd 2015
Mindo
Kylä ylhäältä kukkuloilta nähtynäQuitosta Mindoon
Perjantaina aamulla alkoi matka Quitosta Mindoon. Kuljetus järjestyi helposti suoraan majapaikkani kanssa ja he olivat aamulla hakemassa minua.
Quitossa majoitukseni oli uuden lentokentän lähellä, eli kaupungin itäpuolella. Mindoon menevä tie on kaupungista luoteeseen, eli jouduimme käytännössä ajamaan Quiton pohjoisosan läpi. Mikä valtava muutos on tapahtunut viidessä vuodessa! Uusi lentokenttä on aiheuttanut sen, että myös teitä on jouduttu rakentamaan uusiksi. Kentälle johtavat tiet oli rakennettu korkeiden mäkien - eli meikäläisittäin kai vuorien - sivuihin ja kallioleikkaukset oli peitetty vielä betonilla. Ehkä siksi, että kivi- ja mutavyöryjen mahdollisuus pienenisi.
Quito sijaitsee 2805m korkeudessa ja sen on sanottu olevan ikuisen kevään kaupunki, ehkä siksi, että keskilämpötila on ympäri vuoden n.19C. Kaupunki on levittäytynyt todella laajalle alueelle Andien keskiylängölle kahden vuorijonon väliin. Laakso on pitkä ja kapea ja asumukset kohoavat korkealle rinteisiin. Muutamassa vuodessa asukasmäärä on kasvanut valtavasti ja tuntuu kuin kaupunki olisi vain jatkunut ja jatkunut. Kuskin mukaan asukkaita on jo yli 3 milj. Quito on suurimmaksi osaksi todella karua ja ankean näköistä kasvustoltaan. Enimmäkseen siis kuivaa paljasta maata ja joitain agavea muistuttavia kaktuksia. Ei siis mitään erityisen kaunista. Sivummalla olevat kukkulat ovat vehreitä ja kasvustoa riittää.
Ensimmäisten korkeampien kukkuloiden ylityksen jälkeen maisemat muuttuvat kokonaan. Rinteet ovat
vehreitä ja kasvustoa riittää ihan huipuille asti. Puiden lehdet ovat valtavia ja palmuja ja saniaisia riittää. Pilvet roikkuvat vuorten rinteillä ja osittain laaksossakin - olimme saapuneet pilvisademetsään.
Mindo
Mindo on pieni 3000 asukkaan kylä Andien läntisillä rinteillä, n. 1200m korkeudessa. Kylässä on vain yksi pääkatu jonka varella on muutama ravintolaksi kutsuttava ja useampi pieni 'komedor', eli lähinnä ruokabaariksi kuvailtava. Myös erilaisia mitä eriskummallisempia rakennuksia löytyy joista saa syötävää ja juotavaa. Pääkadun lisäksi vain muutama isompi sivukatu on päällystetty, loput tiet ovatkin sitten kuoppaisia hiekkateitä jotka sateella muuttuvat lähimmä mutavelliksi. Mindon viehätys ei olekaan itse kylässä vaan kaikessa siinä, mitä sen ympäristössä ja lähistöllä on. Ja sitähän sitten riittää.
Itse majoituin Sisakuna Lodgeen joka oli oikein siisti ja mukava paikka. Minulla oli oma 'cabana' jossa oli myös kuisti jolta voi seurailla lintujen touhuja. Majoitus oli pääkadun loppupäässä joten kaikki kylän palvelut olivat ihan nurkan takana.
El Quetzal - suklaan valmistusta
Olemme jo kerran aiemmin tutustuneet kaakaon kasvatukseen ja suklaan tuotantoon. Kaakao lienee peräisin Etelä-Amerikasta, siellä se ainakin kasvaa luonnonvaraisena. Onko se alkuperä Ecuador, Venezuela vai joku muu, tuntuu olevan aina paikasta kiinni. Täällä ollaan tietenkin sitä mieltä, että kaakaopuu on alun perin täältä kotoisin. Mindossa on
useampikin pieni tehdas joka valmistaa suklaata koko prosessin alusta loppuun. Kävin niistä yhdessä, El Quetzalin 'tehtaassa'. Mindossa ei kaakaota kasvateta kuin malliksi. Alue on ilmeisesti olosuhteiltaan huono ja tänne pavut tuotiin rannikolta, Esmeraldasin läheltä. Muuten prosessi kuitenkin on kokonaan käsityötä ja tapahtuu kaikkineen paikan päällä. Ensin isot kellertävät kaakaohedelmät halkaistaan ja sisällä olevat pavut irrotetaan ja siirretään isoihin betonisiin säiliöihin fermentoitumaan. Tätä kestää muutaman päivän, jonka jälkeen kaakaopapujen ympäriltä on niljakas nahka kuoriutunut ja jäljellä on kovat pavut kuorineen. Näitä kuivatetaan lämpimässä useita päiviä.
Kuivatuksen jälkeen papuja paahdetaan, kova kuori rikotaan ja irrotetaan itse kaakaosta. Kun pelkät sisälmykset on saatu kerättyä puristetaan massa kasaan ja siitä irrotetaan kaakaovoi - joka on käytännössä pelkää rasvaa. Tosin erittäin hyvältä tuoksuvaa rasvaa! Jäljelle jäänyt kaakaomassa puristetaan isoiksi kiekoiksi joita vielä käsitellään eri tavoin ennen suklaan valmistusta.
Täkäläiseen suklaaseen ei lisätä maitoa. Vain jonkin verran sokeria ja ehkä jotain muuta makuainetta kuten inkivääriä tai chiliä. Hyviähän ne olivat - tosin se 100% kaakaomassa maistuu kyllä vähän kitkerälle eli vähän on syytä lisätä sokeria ainakin minun makuuni.
Tutustuminen suklaan tekoon paikallisella 'Fazerilla' kesti tunnin verran. Kun kierros oli selvä ja herkut hyviksi havaittu jäin vielä lounaalle ja ruokaan oli tietenkin käytetty kaakaota.
Kaakaota
Kaakaopensaan hedelmä avattuna. Pavut on tuon valkoisen kalvon alla Ja toki myymälästä olisi saanut ostaa vaikka kaakaolla terästettyä grillikastiketta joka ei ollut lainkaan hullumman makuista.
Näissä maisemissa tuppaa satamaan melko usein. Ja kun sataa, sataa paljon. Tämä oli minulla kyllä hyvin tiedossa ja mukana on sadeviitta. Siis mukana matkalaukussa joka on majoituksessa - ei siis mukana ulkona kuten syytä olisi. Tästä hyvästä juutuin sitten Mindon Fazerille pariksi tunniksi kun vettä tuli niin p a l j o n, että pelkkä ulos uskaltautuminen olisi kastellut läpimäräksi. No - odottelun ansiosta maistoin paikallisista tykötarpeista valmistettua suklaa brownieta ja oli se kyllä ehkä parasta sen sortin leivonnaista mitä olen syönyt!
Perhoset
Alueella elää arviolta noin 200 erilaista perhoslajia. Kylässä on myös muutama 'Mariposario', eli perhosten kasvattamiseen erikoistunut tila. Näissä on luonnonmukaiset olot joissa perhosia kasvatetaan ja kun ne ovat ehtineet aikuisiksi päästetään niitä myös alueen luontoon. Näin pyritään suojelemaan alueen perhoslajistoa ja huolehtimaan, että ilmastonmuutoksen ansiosta vähenevä elintila ei haittaisi perhosten elämää.
Näille perhosfarmeille pääsee myös tutustumaan ja sinne siis suunta lauantaina aamusta. Perhoset ovat aktiivisimmillaan n. klo 11 aikaan kun aurinko lämmittää riittävästi. Siihen asti ne jurottavat paikoillaan ja odottavat, että lämpötila nousee riittävästi.
Hieman epäilytti moinen perhosten kasvatus mutta tilalla käynnin jälkeen olin kyllä varsin
vaikuttunut. Perhosia oli sadoittain ja eri lajeja 18. Tilalla oli perhosia eri elinvaiheissa ja esim. kuoriutumisvaihetta pystyi seuraamaan ihan vierestä. Olenpa nyt nähnyt yhden perhosen 'valmistuvan' - kun en oikein osaa tulkita, että onko se muna-, toukka-, kotelo- vai varsinainen perhosvaihe se 'syntymä'. Mikä hyvänsä, tämä yksi kaveri kömpi ulos sieltä ahtaasta mökistään, oikoi ja kuivatteli siipensä ja liittyi muiden lentelevien kavereidensa seuraan. Varsin mielenkiintoinen näky.
Ja pääsinpä itsekin tekemään lähempää tuttavuutta näiden siivekkäiden kanssa. Kun sormenpäähän otti vähän banaania, sai perhosen tulemaan kämmenelle. Ja ilman mitään temppuja kaksi myös asettui olkapäälleni istumaan ja yksi tarrautui hihaan. Kerroin sille, että mun mukaan ei kannata lähteä koska joutuu pakkasen puremaksi ja lennot loppuu lyhyeen. Se tuli järkiinsä ja jäi kotikonnuilleen :-).
Orkideat
Vielä enemmän kuin perhosia alueella on erilaisia orkideoita. Niitä kasvaa jokseenkin joka puunoksalla ja vähän siellä sun täällä. Kukat itsessään ovat hyvin pieniä ja niiden havaitseminen vaatii harjaantumista. Vain muutamat alueen orkideoista ovat kookkaita ja värikkäitä kuin vaikkapa meillä myytävä perhosorkideat. Nämä ovat pieniä ja vaatimattomia mutta usein hyvin kauniita. Kukalla saattaa olla ihan omanlaisensa kasvot ja pitkät 'siivet' tai se matkii jotain toista muuta kukkaa tai kasvia. Hyvin mielenkiintoisa ne kuitenkin ovat.
Ja jotta
näihin kaunottariin pääsisi tutustumaan on kylällä tietenkin orkideapuutarha jossa kasvaa n. 200 lajiketta ( onko täällä kaikkea aina 200?). Kerrallaan kukkii arviolta kolmasosa ja loput ovat lepotilassa. Ja kuten sanottua, alueen orkideat ovat yleensä pieniä ja yllättävää olikin, että tutkimusretkelle otettiin suurennuslasi mukaan. Ja se kyllä oli tarpeen.
Pienimmät kukat olivat ehkä 1-2 mm kokoisia. Siis todella niin pieniä, että näillä tällä ikänäöllä ei olisi ilman suurennuslasia tullut mitään. Usein nämä pienokaiset kasvoivat sitten ryppäissä, eli yhdessä 'kukassa' oli pitkä varsi jossa kasvoi lukuisia pieniä yksittäisiä kukkia. Kuten vaikkapa pihlajan kukassa jossa on terttumaiset kukat.
Oli myös yksittäisiä suurempia kukkia jotka olivat suorastaan lumoavan kauniita. En ole mitään vastaavaa koskaan nähnyt. Ja kun olen suuri kukkien ja kasvien ystävä niin nämä kaunokaiset kyllä lumosivat minut täysin ja puutarhalla tulikin viivyttyä useampi tunti.
Nyt sitten vaan näpertelemään omia orkideankasvatukseen sopivia kaappeja ja alustoja ja oma pilvimetsä olohuoneeseen. Sieltähän onkin jo raivattu ennestään vähän romua pois niin että uutta voisi tulla tilalle.
Linnut
Linnut ovat Mindon yksi suurin mielenkiinnon kohde. En nyt ole mikään intohimoinen ornitologi joka etsiskelisi erilaisia tirppoja kiikarin ja kaukoputken kanssa mutta mukavahan niiden siivekkäiden touhuja on seurata. Mindoon tehdään ympäri maailmaa paljon erilaisia
linturetkiä ja sen kyllä kylällä saattoi havaita kun ornitologit käppäilivät kameroineen ja putkineen ympäriinsä. Ympäröiville kukkuloille järjestetään erilaisia retkiä joissa voi sitten havainnoida eri lajeja. Erityisesti Mindossa on paljon kolibreja, tukaaneja sekä yksi aivan erityisen erikoinen tirppa, nimittäin 'cock-on-the-rock' eli tuliharjakotinga. Suomi on muuten siitä ihmeellinen maa, että täällä kaikkien meillä esiintymättömienkin lintujen nimet käännetään vaikka kukaan ei koskaan niitä pääsisi näkemään. On siinä ornitologeilla puuhaa, kun näitä nimiä keksivät :-).
No, kun tämä cock-on-the-rock kerran on paikkakunnan suuri nähtävyys, niin päätin minäkin lähteä sitä katsomaan. Se esiintyy vain yhdessä ainoassa paikassa ja se tapahtuu aamulla klo 6. Jep. Aamulla aikaisin. No, ei hätää, edelleen ollaan aikaeron vuoksi aamuvirkkuja - jota kaikki eivät ehkä usko - ja siten tuo klo 6 ei haitannut. Paikalle piti lähteä klo 5 koska matkaa oli sen verran paljon. Ja tirppa suvaitsi näyttäytyä tietenkin keskellä metsää jonne oli myös tarvottava jonkin matkaa. Koska edellisenä päivänä ja myös yönä satoi p a l j o n, oli polku mutainen ja liukas. Ja klo 5 on vielä pimeää. Selvisin perille yllättäen ilman mitään vaurioita.
Kun polku oli tarvottu, tulimme pieneen katokseen joka oli rakennettu rinteeseen. Sen edessä avautui näkymä isoon lehvästöön ja pusikkoon jossa ei
vielä näkynyt mitään. Olimme aluksi oppaani kanssa kahdestaan kunnes ensimmäiset tosi ornitologit saapuivat valtavine kameroineen paikalle. Minua vähän kyllä huvitti kun vertailin meidän 'kalustoa' - mulla sellainen jokseenkin peruspokkarin kokoinen ja näköinen kamera ja niillä muilla sellaiset 1/2 m. pitkät putket.
Mikäs tuossa mokomassa tirpassa sitten on niin ihmeellistä, että kannattaa raahautua aamuyöllä jonnekin metsän keskelle? No se on kyllä aika erikoinen tapaus. Tämä tunkion kukko ilmestyy paikalle siis joka päivä ja paikalla ovat vain herra -kukot. Ne istahtavat ensin oksalle ja aloittavat sitten melkoisen kaakatuksen ja tanssahtelun ja hyppimisen. Sitten tulee muita herroja ja keskenään ne vähän ärhentelevät ja tanssivat ja yrittävät esittää hyvyyttään. Yhtään rouvaa ei siis (vielä) ole paikalla ... Herrat jatkavat showta ja odottelevat josko yksikin rouva ilmestyisi paikalle. Meillä tätä ihmettä ei nähty. Rouvilla on nimittäin muuta puuhaa. He rakentavat pesän, munivat, hautovat munia n. 4 viikkoa, ruokkivat lapsukaiset ja kasvattavat kelvollisiksi tunkion kukoiksi. Ja samaan aikaan herrat tanssahtelevat siellä oksilla. Siis todellakin, ne eivät tee yhtään mitään muuta!. Pitävät aamusta parin tunnin shown ja odottavat, josko paikalle osuisi yksi duunista nääntynyt rouva jota pääsisi vähän viihdyttämään ja lopun aika ne eivät tee yhtään mitään! No, kai sentään jotain - syövät ja lepäävät... ja
Orkidea lintumetsästä
Tämä pieni orkidea ilahdutti suuresti. Satuin näkemään sen metsän keskellä, ihan aidossa ympäristössä. Voi miten kaunis se oli! kerran päivässä siis bilettävät ja yrittävät iskeä itselleen yhden kerran 'hoidon'. On siinä herroilla hyvät oltavat.
Linnut todellakin tulivat paikalle, välillä niitä oli jopa 5 - 6 kpl kerrallaan esiintymässä. Show kesti n. 1,5 tuntia ja sitten herrat poistuivat uupuneina lepäilemään oksistoon. Melkoinen esitys, pakko sanoa. Ja onhan se lintu kerrassaan komea. Täysin kirkkaan punainen yläosa, korkea harja ja valkoista siipien alla, alaosa täysin musta. Kokoa n. 35 cm. Upea otus ja erikoinen esitys.
Kun esitys päättyi, lähdimme etsimään muita lintuja. Palasimme Mindoon kylän takana oleville kukkuloille. Päivä oli valjennut ja lämmennyt ja muut linnut heräilivät. Etsimme tukaaneja ja niitä myös löytyi 3 erilaista lajia. Erityisen hieno oli Kolumbian tukaani, iso musta-keltainen lintu jolla oli punainen pyrstön alusta. Vaikuttava näky! Vielä löytyi myös vuoriketsaali (Quetzal), pikkujalohaukka ja mustakondori joka oli todella suuri! Muitakin siivekkäitä toki näkyi mutta niiden nimet eivät jääneet mieleen - hyvä että muisti edes nämä!
Kolibreja oli metsässä useita ja lähelle niitä pääsi lähinnä sellaisissa paikoissa joissa oli myös ruokintapaikka. Kolibrit tulevat mielellään syömään sokerivettä ja näillä automaateilla niiden touhuja olikin helppo seurata. Kuvaaminen oli aika mahdotonta kun ovat varsin vikkeliä liikkeissään.
Mitä jäi Mindosta mieleen? Aivan loputon määrä luontoa - kasveja
ja eläimiä eri muodoissaan. Vesiputouksia, kuohuvia jokia ja ihmeellisen kaunis sademetsä. Rauha ja hiljaisuus, vain metsän äänet ympärillä. Lähinnä mielessä kävi, että jos pitäisi kuvailla paratiisi, niin tässä se olisi. Jokaiselle mielikuva paratiisista on erilainen ja tarkoittaa eri asioita, mutta minulle se olisi tässä. Ja kun mieleen jää toive, että tänne haluan uudelleen, niin eikö se silloin jo kerro paljon?
Advertisement
Tot: 0.178s; Tpl: 0.016s; cc: 11; qc: 56; dbt: 0.0821s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
