Merkurius ja matkapäivä

---

Herasin aamuyolla pariin otteeseen. Ensimmaisella kerralla ikkunasta nakyi Skorpionin tahdisto. Sehan on komein elainradan tahdistoista, ja valitettavasti Suomessa siita nakyy vain murto-osa ja sekin huonosti. Kun herasin toisen kerran, taivas oli jo vaalentunut, mutta Jupiter ja Venus nakyivat, ja Venuksen alapuolella nakyi Merkurius. Jippii. Taman paremmin en ole Merkuriusta nahnyt koskaan Suomessa. Merkuriuksen nakyvyyskausihan on vasta alussa. Paremmin se nakyy vasta maaliskuussa, jolloin voi sitten herata aamuyosta ja odottaa pimealle taivaalle nousevaa Merkuriusta.

Ehdin piipahtaa viela kirjastossa ennen kuin suuntasin bussiasemalle. Paikallisbussi sattui menemaan samaan suuntaan ja 40 sentilla (250 pesoa) paasin suurimman osan matkasta. Bussi tuli tayteen. Matkan varrella siihen nousi matkustajia, jotka joutuivat seisomaan kaytavilla. Koska taalla on monta kilpailevaa bussiyhtiota, ne varmaan poimivat matkustajia mukaan joka paikasta. Salmi ylitettiin eri lautalla kuin viimeksi. Soin siella hodarin, valissa oli avocadoa. Taallahan on pitkan matkan busseissa aina rahastaja, joka huolehtii myos matkatavaroiden laittamisesta tavaratilaan. Tama rahastaja naytti kovin nuorelta, ja kun han oli istahtanut lauttamatkalla kuskin paikalle, kysyin hanen ikaansa. Oli 17-vuotias. En kysynyt tarkemmin oliko han kesatoissa vai ihan vakituisissa hommissa.

Puerto Montt tuli nahtya viimeisen kerran. Bussi pysahtyi siella 20 minuutiksi. Ehdin kayda kahvilla ja vessassa. Puerto Montin jalkeen sain paahani ryhtya kuvaamaan Osorno-vuorta liikkuvasta bussista. Otin noin 50 kuvaa. Osaan tuli vuoren eteen mainos, rakennus tai puita. Mutta muutama kelvollinen kuva tuli. Matka jatkui moottoritieta pitkin peltomaisemissa. Kun kaannyimme Valdivian tielle, maisemat muuttuivat, vahan kuin olisi ollut Kainuussa. Tosin puut olivat isompia, ja koivujen ja mantyjen seassa kasvoi eukalyptus-puita, joita ei taida ihan heti pystya Suomessa kasvattamaan.

Sain paahani kavella puolen kilometrin matkan hostelliin ja valilla kirosin jo nuukuuttani kun lahdin viela oikaisemaan kauppakeskuksen lapi. Lopulta loysin perille. Sain kahden hengen huoneen 10000 peson hinnalla, eli noin 15 euroako se tekee?

Kavin illastamassa Guía Azulin suosittelemassa huokeassa paikassa. Kun sain listan eteeni, naapuripoydan kaveri kysyi tarvitsenko apua. Kieltaydyin. Kun olin tilannut ruokani: lihaa, perunamuusia ja mineraalivetta, aloin jutella hanen kanssaan ja siirryin lopulta hanen poytaansa. Han on toissa leipoman hallinnossa, saksalaista sukujuurta, suku peraisin Leipzigin seudulta. Mutta han ei itse juuri osaa saksaa, toisin kuin vanhempansa. Hanen piti lahtea piakkoin. Viereiseen poytaan tuli sveitsilaisia, joten saksan puhuminen jatkui. Seitseman tunnin bussimatka vasytti sen verran, etta menin ajoissa nukkumaan.

---