SURFERS PARADISESTA VIELÄ

---

SURFERS PARADISESTA VIELÄ

En mennytkään viimeisenä päivänä valaita katsomaan, koska Marilyn kertoi, etteivät ne vielä ole voineet tulla tänne asti. Valaat vaeltavat talven tullen Antarktikselta lämpimille Australian itärannikon vesille lämmittelemään, syömään, rakastelemaan ja synnyttämään. Säästän valaat Airlie Beachille tai Cairnsiin.

Olette varmaan kuulleet, että Australia on nostanut harvinaislaatuisen kanteen Haagissa Japania vastaan valaanpyynnin lopettamiseksi.

Se oli hyvä päätös siksikin, että aamulla satoi kaatamalla. Onneksi taivas kirkastui puoleen päivään mennessä. Menin pyöräilemään ja eksyin Surfers Paradisen takapihalle. Mikä yllätys! Takapiha oli täynnä jokia, lahtia, kanaaleja ja niiden varrella uskomattomia yksityistaloja. Pitäisikö Surfers Paradisea verrata nyt Venetsiaan? Kysyin rakennusinsinööri Evanilta Airlie Beachillä, onko Surfers Paradise rakennettu Lorraine-joen suistoon vai muinaisen koralliriutan päälle. Se on joen suisto mutta minkälainen. Kerrassaan laaja ja kaunis. (Evanin tapasin niin ikään Uudessa Seelannissa Milford Trackillä.)

Evan myös tiesi kertoa, että Surfers Paradisen pilvenpiirtäjät ovat todellakin loma-asuntoja. Ne ovat usein tyhjillään, ellei sitten joku surffaaja tai muu lomalainen asu niissä. Uskomatonta!

AIRLIE BEACH

En vielä laita valokuvia Airlie Beachistä, joka on paratiisi ja paratiisi on täynnä kovalla äänellä kännyköihinsä puhuvia ruotsalaisia.

Muistatteko maailman parhaimman työpaikan kilpailun? Kuuluisat Whitsunday-saaret siintävät Airlie Beachin horisontissa. Meri on tänään peilityyni. Maaliskuussa täällä riehui kuitenkin sykloni, joka tuhosi kymmeniä purjeveneitä.

Huomenna lähden kolmen päivän purjehdusretkelle Great Barrier Reefille. Nyt minun on uskallettava sukeltaa. Kävin eilen lääkärissä hankkimassa Divers Medical Certificaten. Pelkään sukeltamista niin paljon, että salaa toivon sukellusopettajan kieltävän minulta sukelluksen. Syy on se vanha vaiva: taipumus rytmihäiriöihin.

RUOKALISTA

Australiassa syödään kengurua, käärmettä, krokotiiliä, emua ja jopa rottaa ja apinaa. Ruokalistan pelkkä lukeminen alkaa oksettaa. Tässä seurassa hai on aika tavanomainen ruokalaji. Heinäsirkkoja en ole kuitenkaan vielä nähnyt tarjottavan.

Söin eilen kengurua kyynelsilmin, kun sitä tarjottiin, enkä voinut kieltäytyä. Kaikki tietysti olisi ollut ihan hyvin, jos joku olisi sanonut, että sehän on vain riistaa, esimerkiksi peuraa. Mutta kun minä tiesin että se on kengurua. Maistoin myös krokotiiliä. Se on ikään kuin tiiviimpää ja rasvattomampaa kananlihaa. Nyljetyssä pinnassa näkyi krokotiilin röpöliäinen pinta. Suljin silmäni, jotten olisi nähnyt sitä. Mikä koettelemus eilinen illallinen olikaan!

Käärme kuulemma maistuu sekä kanalta että kalalta, emu puolestaan kalkkunalta ja pihviltä. Kuvottavaa! En varmana syö niitä.

Sen sijaan osterit ovat jumalaisia. Niissä on pehmeä merellinen, hienostunut maku. Paljon parempia ne ovat kuin muut äyriäiset ja kala. Eivätkä ne mitään eläviä ole kun ne tuodaan pöytään, vaan vain vähän ennen sitä. Kokin on katkaistava niitten ”selkäydin”, jotta eivät olisi eläviä.

---