Ratiritirallaa

---

Taksi paivaksi otin paivalipun joka maksoi 6,5 dollaria. Enimmakseen matkustin ratikalla, kerran bussilla ja kerran junalla.

Aluksi kavelin lahimpaan postiin. Kahden kilon paketin lahettaminen Suomeen maksaisi 60 dollaria eli noin 35 euroa. Taidan kantaa mukanani kaiken loppumatkan, tai sitten heitan ilmaisesitteita menemaan tai sitten postitan niita Hong Kongista.

Ensimmainen ratikkamatka oli lyhyt. Kavin kyselemassa muutamassa autovuokraamossa kahden paivan vuokraamisen hintoja. Halvin oli 140 dollaria, eli noin sata euroa. Siihen paalle bensat. Hylkasin vuokrausidean ja menin ratikalla kaupungin matkailuneuvontaan. Sain mukaan runsaan nipun esitteita: hyvan kartan joukkoliikenteesta, muutaman aikataulun, muutaman matkatoimiston esitteen. Sellainenkin loytyy kuin Autopia Tours. Muistin siita autoilevan Pian.

Jatkoin ratikalla Etela-Melbourneen. Soin lammasspagetin, kavin katsomassa St. Kildaa. Ensimmaisessa hostellissa ei ollut henkilokuntaa paikalla, poikkesin nettilassa ja loysin pari muuta hostellia. Pint on Punt vaikutti kiinnostavalta, poikkesin siella. Alakerran baarissa oli yksi henkilo paikalla, mutta han ei voinut tietenkaan lahtea esittelemaan huoneita. Kehotti tulemaan huomenna uudestaan. Menin katsomaan hostellia St. Arnaud, joka oli hyvalla sijainnilla ja joka oli saanut hyvat arvostelut Hostelworldissa. Paikalla oli henkilokuntaa oikein kolme henkea. Kun kysyin voisinko nahda keittion, vessan tai yleisia tiloja, he ilmoittivat etta heidan kaytantonsa tai politiikkansa (policy) on ettei niita tiloja esitella. Lahdin pois ja totesin itsekseni etta minunkin politiikkani on etten kayta rahaani sellaiseen paikkaan, jossa saan huonoa palvelua ja ikavan fiiliksen.

Tapasin kiinalaisen kaverin, joka kayttaa itsestaan nimea David (se ei tietenkaan ole hanen alkuperainen nimensa vaan muunnos siita). Matkustimme ratikalla hanen luoksensa. Taisi olla pysakkinumero 38 tai jotain, eli matka kesti noin 50 minuuttia ja pysakilta oli asunnolle matkaa viela kymmenisen minuuttia. David asui omakotitalossa veljensa Richardin kanssa (yhta alkuperainen nimi varmaan...). Veli oli laittanut ruokaa runsaasti, joten sita riitti minullekin.

David heitti minut viela autolla hostellille ja mentiin viela sen jalkeen baariin. Han jatkoi siita kotiinsa ja tulin itse omin neuvoin hostellille. Niin, en viela paattanyt olenko samassa paikassa loput kolme yota vai vaihdanko. Kaytannollisinta olisi pysya samassa mutta elamyksellisempaa vaihtaa. Sama patee koko matkaan. Kaytannollisinta ja helpointa olisi ollut jattaa koko matka tekematta. Toki vaihtelun ja elamyksellisyyden valissakin on jokin optimi: ei ole kovin elamyksellista vaihtaa yosijaa joka yo. Kolme yota on osoittatunut minulla ihan sopivaksi maaraksi.

---