SUKELTAMASSA CAIRNSIN GREAT BARRIER REEFILLÄ

---

SUKELTAMASSA CAIRNSIN GREAT BARRIER REEFILLÄ


Tänään olin jälleen sukeltamassa ja snorklaamassa. Tarkennus edelliseen riuttakuvaukseen. Koralli ei ole technicolorin väreissä vaikka niin väitetään. Värit ovat pikemmin herkullisen murrettuja ja savuisia: tummaa malvaa, sumuista sinistä, sammaleen vihreää, seepiaa, terrakottaa. Sen sijaan kalat ovat mitä mielikuvituksellisimpia väritykseltään. Näin kalan, jolla oli pinokkion nenä. En muista sen nimeä, täytyy tarkistaa. Clownfishiä kutsutaan täällä nemoksi.

Ihmisrakasta Maori Wrassea kutsutaan täällä puolestaan Wallyksi. Niiden kanssa voi kuulemma leikkiä aivan kuin koirien kanssa. Se tykkää siitä. Silverswift laivalla on oma lemmikki Wallynsa, joka on kiintynyt laivan japanilaiseen valokuvaajaan. Se seurasi tätä kuin hai laivaa. Liikuttavaa!

Cairnsin Great Barrier Reefistä on sanottu, että se on monimuotoisempi kuin etelässä Whitsunday Islandsillä. Toisaalta meri oli rauhattomampi, sadasta ihmisestä 80 tuli merisairaaksi jo laivassa riutalle matkustettaessa. Jotkut tulivat merisairaiksi snorklatessaan. Nyt oli kieltämättä vähän vaarallista enkä päässyt siihen autuaalliseen rauhan tuntemukseen. Olin monta kertaa törmätä riuttaan kun merivirta tarttui minuun. Se on omituinen tunne, aivan kuin täällä meren jumala olisi leikkisämpi. Se vain yhtäkkiä tarttuu jaloista, sukeltaja näyttää peruuttavan suoraan riuttaan, tai sitten se vetää päästä eteenpäin tehden sukeltajasta ohjaamattoman ohjuksen, tai mikä pahinta törkeästi ottaa vyötäröstä sivusuunnassa ja väen väkisin työntää vieressä hehkuvaa riuttaa vasten. Jokin näkymätön olio se joka tapauksessa on. En olisi siihen riuttatörmäykseen kuollut, mutta pahoja haavoja olisin saanut ja herkkään riuttaan olisi jäänyt Marian muotoinen aukko.

Pitkän matkani aikana olen kuullut monia mairittelevia kuin myös vähemmän sellaisia Suomesta. Olen kerännyt niitä myöhempää käyttöä varten. Mutta yksi asia tulee aina esille: Suomessa on parhain koulutussysteemi maailmassa. Tänäänkin nuori hollantilainen nainen piti pitkän palopuheen siitä, kuinka huonosti asiat ovat Hollannin kouluissa Suomeen verrattuna, kun opettajat eivät ole yliopiston käyneitä. Jotkut eivät osaa edes kirjoittaa sanoja oikein ja nämä opettavat lapsia tavaamaan ja kirjoittamaan. Hän tekee myöhemmin Suomeen opintomatkan tutustuakseen tarkemmin, miten lapsia opetetaan Suomessa.

---