ReissuVihko


Advertisement
Australia's flag
Oceania » Australia » New South Wales » Byron Bay
February 22nd 2012
Published: February 22nd 2012
Edit Blog Post

kämppinkielämää

Perjantaina käytiin vaihtaan surffilauta isompaan (8,1 jalkaseen) pamppuun. Vaihdossa saatiin hyödynnettyä vanha lauta täydellä hinnalla ja lisäks maksettiin vähän välirahaa. Ostoksen jälkeen ei voitu enää syyttää välineitä. Aloittelijoiden aallot on sen verran lempeitä, että pitkä lauta kantaa niissä paremmin. Meininki on vähän sama kun skeittilaudoissakin: Pikkulauta sopii temppuiluun ja iso cruisailuun. Pikkulauta tarvii lisäks isommat aallot, jotta se kantaa raskasluisia kavereita. Päivä kulukin uuden laudan kanssa kokonaan biitsillä. Kaikki kokeili suurella innolla uutta lautaa ja tuntu siltä, että kaikkien oli helpompi saada sillä aaltoja alle. Montaa kertaa ei vielä laudan päälle seisoon päästy, mutta pysyttiin kuitenkin aallossa hyvin mukana.

Leirissä nähtiin jättiläiskokonen iguana (luultavasti). Se luikerteli hitaasti ympäriinsä eikä näyttänyt reagoivan ihmisiin ollenkaan. Liskotus ei ollut ilkeen olonen, vaan sen lepposa eteneminen teki siitä ihan kiltin olosen. Ei toki mielellään oltas sitä kainaloon yöks otettu.

Illalla lähettiin grillailujen jälkeen hyvästeleen meidät vaakuuttanu surffikylä bayron bay. Kylä osottautu leirintäalueineen todella upeeks. Surffiranta oli sadan metrin päässä ja pesu-, ruuanlaitto- ja virkistystilat oli kunnossa. Pikkukylä oli muutenkin lomailijalle sopivan kokonen, nuoria ja meininkiä oli keskustassa siinä määrin mukavasti, että siellä oli lämmin tunnelma. Tanssittiin meille vielä mukava nippu muistoja bayron bayn yössä ja palattiin pieneen yksiöön yöpuulle.

Lauantaina kasattiin leiri ja kiinnitettiin surffilaudat monsterin katolle. Seuraavaks kohteeksi muovaantu gold coastilta löytyvä main beach, joka oli surfers paradise nimisessä kaupungissa. Leirintäalue oli rannalla ja päätettiin sitten jäädä siihen biitsille surffaileen ja köllötteleen. Aallot oli sopivia, mutta virtaukset oli niin sekasia ja voimakkaita, että vedessä oleminen oli työlästä. Saatiin kuitenkin muutamia aaltoja alle ja jopa surffattua pystyssä pikku aaltojen mukana rantahiekkaan. Jee!

Leiripaikalla meitä vastapäätä oli majottuneena rugbytiimi, joka muodosti hupaisaa kontrastia meidän pikkuauton ja pikkutelttojen rinnalla. Samaten nää raavaat karpaasit oli hyvin äänekkäitä yöllä ja alotti musiikin soittamisen jälleen seittemän aikaan aamulla. Tosin jossain määrin nukkumista rytmittää auringon nousu. Teltassa tulee hiki, kun arska päättää säteitänsä väläyttää ensimmäistä kertaa. Lintujen kuoroharjotukset on kans usein sovittu aamukuuden tianoolle. Kun oikein jaksaa olla avaamatta silmiä, niin kyllä se uni vielä pariks tunniks siinä aamulla tulee.

Tehtiin illalla vähän kierrosta aussien miamissa, jossa oli aika hulppeen näkösiä tönöjä pystytettynä jahtien viereen. Käytiin illalla herkullisilla jätskeillä ja tutkailemassa surfers paradisen keskustaa, jossa oli kova meininki. Podettiin vielä vähän bayron bay ikävää ja täällä tavallaan oli lepposaan kyläelämään verrattuna isompi vaihde silmässä. Rantabulevardilla oli australian hiekkakakkumestaruuskisojen taidonnäytteitä esillä. Kaupat oli pääkaduilla kymmeneen asti auki ja ravintoloista kaiku ääniä ilonpidosta. Törmättiin myös ensimmäiseen happibaariin elämämme aikana.

Painuttiin nukkuun rugbypelaajien harrastaessa kaikkea kova äänistä toimintaa. Leirintäalue muuten teki jännän poikkeuksen korkeiden kerrostalojen keskellä. Harrastettiin tää yö oikein kaupunkikämppinkiä.

Sunnuntaina pullee pikku monsteri käänty kohti tambourine mountainia ja kansallispuistoo. Monsteri ei pääsy kovin helpolla, kun kiikutti meitiä 15% nousujen yli. Mörrimöykky osotti sisukkuutensa ja suoriutu tehtävästä ilman suurempaa hämminkiä. Vuoren päällä oli pikkukylä, jossa oli sununtaimarkkinat pyörimässä. Käytiin virvokkeilla ja siitä sitten suunnattiin kohti kansallipuistoo ja vesiputousta. Aurinko paisteli kivasti ja mettässä sekä putouksella riitti meidän silmille kummasteltavaa. Puista tippu kuivuneita oksia, jotka pelästytti paikotellen ja sai mieilikuvituksen liikkeelle ennen kun tajus, että kyseessä oli oksa. Onneks ne ei kuitenkaan ollu kävelypolun välittömässä läheisyydessä.

Puistolta lähdettin ajaan kohti Brisbanee. Tarkotuksena oli jäädä yöpyyn sinne, mutta kyläkärpänen oli purru meihin niin kovaa, että ei suuremmin tunnettu suurkaupungin vetoo vaan haluttiin kohti rantoja ja aaltoja. Käytiin kuitenkin kaks kertaa brisbanessa lyhyen ajan sisällä, kun lähettiin seuraan cold coastin opasteita sunshine coastin sijaan. Havahduttiin, kun sydney oli tiäkyltissä edellistä kylttiä lähempänä. Linda oli innoissaan, kun päästiin käyttään kahesti meijjän tiätullilaitetta. Määränpääks valikoitu caloundra, joka pitää seittemän eri biitsiä sisällään. Saavuttuamme tähän perhelomakylään käytiin kysäseen paikalliselta keilaklubilta majotusmahdollisuuksita ja meille selvis, että lähimaastossa ainoo mahdollinen leirimajotuspaikka ilta-aikaan on paikallisen rugbyjoukkueen kentän kupeessa sillä leirintäalueiden vastaanotto oli jo kiinni. Yöpyminen oli ilmasta. Avuliaat keilapaikan henkilöt neuvo meille tän paikan, jossa saattiin luvan kanssa yöpyä. Yö osottautu todella vaikeeks, koska lähimaastossa oli monensortin vipeltäjiä, jokka sai mielikuvituksen laukkaan aika vilkkaana. Uskoteltiin positiivisina ajattelijoina ittellemme, että ääntelijöinä oli kissoja (jotka tappeli), vahtikoira (joka hääsi haukkuen lintulaumaa), erilaisia lintukuoroja ja lepakoita. Tokkurainen mieli kuvitteli monenmoista, mutta jotta unen saanti oli kaiken sen mekkalan keskellä mahdollista piti uskotella ulisijoiden olevan kiinnostuneita vaan omasta toiminnastaan eikä teltoista. Ainutlaatunen yö kaiken kaikkiaan.

Aamulla purettiin leiri kenttämiehen ajaessa nurmikkoo työnnettävällä leikkurilla. Säästettiin nukkumapaikan hinnassa sen verran, että päätettiin loihtia herkkuaamupala marketin antimista. Kämppinkielämä on viäny meijjät niin mukanaan, että ollaan pakerrettu murkinatkin itte. Imago ei kärsi, kun elää uskollisesti elämän tyylilleen. Kämppinki forever.

Päädyttiin läheisen Dicky –biitsin leirintäalueelle ja tutkaileen tän rannan aaltoja. Tää ranta on muuten saanu nimen sille ajautuneen vanhan laivan hylyn mukaan. Näky oli aika kiehtova ja tietysti kaikkien erilaisten meritarinoiden kehittely lähti hylystä mielissämme liikkeelle. Aallot osottautu hyviks ja yhdessä leutojen merivirtojen ranta osottautu kenties jopa parhaaks surffailulle. Täällä saatiin kans hyvin aaltoja alle ja surffaan niitä loppuun. Lisäks muiden surffaajien vähyys loi vapautta temmeltää aallokossa haluamallaan tavalla. Pienenä miinuksena Elias hukkas aurinkolasit, kun lähti vahingossa surffaan ne päässä. Käytiin kahteen otteeseen surfaamassa ennen auringon laskua.

Caloundran keskusta osottautu tosi hiljaseks. Lomasesonki on täällä ohi ja koulut käynnissä, mutta ei silti olis uskonu, että kaikki putiikit sulkee kuuteen mennessä ja ravintolat kaheksalta. Haahuiltiin tyhjässä keskustassa illalla hetki ja päädyttiin ravintelien ollessa kiinni mäkkiin. Meidän kämppinkiperhe oli hitsautunu niin hyvin yhteen, että tilattiin ihan perheateria ja naurettiin omalle nykyistä elämäntapaamme kunnioittavalle ravintolavalinnalle. Vaihdettiin kuitenkin ranskalaiset salaatteihin, jotta vähän arvokkuutta ees säilyis. Käytiin viä myöhemmin illasta kuuntelemassa aaltoja ja istumassa rantahiekalla.

Tiistaiaamuna herättiin hirveeseen hikeen. Leiripaikalla ei ollu ollenkaan varjoo. Valuttiin aikalailla kuiviin ja kömmittiin viimesillä voimilla pesulle ja laittaan leiri kasaan. Oltiin päätetty tänään suunnata pohjosimpaan kohteeseemme Noosa headsiin ja käydä samalla kalamaailmassa. Meidän harmiks haiosasto oli kunnostuksessa eikä sitten jaksettu mennä katteleen muita vähemmän jännittävämpiä vesieläimiä. Ajettiin noosaan ja todettiin kylä taas oikeen passeliks. Alotettiin rantakierrosta, kun taivaalle alko ilmaantuun tummia pilviä. Ei jääty ekalle biitsille, jossa aallot näytti tosi hyviltä kun tuuli oli tosi kova ja myrskystä oli merkkejä ilmassa. Käytiin kattoon toinen ranta, joka oli myös tosi herkullinen. Sieltä meille kuitenkin tuli äkkilähtö, kun myrsky alko. Mentiin autoon suojaan ja pian autossa näyttikin siltä, että oltiin kokonaan veden alla. Monsteriin kopisi niin isoo pisaraa kun jokunen raekin. Surffilautojen kiinnitysliinat valututti auton sisään pikkasen vettä. Päätettiin mennä ostarille hengaileen sateen ajaks, kun ulkona ei voinu olla. Matkalla ostarille Linda kasteli epähuomiossa yhden pienen järven kokosen lätäkön reunalla heilutelleen mummon. Tilanne oli toimintaa täynnä, kun Elias piti vedenkeruu lautasta Lindan pään päällä ja täydestä lautasesta pääsi lorahtaan Lintsin niskaan vettä. Kiljunta käynnisty ja Lintsin huomiota herpaannutti tää kohtaus plus huuruiset ikkunat, kun samalla mummo oli ilmestyny tien reunaan kauhusta kalpein ilmein ja käsimerkein.

Myrsky taukos ja päätettiin mennä jo aiemmin ostetulle leiripaikalle. Myrsky taas käynnisty, kun telttojen pystytys oli alkamassa. Käytiin kyseleen respasta mahdollisista palautusrahoista, jos ilta jatkuu näin rankkasateisena. Rahoja ei saatu, mutta setä anto meille suojapressuja ja menovinkkejä. Samalla kaiffari koulutti meitä leirielämään sanomalla, että sellasta se kämppinki on. Välillä sataa ja välillä ei. Oltiin ihan tyytyväisiä ratkasuun ja toivottiin, että myrsky loppuis. Käytiin syömässä respasedän vinkkien mukaan ja palattiin leiriin sateen loputtua. Saatiin valita mikä tahansa vapaa paikka. Päädyttiin ratkasuun, joka mahdollistaa pressun käyttämisen. Leiristä tuli tosi pramee ja tietysti oltiin ylpeitä meidän tähän asti isoimmasta telttakompleksista. Myrskyvaara pysy kokoajan päällä, pieniä sadekuuroja tuli ja grillikatoksesta katteltiin, kun kauempana salamoi. Ihmettely onnistu kaikenkielisiltä kämppinkigrillaajilta samoilla vau- ja uu-ilmauksilla. Myrskyt jäi vähän varjostaan meitä, koska seuraavana päivänä saattaa taas taivas revetä ja vähän saman suuntasta ennettä on annettu koko itärannikolle. Ajateltiin, että oltais lähetty takasin päin etelään, mutta myrskyä tuppaa oleen sieläkin. Toivotaan, että saadaan tääläkin vielä nauttia auringosta ja maukkaista aalloista.

Selvittiin yöstä kuivin nahoin, vaikka pressu koko ajan paukkukin kovassa tuulessa ja tihkusateessa. Pilvet oli aamulla edelleen pahaa enteileviä, joten päätettiin kasata leiri ja kääntyä takaisin kohti etelää. Noosa headsissa ajellessamme nähtiin että veden pinta oli joen suistossa noussu puiden latvan korkeudelle ja oli enää muutamista kymmenistä senteistä kiinni ettei se tulvinu tielle. Etenemään kuitenkin päästiin ja Byron bay oli tehnyt niin lähtemättömän vaikutuksen et päätettiin ottaa se tän päivän tavotteeks.

Matkalla käytiin katselemassa glass house mountainseja eli vuorirykelmää brisbaneen vievällä tiellä. Vuoret oli sammuneita tulivuoria joiden päälle olikin jo kasvanut hyvä vihreä karva. Lisäks tehtiin sight seeing kiertoajelu brisbanen läpi ja yritettiin bongata nähtävyyksiä. Kaupungintalo, kasvitieteellinen puutarha, business keskittymä ja jonkunlainen kävelykatu osu ainakin tämän turistilastillisen silmiin.

Ehdittiin vielä hyvissä ajoin ennen auringon laskua byron bayhyn ja päästiin surffaan. Täälläkin oli ollut ilmeisen kova myräkkä, meren rantaviiva oli vetäytyny useemman metrin, mut nyt oli onneks jo kuivempaa. Surffailtiin auringon laskuun saakka jonka jälkeen tehtiin aikamoinen gourmet ateria herkkutortilloista ja nostettiin omaa tasoomme leireilijöiden arvojärjestyksessä. Toivotaan ettei myrsky seuraa meitä tänne new south walesin puolelle ja pidetään varpaat kuivina enskin yönä.


Additional photos below
Photos: 28, Displayed: 28


Advertisement



22nd February 2012

Comment Title:
Tsaijaijai, miten siistiä! Harmi että Noosahommat meni vähän plörinäks, muuten vaikuttaa ehdottomasti 5/5 mainingilta. Sydneyynpaluumatkapäivitystä odotellessa! B-E-Z

Tot: 2.796s; Tpl: 0.066s; cc: 10; qc: 48; dbt: 0.0645s; 2; m:saturn w:www (104.131.125.221); sld: 1; ; mem: 1.4mb